Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa kertoa, mutta vain NIMETTÖMÄSTI

Aina käsketään kertomaan itsetuhoisista ajatuksista jollekin, mutta sanoisin että IKINÄ ei kannata kertoa omalla nimellään sellaisista kenellekään, jos ei vapaaehtoisesti halua suljetulle psykiatriselle osastolle ja kokee osastohoidon epämukavuuden vain pahentavan omaa tilannettaan. Esim. kriisipuhelimeen ja Sekasin-chattiin itsetuhoisista ajatuksista kertominen on nimetöntä ja luottamuksellista, joten vaikka niitä suosittelisin. Suomen tekijää ymmärtävä oikeusjärjestelmä on kuvottava.

Poliisien toimesta itsetuhoisia ajatuksia omaavaa ihmistä jahdataan ja "kiinniottotilanteessa" retuutetaan kovakouraisesti kuin rikollista, ja puolustellaan sitä sillä että halutaan vain auttaa?! Heillä on vääränlainen käsitys auttamisesta ja heikko empatiakyky, koska auttamisen ei kuulu olla sellaista kylmäsydämistä. Itsetuhoisia ajatuksia omaava on muutenkin jo herkillä eikä oikeasti kestä sellaista. Itselläni on asperger ja kaiken maailman huutamiset, ovien hakkaamiset ja retuuttamiset tuottavat stressiä, jos ne tapahtuvat sellaisessa tilanteessa kun en ole edes tehnyt mitään väärää. Väärin ovat tehneet he, keiden vika jonkun itsetuhoiset ajatukset ovat, eivät he, keillä itsetuhoisia ajatuksia on.

Kenellekään ei kannata kertoa omalla nimellään itsetuhoisista ajatuksista, koska kehenkään ei voi luottaa siinä että hän ei kertoisi niistä eteenpäin (siitä huolimatta vaikka sanoisi sille toiselle, että asiasta eteenpäin vasikointi ja suljetulle osastolle joutuminen vain pahentaisi tilannetta). Jos itsemurhan päätyy tekemään, kannattaa ehdottomasti pitää huoli että se myös onnistuu, koska kuollutta ei voi rankaista itsemurhasta. On ollut paljon sellaisia tapauksia, että joku on vaikuttanut olevansa hyvässä elämäntilanteessa ja sitten kaikkien yllätykseksi tehnyt itsemurhan. Sellaisissa tilanteissa on varmaan ainakin osittain kyse siitä, että pelätään itsemurha-ajatustensa seurauksia, jos niistä sattuu jäämään kiinni. En yhtään ihmettele, että kiusaaminen ja itsemurhat ovat molemmat niin yleisiä, koska seuraukset itsetuhoisia ajatuksia omaaville (joiden itsetuhoiset ajatukset ovat saaneet alkunsa esim. kiusaamisesta) ovat niin julmat, kun taas kiusaajille kiusaamisen seuraukset ovat ihan mitättömät. Kiusattuja rankaistaan eikä kiusaajia niinkään, kiusaajat selviävät korkeintaan puhuttelulla.

Tiedän, että osastohoidon tarkoituksena ei ole rankaista vaan auttaa, mutta se apu on epäinhimillistä. Jos "autetaan" toista kidnappaamalla hänet kovakouraisesti osastolle, se "apu" ei tosiaan tunnu miltään hyväsydämiseltä avulta vaan rangaistukselta. Kaiken kokemansa lisäksi jäävuoren huippuna itsetuhoisia ajatuksia omaava vielä kidnapataan suljetulle osastolle ja täten riistetään häneltä vapaus ja yksityisyyttäkin. Hulluksi haukutaan sitä itsetuhoisia ajatuksia omaavaa eikä suinkaan heitä keiden syytä sen henkilön itsetuhoiset ajatukset ovat sekä sanotaan että asennevamma on sillä itsetuhoisia ajatuksia omaavalla eikä heillä keiden syytä hänen itsetuhoiset ajatukset ovat, ja että pois osastolta hän ei pääse ennen kuin on muuttunut ääni kellossa. He, keiden vika hänen itsetuhoiset ajatuksensa olivat, pääsevät kuin koira veräjästä ja heitä vain säälitään. He selviävät korkeintaan puhuttelulla ja saavat mukavasti oleskella vapaalla jalalla, siinä missä heidän uhrinsa joutuu jälleen ikävästi kohdelluksi (tällä kertaa poliisien ja osastohoitajien toimesta). Hoitoa (toisia kuin roskaa kohtelevilla on itsellään jotain) ja rangaistuksen (ei kovin reilua, että toisia kuin roskaa kohtelevat pääsevät kuin koira veräjästä siinä missä uhrille aiheutetaan osastolla lisää tuskaa telkeämällä hänet sinne lukkojen taakse) he saisivat sillä, että heidät suljettaisiin mielisairaalaan ja kotiinlähdön kanssa ei olisi heillä mikään kiire, kunnes on muuttunut ääni kellossa. En yhtään ihmettelisi, jos entisaikaan olisi teloitettu raaoilla tavoilla ihmisiä, joilla on ollut itsetuhoisia ajatuksia koska "me ollaan vaan huolissamme et sä tekisit itsemurhan ja sut pitää nyt polttaa elävältä jotta sä et pääse tekemään itsemurhaa ja saat mietittyä mitä tuli tehtyä". Jos jotakuta oikeasti haluaa auttaa eikä rankaista, pitää se saada näyttämään myös siltä eli hoitaa ystävällisesti ja kuuntelevasti eikä niin kylmäsydämisesti että toinen pelkää.

Osastohoito on myös kallista, eli on kamalaa joutua tahdonvastaisesti osastohoitoon ja joutua vieläpä maksamaan siitä. Varsinkin pienituloisille se on todella kova paikka. Kaikilla ei ole tuosta noin vain varaa maksaa kymppien (tai jopa satasien laskuja) sellaisesta. Kelakaan ei niitä 100-prosenttisesti korvaa. Myös rahaa säästääkseen kannattaa siis olla kertomatta itsetuhoisista ajatuksista omalla nimellään kenellekään. ->