Alaikäinen poikani sai tietää ex-tyttöystävänsä odottavan hänelle lasta syyskuussa. Välit olivat kuitenkin menneet poikki jo toukokuussa. Lapsen laskettu aika oli joulukuussa. Hirveä painajainen ja alkushokki kaikille. Sosiaalitoimisto järjesti nuorille ja nuorten vanhemmille tapaamisen sosiaali työntekijän ja lastensuojeluviranomaisen luona. Sovittiin, että kun lapsi on syntynyt tarvittavat isyystestit tehdään ja homma lähtee siitä rullaamaan. Me odotimme koko joulukuun ja tammikuun puoliväliin ilmoitusta lapsen syntymästä, sitä ei kuitenkaan koskaan tullut, ja soitettuani sosiaalitoimistoon, sain kuulla, että lapsenlapsemme oli syntynyt joulukuun puolivälissä, muuta tietoa kuin, että poika ja pituus/paino, ei sitten tämä sosiaalitoimiston ihminen saanutkaan antaa äidin kiellosta johtuen. Äiti oli samantien lapsen syntymän jälkeen halunnut "arkistoida" asian niinkuin minulle hienosti ilmaistiin sosiaalitoimistosta, eli ts. syrjäyttää lapsen isän hänen elämästään.
Asiaa emme kuitenkaan jättäneet siihen poikani toivomuksesta vaan useiden puhelin keskustelujen ja lapsen äidin suostuttelu yritysten/ sosiaalitoimiston ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen siihen kyllästyneinä, että suomi todellakin on äitejä suosiva valtio, jossa isällä ei ole mitään arvoa/oikeutta lapseensa. Otimme yhteyttä lakinaiseen, joka vastusteluistaan huolimatta otti asian huolekseen. Pojan täytyi ensin mennä lastensuojeluviranomaiselle tunnustamaan isyytensä, vaikka ei aivan varma siitä ollutkaan, ennenkuin saimme asian käyntiin. Noin vajaan vuoden kuluttua tästä kaikesta saimme lopulta käräjäoikeuden tuomarin päätöksen varikokeisiin menosta. Poikani todettiin lapsen isäksi ja tapaamiset vuodeksi eteenpäin sovittiin ensin vavotusti (aivan kuin poikani olisi rikollinen)sosiaalitoimiston määräämissä tiloissa, ja pikkuhiljaa ttäällä meillä. Kaikki on mennyt aivan loistavasti ja lapsi on todella kiintynyt niin isäänsä, isän sisaruksiin kuin meihin isovanhempiinsa.
Nyt oli jatkokäsittely tapaamisista/elatusmaksuista, samoin kuin vuosi sitten sovitusta mahdollisesta yhteishuoltajuudesta. Kuinka ollakkaan, niin äiti kuin tämä sosiaaliviranomainenkin olivat molemmat sitä mieltä, että kun lapsen äidin vanhemmilla on ns. oheishuoltajuus, niin eihän siinä isä enää mitään yhteishuoltajuutta tarvitsekkaan? Sosiaaliviranomainen oli vielä sanonut, että täytyy kuitenkin ajatella LAPSEN PARASTA?! Onko se lapselle parasta, että isä ei saa päättää mistään lapsen elämään liittyvistä seikoista? Siis saa kyllä tavata ja olla pankkina, mutta päätökset kaikkiin asioihin tekee äiti! Eli rumba asianajajineen alkaa poikani kohdalla jälleen kerran, tunnollisena nuorena miehenä kun haluaa poikansa elämän eteen kantaa kortensa kekoon. Nostan pojalleni hattua koska monesta "tosi karjusta" ei tähän olisi, vai olisiko?
Asiaa emme kuitenkaan jättäneet siihen poikani toivomuksesta vaan useiden puhelin keskustelujen ja lapsen äidin suostuttelu yritysten/ sosiaalitoimiston ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen siihen kyllästyneinä, että suomi todellakin on äitejä suosiva valtio, jossa isällä ei ole mitään arvoa/oikeutta lapseensa. Otimme yhteyttä lakinaiseen, joka vastusteluistaan huolimatta otti asian huolekseen. Pojan täytyi ensin mennä lastensuojeluviranomaiselle tunnustamaan isyytensä, vaikka ei aivan varma siitä ollutkaan, ennenkuin saimme asian käyntiin. Noin vajaan vuoden kuluttua tästä kaikesta saimme lopulta käräjäoikeuden tuomarin päätöksen varikokeisiin menosta. Poikani todettiin lapsen isäksi ja tapaamiset vuodeksi eteenpäin sovittiin ensin vavotusti (aivan kuin poikani olisi rikollinen)sosiaalitoimiston määräämissä tiloissa, ja pikkuhiljaa ttäällä meillä. Kaikki on mennyt aivan loistavasti ja lapsi on todella kiintynyt niin isäänsä, isän sisaruksiin kuin meihin isovanhempiinsa.
Nyt oli jatkokäsittely tapaamisista/elatusmaksuista, samoin kuin vuosi sitten sovitusta mahdollisesta yhteishuoltajuudesta. Kuinka ollakkaan, niin äiti kuin tämä sosiaaliviranomainenkin olivat molemmat sitä mieltä, että kun lapsen äidin vanhemmilla on ns. oheishuoltajuus, niin eihän siinä isä enää mitään yhteishuoltajuutta tarvitsekkaan? Sosiaaliviranomainen oli vielä sanonut, että täytyy kuitenkin ajatella LAPSEN PARASTA?! Onko se lapselle parasta, että isä ei saa päättää mistään lapsen elämään liittyvistä seikoista? Siis saa kyllä tavata ja olla pankkina, mutta päätökset kaikkiin asioihin tekee äiti! Eli rumba asianajajineen alkaa poikani kohdalla jälleen kerran, tunnollisena nuorena miehenä kun haluaa poikansa elämän eteen kantaa kortensa kekoon. Nostan pojalleni hattua koska monesta "tosi karjusta" ei tähän olisi, vai olisiko?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ensisijainen päämäärä on isän erottaminen ja vieraannuttaminen lapsestaan,siihen niillä kyllä puhtia riittää,muu onkin tois arvoista heille,omalla kohdallani exäni ehdotti lisää tapaamisia mulle ja lapselle,mikä oli ihan hieno asia,mutta sossun tantat vinkuivat ja ihmettelivät että kuinka noin paljon tapaamisia,aivan liikaa heidän mielestään,sossun tulisi edistää tapaamisia,ei sanella niitä,jos niin tekevät on kyseessä virkavirhe,mutta tämä on minimaallisen pieni virhe verrattuna muihin virheisiin mitä ainakin Turussa tehdään,lapsen etu ja lastensuojelulaki on Turun tantoille tuiki tuntematon,heidän päätöksensä eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon eikä lakiin,vaan ainoastaan oman kieroutuneen mielensä tuotoksiin,toivotan sulle Titta ja pojallesi voimia ja jaksamista, sekä toivon että ette ole Turusta.
Emme todellakaan ole Turusta, mutta tuo viidakon laki, jossa sosiaalitoimiston ihmiset eivät todellakaan tiedä mitään pitää kyllä paikkansa näilläkin leveysasteilla. Siellä jauhetaan, että kaiken pitää olla lapsen kannalta parasta, mutta silti siellä ei kuitenkaan toimita niin? Poikani oli esittänyt kysymyksiä ja pyytänyt perusteluita miksi sitä yhteishuoltajuutta ei nyt sitten voikkaan toteuttaa niinkuin jo vuosi sitten oli puhe. Sosiaali"tantta" ei ollut osannut antaa minkäänlaista järkeen käyvää selitystä asialle, muuta kuin, että äidin vanhemmillahan on jo oheishuoltajuus. Tämä oheishuoltajuus heille määrättiin siksi, että äiti oli silloin alaikäinen. Millä tavalla se vaikuttaa nyt tänä päivänä kun sekä lapsen isä että äiti ovat kummatkin täysi ikäisiä? Heillä on uusinta käsittely sosiaalitoimistossa piakkoin ja siihen mennessä tämä sosiaalialan (luultavasti koulutettu) ihminen lupasi ottaa asioista selvää, kuulostaa uskomattomalta?!
Jos nämä nuoret vanhemmat ovat niin fiksuja ja vastuuntuntoisia kuin tästä ketjusta voi päätellä, niin miksi he eivät KESKENÄÄN sovi esim. tapaamisten määrästä, miksi siihen jotain sossua tarvitaan? Jos poika jo noinkin paljon 'yhteishuoltaa' (ja maksaa siitä äidille) lastansa, niin mitä virkaa jollain paperilla on? Hän on tunnustanut isyytensä ja osallistunut kiitettävällä tavalla lapsensa elämään tähänkin asti - miksei se siis voisi jatkua? Vai onko taustalla sittenkin lapsen äidin halu sulkea isä pois kuvioista, raha elatusmaksujen muodossa kyllä kelpaa? Vai ovatko kaiken takana nämä isovanhemmat, joilla on oheishuoltajuus? Voihan senkin päätöksen purkaa, vai mitä? Joskus en todellakaan ymmärrä, että sosiaalihuollon annetaan tässä maassa tehdä tuollaista järjenvastaista työtä!
... Kävellä sossun yli/ohi? Kerro ihmeessä miten se onnistuu? Kyllähän se on loppujen lopuksi tämäkin soppa syntynyt juuri siitä, että vaikka nuoret ovatkin tapaamiset pystyneet mallikelpoisesti keskenään sopimaan, niin äiti haluaa kuitenkin sen viimeisen sanan sanoa asiaan kuin asiaan. Tukemassa päätöstä ovat tietenkin nämä oheishuoltajat eli äidin vanhemmat ja sosiaalihuolto siinä sivussa. Ei näitä päätöksiä isä pysty jyräämään kuin ainoastaan käräjien kautta, ja se on jo ruljanssi sinänsä. Se on henkisesti todella rassaavaa niin meidän pojalle kuin meille sivusta katsojillekkin. Minusta se isyystutkimuksen selvittelykin oli jo sinänsä kamala ja nyt se alkaa uudestaan, vain ja ainoastaan äidin jääräpäisyyden takia.
No, eipä ole tarvinnut kävellä edes sossuun päin.
Osoite oli väärä, olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa, että takokaa järkeä sen nuoren äidin päähän - ja hänen vanhempiensa päähän, mutta teillä
on ilmeisesti vähän huonot välit heihin.
...Onko välit huonot vai hyvät, kun ei olla nähty tai keskusteltu kyseisestä asiasta kun yhden kerran, ei olla katsottu aiheelliseksi olla heihin yhteydessä sen enempää,eipähän ole kukaan sieltäkään päästä halunnut yhteyttä pitää.
Sosiaalitoimistossa nyt oli sitten tämä tapaaminen, missä piti sopia elatusmaksuista, tapaamisten virallistamisesta ja mahdollisesta yhteishuoltajuudesta. Mistään muusta siellä ei sitten papereita tehtykään kuin elatusmaksuista.
Sosiaalitoimiston edustajan mielestä poikani työpaikka on kyseenalainen, koska se ei suoranaisesti vastaa alaa mihin hän viikon päästä valmistuu? eli voiko sosiaalitoimisto todellakin määrätä jopa isän työpaikankin (melkoista hirmuvaltaa?)?
Siellä oli myös katsottu aiheelliseksi ennen tapaamispapereitten lukkoon lyömistä, katsastaa poikani tuleva asunto, että voiko sinne lasta ylipäätään edes viedä? Me poikani vanhempina emme varmasti antaisi hänen muuttaa lapselleen sopimattomaan ja "huonoon" asuntoon/huonolle alueelle? Mutta eihän siinä sinänsä mitään, antaa heidän mennä tarkistamaan asunto, jos se heitä jollain lailla helpottaa.
Se kuitenkin oli kaiken huippu, että hän ei saisi tulla lapsensa kanssa enää yöksi meille eli omaan kotiinsa niinä viikonloppuina kun lapsi on hänellä, se häiritsee kuulemma isä/lapsisuhteen kehittymistä, kun väkeä on niin paljon ympärillä???? Ainoastaan kyläilyreissut meille olisi suotavia. Kuitenkin he olivat ehdottaneet, että niinä viikonloppuina, kun lapsi on hänellä, voisi sosiaalitoimistosta tulla "joku" auttamaan häntä lapsen hoidossa?!?!
HÄH??? Minä putosin heidän touhuista nyt ihan kärryiltä?
Onko siinä nyt mitään järkeä, että sosiaalitoimiston joku vieras "henkilö" on parempi tukemaan poikaani hänen suhteessaan lapseensa, kun poikani omat vanhemmat eli hänen lapsesnsa isovanhemmat eli ME?
Olemme itse saaneet 3 lastamme melko nuorina, ja omien vanhempiemme opastuksella ja suurimmaksi osaksi itsenäisesti olemme heistä mielestämme kunnollisia vastuullisia, tunnollisia, työtätekeviä nuoria kasvattaneet.
Kertokaa jos on tällainen byrokratia muiden kohdalle sattunut, miten olette toimineet?
Ajattelimme yhdessä, mieheni, poikani ja minä, sen jälkeen kun tälle jutulle piste saadaan, niin nostaa kanne tätä kyseistä sosiaalitoimiston edustajaa vastaan, mitä mieltä olette?
ja odotan mielenkiinnolla monen lapsen äitinä koska sosiaalitoimistossa herätään siihen että isilläkin on oikeuksia.
Lapsen etu on lastenhuollon piirissä vain äidin etuja ajava turhanpäiväinen paikka,pienten lasten etuja siellä ei ajatella yhtään.
Kun kuitenkin valtaosa suomen isistä on vastuuntuntoisia isiä,sossu yrittää rajoittaa tapaamisia minkä ehtii.
Minun uusi mieheni tapaa lastaan kolmasosan kuukaudesta ja on vaadittu vuoden työ,sitkeä uurastus että on saatu nämä tapaamiset koska lapsen äiti ei antaisi tavata ollenkaan.
Kun mies asiasta on lukuisia kertoja käynyt siellä puhumassa,sosiaalitädin kanta oli että sinullahan on jo laajat tapaamisoikeudet ja että ole tyytyväinen,tavallisesti isät saavat vain joka toisen viikonlopun sekä kaksi viikkoa kesällä.
Se on tietenkin hyvä että on tuo jokatoinenviikonloppusysteemi mutta se ei palvele niitä miehiä jotka haluaisivat aktiivisesti osallistua lastensa elämään.On olemassa naisia jotka eivät anna lastensa tavata omaa isäänsä omista itsekkäistä syistä johtuen.
On naisia joille ei pitäisi suoda lapsia ollenkaan,saati sitten lasten asumista ja elämistä huonon äidin kanssa.
On myös isiä jotka tapaavat pitkin hampain omia lapsiaan 'kun niin on paperilla määrätty' kuten minun exmieheni mutta jos haluaisin olla ilkeä ja pirullinen,saisin nekin vähät tapaamiset häneltä pois niin halutessani.
Niin mätä on suomen lastenhuolto että äidit voivat halutessaan tehdä aivan mitä tahansa,äitejä uskotaan mutta jos isä kertoo äidistä tosiasioita,esimerkiksi alkoholin käytöstä,isällä pitää olla siitä mustaa valkoisella ja todistaja joka asialle muuten ei ole uskottava.
Jos ilmoitat että lapsi on huonosti hoidettu,kulkee rikkinäisissä,likaisissa vaatteissa ja valittaa nälkää olet katkera exmies joka kiusatakseen tekee äidistä perättömiä ilmiantoja.
Isää tarvitaan silloin kun lapsi laitetaan alulle ja elatusmaksut maksetaan mutta oikeuksia,niitä ei isillä ole.Valitettavasti.
t. monen lapsen äiti
Luin kirjoitustasi - onkohan nyt todella kyse poikasi halusta ja kiinnostuksesta vai sinun kiinnostuksestasi ja mahdollisesta painostuksestasi.
Voi olla että olen aivan väärässä, mutta jostain syystä edellinen kysymykseni nousi vahvasti mieleen luettuani tarinaasi.
Olen tässä asiassa se isä, ja sanon omasta puolestani asian. Kukaan ei minua ole painostanut tämän asian tiimoilta, mutta tukea olen kyllä saanut, koska minä en olisi osannut ottaa yhteyttä oikeisiin paikkoihin selvittääkseni tällaisia asioita (olin kuitenkin vasta 16V). ilman vanhempieni apua en tapaisi poikaani tänäkään päivänä!!!! olen juuri keskustellut lapsen äidin kanssa ja hän ei halua myöntää yhteishuoltajuutta minulle (vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää). Eli taas alkaa käräjärumba alusta!!!
Jos Suomessa olisi enemmän sinunlaisiasi nuoria miehiä (joista aikaa myöten kasvaa niitä vanhempia
kunnon miehiä), niin moni perhe olisi ehjempi tai
ainakin lasten asiat vähän paremmalla tolalla. Ikävää, ettei ex-tyttöystäväsi halua sinua lapsenne
elämään enempää kuin mitä nyt tapahtuu. Toivon, että
jaksat tämänkin rumban vielä ja että voitat käräjäoikeudessa yhteishuoltajakiistan!