Ihastutko yleensä

En ihastu

Ihastun oikeanlaisen kanssa, silmiin katsoessa. Ei tarvitse tutustua ensin.

Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä?

Mun on vaikee tuntee syviä tunteita pelkkään ulkonäköön tai mulle osoitettua huomioo kohtaan.

Saatan kiinnostua, mutta en tunne kovinkaan mullistavia tunteita. Kiinnostus on samaa tasoo kuin uutta harrastusta kohtaan johon haluu tutustua tietääkseen onko se harrastus mun juttu.

Eli hyvin pintapuolista ja lakkaa heti jos huomaan ettei oo mun juttu.

Tarvin ihastumiseen sen et näen usein ja tutustun henkilöön. Ajatuksiin, käytökseen, luonteeseen.

Lapsena muista et riitti kun tarhakaveri pölli mun hanskan ja piti niin korkeella kättään etten yltäny siihen tai muuten osotti erityistä huomioo just mulle.

Aikuisena .. toi ei ihan riitä herättääkseen mussa mitään syvempää tunnetta

T: Karoliina

Minä voin vain kiinnostua jos näen jollain tapaa itseäni miellyttävän ihmisen, vasta tutustuminen voi saada aikaan ihastumisen.

Minä ihastun vähän liiankin herkästi. Olen aika tunteellinen.

En koskaan ole ihastunut heti tavatessa. Minun tarvitsee tutustua ensin ja sitten se ihastus pikkuhiljaa hiipii, jos on tullakseen.

Molempia sattunut …

Tutustua pitää. En yleensä jännitä naisten seurassa, mutta hänen lähellä iskee pskahalvaus.

Ihastun ulkonäköön ensisilmäyksellä.

Sanaton kemia on ihmeellistä. Sitäkin on.

Voi olla ja vielä parempaa jos luonteet sopii yhteen. Mutta sehän on jo lottovoitto sitten.

Riippuu mistä roikkuu.

Ihastun vasta kohdatessani todellisen käytännön vihan, voin olla vain täysin välinpitämätön, en ole kokenut vielä todellista ihastus viha uhkaa, tottakai on ollut jossain jotain, vaan ei minun ongelmana.
Kirjoitettu on.linnustajan ansasta

https://m.youtube.com/watch?v=EjU7XW5zpRc

Joissain harvoissa tapauksissa voin ihastua niiden ensimmäisten kymmenen sekunnin kuvaan. Siihen ulkoasuun, olemukseen, ilmeisiin ja käyttäytymiseen. Mutta se on harvinaista, yleensä ihastuminen syntyy vasta kun alkaa tuntemaan toista, kun saa jonkinlaisen otteen siitä kuka se toinen todella on, sen lisäksi miltä hän näyttää ja vaikuttaa.

Ihastun kyllä ulkonäköön ensin ja tutustuttuani se syvenee ja sitten yleensä nostan kytkintä..

Yleensä en ihastu vaikka näen ihmisen tai tutustun. Hän oli poikkeus. Hän on poikkeus. Häneen mieheen rakastuin.

Asiaa

Kyllä tarvii tutustua ensin, mutta missä kun en etsi netin kautta ketään, en käy illanvietoissa. Kunpa ne ikäiseni vanhemmat miehet uskaltaisivat tulla juttelemaan kesäaikaan, kun olen lenkillä, tai muuten liikun ulkona.

Kyllä voin ihastua ihmisiin joskus nopeastikin. Mutta ei se tarkoita mitään sen kummempaa. Rakastuminen on sitten ihan toinen juttu. Ei sellaista usein tapahdu.

En yleensä ihastu keneenkään.
Hän on poikkeustapaus, ensisilmäyksellä ⚡️💥

Tietenkin olen ihastunut jos haluan johonkin parisuhdemielessä tutustua.

Ihastun usein naisen ulkonäköön kun on niin söpöläisen näköinen.
Eilenkin kaupassa oli hyvännäköinen nainen .
Teki mieli kysyä että onko hän uusi tällä (pienellä) paikkakunnalla. Uusi opettaja kevätlukukauden alussa tms. Mutta ei ollut sopivaa tilaisuutta kysyä.
Ehkä ensi kerralla.

Kauheaa kun ihastuisi heti kun näkee ihmisen. Miten sitten kun näkisi ruuhkassa satoja kerralla?

Ihastun todella harvoin ja se vaatii kyllä ihmisen jonkinlaista tuntemista. En ole koskaan ihastunut kehenkään vain ulkonäön perusteella.

Kun ihmisen uuden tapaa, hän voi tehdä vaikutuksen, tai tietyn kemian voi tuntea tai toisen persoonasta voi viehättyä, Silti luokittelisin tämän lähinnä alustavaksi kiinnostukseksi. Tietysti jos ensitapaaminen on pitkä, keskustelut johtaa muutakin kuin small talk ja jostain syystä (tanssi, halaaminen tms.) pääsee fyysisesti ja henkisesti lähelle toista, voi tunne lähteä heti hieman isommille kierroksille.

Varsinaisesti tunteiden syttyminen pikkuihastusta pidemmälle kyllä vaatii tutustumista ja aikaa yhdessä aina! Eleet, ilmeet ja ihon tuoksu on isossa roolissa siinä kohtaa kun ihastus vaihtuu rakastumiseksi. Ihastus on itselle tunteita, jotka on vielä suhteellisen hallittavissa. Jos ilmenee, että toinen on juoppo tai varattu, irti päästäminen on helppoa ja ehkä parin viikon suru ja pettymys. Kun toista ei näe, tunne haalenee nopeasti. Rakastumista taas ei enää voi hallita, se on oli tunne sitten järkevää tai ei, eikä tunne häviä vaikkei näkisi vuoteen. Siitä ei enää toivuta noin vain yksinkertaisesti ja helposti.

Nii ja unohtu käydä speksaverillä ..

En ihastu, vaikka voinkin olla että vau. :D
Ihastun vasta kun olen tutustunut toiseen paremmin. Voin ihastua ihan vain johonkin pieneen piirteeseen ulkonäössä tai käyttäytymisessä. Useimmiten kuitenkin ihastun luonteenpiirteeseen tai tapaan kohdata muut.

Tämä "ensisilmäyksellä" ihastuvat/rakastuvat, huomaavat ilmeisesti vastakkaisen sukupuolen hymyn. Olen usein huomannut, että pareilla on jotain samaa heidän hymyssään (silmät ym). Luulen, että tästä on ainakin osittain kysymys. Tästä voisi tehdä tutukimuksen.

Ihastun yleensä heti kum näen paljaan pimpin.

Tottakai tarvitsee ensin tutustua. Eikö se kuka ihminen on ole tärkeintä? (Ulkonäkö ei ole ihminen)