Millainen naisen pitäisi olla, että te voisitte sitoutua häneen pitemmäksi aikaa? Onko teillä joku vaisto, joka jakaa naiset, raa´asti sanottuna vaimo-tyyppeihin ja sitten taas "kertakäyttöisiin"?
Sitten vielä, miksi minä en tunnu löytävän miestä, vaikka olen mielestäni suht nätti, normaalimitoissa, herttainen, mukava ja hellä. Tekeekö se, että nainen on eronnut ja hänellä on vaikka jo isompiakin lapsia sen, että miehet eivät tosimielessä kiinnostu? Minä olen itsenäinen, en haluakaan kotiini jatkuvasti passattavaa miestä. Mieluumminkin ystävän, jonka kanssa jakaa viikonloput ja lomat; arjen pyhitän lapsilleni. Onko tällainen asetelma yleensä mahdollista?
Kiitos :)
Sitten vielä, miksi minä en tunnu löytävän miestä, vaikka olen mielestäni suht nätti, normaalimitoissa, herttainen, mukava ja hellä. Tekeekö se, että nainen on eronnut ja hänellä on vaikka jo isompiakin lapsia sen, että miehet eivät tosimielessä kiinnostu? Minä olen itsenäinen, en haluakaan kotiini jatkuvasti passattavaa miestä. Mieluumminkin ystävän, jonka kanssa jakaa viikonloput ja lomat; arjen pyhitän lapsilleni. Onko tällainen asetelma yleensä mahdollista?
Kiitos :)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Jeps, elikkäs mun ajatusmaailmassa kaikki jotka on vähän semmosia kevykenkäsen diivan näkösiä tai kovaäänisiä kalattajia tai muuten vain huokuu jonkunnäkönen liika ylpeys, nii on "ei-vaimo ainesta" Ei vaan sytytä meikäläistä....
Sitten taas semmoset "naapurintytöt" on vaimoainesta. Eli tällä tarkotan semmosia maanläheisiä, herkkiä, muita ajattelevia, suht koht normaalisti pukeutuvia (ettei esim, rinnat pursua jostain välistä :D yms.), luonnollisen olosia naisia.
Tää on vaan mun ajatusmaailma ja voihan olla että vaikka olisikin mun silmissä "ei-vaimoainesta" niin silti olisi mitä paras vaimo. Mut yleistyksenä se on kuitenkin noin mitä yllä kuvailin.
Mun mielestä toi mitä kerroit itestäs on just hyviä asioita. Ehkä sulla on käynyt vaan huono säkä. Joillekkin lapset voi olla jokin este syvemmälle seurustelulle, mutta on myös paljo semmosia joita ei haittaa. Ja jos tosissaan ihastuu niin onko niillä lapsilla sillon väliä? Ei.
entäs paljon pahempi ongelma: jos haluu vain satunnaista seksiä miesten kanssa, mites se onnistuu, kun joku taso sentään pitää säilyttää, tai siinä vois tollainen vaki-salasuhde olla aika hyvä just
Mitenköhän tuo oikein on? Mun mielestä naiset ovat paljon vaativampia tuossa kumppanin hyväksymisessä kuin miehet. Olisiko niin että sinullakin on kohderyhmä aika yläkantissa, sieltä taas ei ole paljoa miehiä vapaana, kysyntää vähistä vapautuvista resursseista on, joten vain sattumalta aika ja paikka kohtaavat ja naiset kohtaavat sen unelmansa prinssin. Unelmien prinssi on komea,nuorekas,hyvin toimeentuleva,puhuva,pussaava,hellä,hoivaava,ymmärtävä,
kotitöitätekevä,miestentöitätekevä (mielellään ilman paitaa), kotona oleva,kansainvälinen, huumorintajuinen, rehellinen, yllättävä, romanttinen,turvallinen,,,, vähintään siis...
Miehillä usein ei rima ole niin korkealla, naiset vaan eivät meitä huoli :-( , jotain kavereille näytettävää pitää kait olla. Sitten on tietty näitä 'prinssejä', jotka naisille kelpaavat. Ovat sen itsekin tajunneet ja eivät hyvillä markkinoilla vielä sitoudu, vaan pyrkivät parhaaseen mahdolliseen. Näille naiset ovat 'kertakäyttöisiä'.
Mulle on tuttua tuo sun kertomasi miten juttu voitaisiin sopia käytännössä. Olen myös eronnut jne. Olen seurustellut erään naisen kanssa kohta 10 vuotta. Meidän suhteemme toimii juuri kuvaamallasi tavalla, viikonloppuisin, lomilla ja muilla reissuilla. Tämä on mielestäni oikein hyvä ja toimiva järjestys näin. Kumpikin tykkäämme tästä. Molemmilla on kaksi lasta (poikia), ei mitään pieniä enään. Välit pysyvät tuoreena jatkuvasti, eikä kumpaakaan rasita toisen passaaminen. Kun valmistamme jotakin, teemme sen yhdessä ja nautimme yhdessä tekemisestä. En tarkoita, että olemme niin erinomaisia, vaan tilanne meni omalla painollaan tähän, eikä kumpikaan ole vaatinut sen muuttamista.
Niin, tiedäppäs tuosta vaatimustasosta. Minä varmaan en niin piittaa "kiiltokuvamiehistä". Enemmänkin merkitsee, että mies on siisti ja hyväkäytöksinen; ehkä sellainen pitkähkö mies kolahtaa enemmän. Sellainen nalle-karhu tyyppi kai. Pääasia, että mies on huumorintajuinen ja osaa jutella, jos vielä tanssia osaa, eikä ole passattava sohvaperuna, niin se on siinä... Kukapa meistä on täydellinen itsekään?
En itse ole mielestäni pitänyt rimaa korkealla
Varsinkin tanssipaikoilla kun seuraa minkälaset naiset miehiä kiinnostaa eli ketä hakevat tanssimaa.
Kyllä ne nuoret ja vähän pukeutuvat ainakin tanssiseurana suositumpia kun ns tavalliset naiset
Ja itse olen huomannut, että vientiä on enemmän kun on esim. minihameessa
Pukeudun mielelläni sellaisiin vaatteisiin jossa itse viihdyn parhaiten en viitsi tälläytyä joka reissulle vaatteisiin jossa en viihdy.
Olen huomannut, että ikäiseni mieht tanssittavat mieluummin 10-15-vuotta nuorempia naisia.
Minulla on sama tilanne olemme tosin seurustelleet vasta 3-vuotta. Molemmilla myös isot lapset mutta asuvat vielä kotona ja opiskelevat Vietämme viikonloppuisin ja vapailla aikaa yhdessä ja ainakin minusta tämä toimii hyvin kun olen vuosia asunut lastenkanssa niin ei sitä oikein osaa kuvitella enää mitään uusperhettä.
En tiedä mikä tilanne on sitten kun kaikki lapset ovat lähteneet kotoa asutaanko sitä kahdessa osoitteessa vai muutetaanko siinävaiheessa yksiin no aika näyttää
ilmottautuu samaan seuraan Felixman'in ja viivin kanssa. Erotuksella että tuoreempi tapaus, ja konsepti sovittiin etukäteen. Vaikuttaa toimivan hienosti... :)
Terv. nimim. "Miksi parisuhteen pitäisikään olla elämäntapa?"
tuosta listasta jäi puuttumaan.
No voihan siitä puutua vielä sentin tarkat määritelmät.
Melkein kaikki määritelmä on pohjattomia kaivoja,, siisteys.. hyväkäytöksinen.
Tarkoitaako siisetys sinulle esimerkiksi sitä, että mies pesee hamnpaansa jokaisen aterian jälkeen. hyvä käytöksisyys sitä että, sinä olet ehdoton huomion kohde joka hetki, huumorintajuinen sitä että ,kertoo pari kolme vitsiä päivässä. Ei passatava sitä että, hän valmistaa sinulle ateria ,,,katsoo teeveetä vain sinun luvalla ja sinun suosimia ohjemia.
Ymmärrän hyvin toiveen siististä ja hyväkäytöksisestä miehestä. Itselläni ei sellaista ole, mutta voi kun toivoisin että olisi! Hampaita ei tarvitse pestä joka aterian jälkeen, mutta pesisi edes kerran päivässä. Usein voi olla pari-kolme päivää pesemättä eikä ymmärrä miksi en halua suudella...
Samoin suihkuun on joskus vaikea mennä joka päivä, vaikka tekee ruumiillista työtä ja hikoilee...
Ja käytöstavoista: piereskelee ja röyhtäilee estottomasti, täytyyhän sitä kotonaan voida olla rennosti...
olikin juuri tuo että jos sanoo, "pitää olla hyvä käytöksinen ja siisti" niin pitää pystyä määrittelemään se taso jollakin tapaa.
Katos meitä on moneksi, kuin itsekkin kerroit.
Tokihan minä tietysti vaatisin, että hampaat pestään ennen ja jälkeen ruokailun; tv:tä katsotaan tietysti vain minun luvalla - höpsis. Mistähän tuollaiset luulot on peräisin. Onko niin, että jos vaatii perushygieniaa, ja hiukan yhteistäkin aikaa, niin on jo nipottaja ja ikävä ihminen... Ei ole kuulunut minun luonteeseen, mutta vastaavanlaisia miehiä on kyllä sattunut vastaan ;)
jossa lukee punaisella passata, hallita, sohvape-
runa, hyödytön, huono sängyssä, itsepäinen jne...
Ja toisaalta vihreällä joviaali, kehityskelpoinen,
varallisuus ok (hyvä), miehen mitoissa, komea,
akateeminen, ruoanlaittotaitoinen, remonttitai-
toinen, esittelykelpoinen, pitää lapsista jne...
Voisipa tuon taulun poistaa mielistä. Mutta ei.
Kyllä nuo asetelmat otetaan jo hyvissä ajoin esiin
kun on haku päällä. Ne ovat siellä vaikka haluai-
kin vakuuttaa toisin. Epäröinti syntyy siitä ja
taas tuntuu, ettei ketään ole maisemissa.
Mielestäni naiset aliarvioivat miehiä, etenkin
niitä, jotka myöskin vastapainona "passaukselle"
ja muille varoituksen sanoille sanovat kiitos ei
voidakseen nauttia "kahleettomasta" ilmapiiristä.
Kun puhutaan toisen kotiin menemisestä, on rajat
jo asetettu. Se kuinka ilmapiiri siitä asettuu,
riippuu uusista säännöistä. Voisiko mies kuvitel-
la rentoutuvansa siinä ympäristössä? Lapset voivat
kaikesta huolimatta aiheuttaa mieliharmia.
Entä toisinpäin. Voisiko nainen miehen asunnossa
tämän "kodin säännöillä" tuntea olonsa mukavaksi?
Oman perstuntumani mukaan naiset viihtyvät omissa
asunnoissaan ja vierailevat harvemmin miehen luo-
na. Ennakkoasenteet? Kenties. Suurimpia syitä
ovat kuitenkin omat tavarat. Naisen tavarat.
No, tämä saarna riittää.
Naisystävän tulisi olla hyvä ihminen. Ei liikaa
ennakkoasenteita ja uskallusta tutustua mieheen
nahan sisällä. Turhat etukäteisnapinat pois.
Useimmat ovat kuitenkin "kertakäyttöisiä", kuten
kesäheilat. Näitäkin on paljon. Naisen ehdoilla.
Lomat ja viikonloput eivät paljoa eroa siitä.
Itselläni on ollut sellainen suhde ja vaikka
edelleen väleissä ollaan siitä, ei sen syvempää
tule.
vaikka en ole mies.... on pakko kommentoida Pojongg tuohon "naisen tavarat" kun se on.... jotenkin niin totta :))
Jotain syvempää ja aidompaa sen kai pitäisi olla. Siis jos syvemmälle aiotaan... ihan sydämeen asti. Jotenkin tuntuu siltä, ettei monikaan enää aio, kun voi olla muutenkin, ja jännitystä saa vaikkapa näiltä sivuilta.
Väitän, ettei monikaan ajattele loppuun asti edes sitä, mitä itse haluaa, vaan tyytyy " tää on kivaa näinkin"- juttuun. Jos haluaa olla kutakuinkin sinut itsensä kanssa, olisi käytävä ajatusleikkinsä loppuun asti. Luulisi nyt sentään, että edes itseään arvostaa...
Mutta IHMISEEN tutustuminen on kyllä aina yhtä upeaa. Miten paljon koti kertookaan meistä! Ja juu, ne meidän naisten tavarat...mmmm... niitä riittää nurkissa... kukahan siivoais, että pääsisi oikeesti siivoooommmaaan?
Vastaus jota haet tuohon, peilin edessä itseäsi tuijottaen ja jalkaa lattiaan polkien, kysymykseen onko asetelma mahdollinen? EI TIETENKÄÄN, kuka voi tuota asetelmaa edes kutsua sitoutumiseksi. Sitoutuminen on sitä että jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat ja Tukee Ystävää. Tuo sinun mallisi enemmänkin kuulostaa partyparty sydemiltä, eli olisit kyllä valmis vaan juhlimaan?
Jos Todella olet mitä väität, (Ennustan että sinusta vielä tapellaankin)kysymyksesi on aiheeton. Se oikea tulee vielä kohdalle, akselilla odotukset/tarjonta tuntuu olevan vielä pientä hienosäätöä :)
Mielihyvin ottaisin kotiini sellaisen miehen, joka hyväksyy myös lapseni. Ja joka on mies eikä passattava lapsi. Mitä siitä tulee, jos mies on mustasukkainen lapsille ja lapset taas mustiksia miehelle? Valitettavasti muista ei ole kokemuksia, kuin kiukuttelevista sohvaperunoista, joista on enemmän vaivaa kuin iloa. Ei kiinnosta. Sellaisen kohdalla on asia erikseen, joka pitää naistakin ihmisenä ja tekee jotain jopa tämän puolesta.
Minä olen liian kiltti, yritän ajatella ihmisistä vain hyvää ja se on kostautunut. Ei sellainen nainen miehiä viehätä. He alkavat käyttää niskan päällä olo hyväkseen ja imevät sinut kuiviin...
Unelmissani kangastelee miesystävä, joka olisi ystävä, kaveri, seuralainen ja jonka kanssa voisi käydä vaikka tanssimassa tms. En vaadi paljon, mutta ilmeisesti liikaa. Vai onko niin, että miehiltä ei yksinkertaisesti saa vaatia mitään??
Sorry,en suinkaan tarkoittanut että olet sellainen, vaan tuollainen asenne ongelmaa lähestyttäessä on. Jospa olet yrittänyt etsiä vääränlaisesta seurasta? Niinhän se sanonta menee että naiset rakastuvat renttuihin, mutta jospa sen rentun kasvattaakin jostakin tavallisesta Matti Meikäläisestä, silloin voi jättää huonot asiat opettamatta ja kyllä sitä särmää saadaan hiljaisempaankin mieheen (tosin ihmisikä on rajallinen). Kumminkin uskon että vielä se onnistuu.. katsohhan vain, älä kumminkaan kulje skorpioonin piikki edessäpäin kaikkia vastaan, vaan tutustu ensin ihmiseen ja pistä vasta sitten. Älä kumminkaan selkään;)
Taispa palaa hihat, anteeksi. Siellä se skorpionin piikki vain on, vaikka harvemmin sitä käytettyä tuleekin.
Kyllä se on niin, että kiltti ja ymmärtävä nainen houkuttelee kuin kärpäspaperi kärpäsiä, juuri näitä "ymmärräminua - hoidaminua" tyyppejä. Ja jossain vaiheessa mitta tulee täyteen, kun kukaan ei peijakas vaivaudu kysymään, että "mites sinä jaksat?"
Mutta tähyilenpä tässä eteenpäin ;)
että edes joku ottaa puheeksi sitoutumisen. Yhdes-
sä koetut vaikeudet ja ilon aiheet ovat osa juur-
tumisprosessia. Sellainen syntyy mielestäni vain
tiiviissä perheyhteisössä. Jos siihen ei ole val-
mis, ei voi edellyttää vahvaa luottamusta. Se on
silkkaa harhaa.
Vaikka erilläänasuminen luo asumismukavuutta, se
luo myös valmiin poistumistien suhteesta. Yhdessä
rakennetut elämisen raamit kantavat suhdetta. Jos
toiset ihmiset (lapset) asetetaan parisuhteen
edelle, ei voi odottaa vakavaa kunnioitusta vas-
tapelurilta. Se sopii varmasti niille, jotka ei-
vät erillään asumista pane pahakseen. Sehän on
helppo ratkaisu. Eipä tarvitse osallistua perheen
sisäisiin kriiseihin. Ei edes syyllistyä vääriin
elämänohjeisiin tai huonoihin päätöksiin.
Ei myöskään taloudellisiin panostuksiin.
Ja sitten eiku tansseihin...
Äiti, joka on eronnut miehestään, siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ollut ja joka haluaa antaa lapsilleen edes suhteellisen turvallisen lapsuuden ajan, on usein pakotettu vaihtoehtoihin. Kukapa äiti haluaa sulkea lapsensa elämänsä ulkopuolelle ja ajatella vain omaa itseään? Jos lasten on vaikea sulattaa "äidin´kaveria" ja toisin päin, niin mites äiti valitsee? Miettikääpäs, mikä on teidän mielestänne oikein? Sitoutua voi monella tapaa. Mutta onko pakko asua yhdessä, jos se ei vaan kertakaikkiaan ole mahdollista =INHIMILLISTÄ.
Tietysti aikuinen voi eristäytyä. Elää vain lapsilleen ja harrastaa pikku romansseja? Minusta ainakaan ei ole moiseen. Eristäymään ehkä, mutta pitääkö sinkun kieltää itseltään hellyys ja toisen läheisyys?
tuo hellyys ja toisen läheisyys luo toiveita py-
syvämmästä järjestelystä. Ihmiset ovat vain niin
erilaisia. Toisille sopii avoin suhde , toisille
viikkovapaa, toisille tapaaminen silloin tällöin
jne. Jotkut ovat taas ehdottomampia.
Tottakai
hellyyttä kaipaa silloin tällöin ja läheisyyttä-
kin, mutta eikö siinä ole vaarana pettymyksen tun-
ne, kun suhde ei jostain syystä saa ilmaa siipien-
sä alle? Silloin kyynisyys nousee pikkuhiljaa
pintaan ja lakoninen suhtautuminen suhteen pysy-
vyyteen tulee hallitsemaan uskomuksia.
Jokainen tekee niinkuin petaa, mutta on myös va-
rauduttava takaiskuihin.
itsestäni ei olisi tuollaiseen kahdessa paikassa asumiseen..jos pitää toisesta, miksi olla erillään..Lapset ovat olemassa, mutta suhdekin vaatii ns. pysyvyyttä..?? Monille sopii tavata silloin tällöin ja sopivasti..minulle ei..
Näin se on. Joskus tulee mieleen, että onko osa-aikasuhde vain jotain pakoilua? Helpompi olla yhdessä pieniä aikoja kerrallaan ja eikö oikeasti rakastaessaan, haluakin olla jatkuvasti yhdessä? Mutta minä ahdistun mielettömästi, jos minun täytyy toimia puskurina kahden tahon välillä (mies ja lapset). On muuten tosi vaikeaa välillä ja yksinäistäkin.
Kun on tarpeeksi monta kertaa tullut "takkiin", niin joku itsesuojeluvaisto kai pelaa niin hyvin, ettei oikein uskallakaan ajatella pitemmän päälle mitään? Koskee myös se, jos mies ei osoita halua sitoutumiseen mottona: "Katsotaan nyt".
samansuuntaista olen kuullut naisiltakin... :/
Eipä silti, kyllä minustakin on varovainen tullut.
... Miksi ihmeessä minä haluan nimenomaan palvella miesystävääni? Siis minä, joka olen halunnut irti kaikesta passaamisesta ja kokkaamisesta HALUAN tehdä tämän miehen olon hyväksi? Ei kai tämä ole vain rrr....?
Eihän kypsä, humaani ihminen mene enää mukaan "tilaisuus tekee varkaan" -tyyppisiin houkutuksiin. "valmis poistumistie suhteesta" on aika kyynisesti(?) sanottu.
Uskollisuus ja sitoutuminen tulevat parhaimmillaan sydämestä, eikä rakkauskaan vaadi päivittäistä läsnäoloa. Pieni ikävä voi vahvistaa suhdetta, uskokaa pois.
Jos näin vanhemmiten tykkää asua omien tavaroidensa keskellä, juuri sellaisessa siivossa kuin ihtiänsä huvittaa - miksi luopua sellaisesta ehdoin tahdoin? Tosimies tarvitsee kuitenkin sen oman järjestyksensä ja verstasnurkkansa... musta on aika hienoa asua sellaisessa, omilla ehdoillani :)
p.s. täällä on kyllä aika siistiä silti...
etäsuhteeseen..sehän vaatii paljon aikaa ja vaivaakin oppia toista tuntemaan...kunnolla..
nähdä sinua tällä :)) kun tuossa yks päivä ihmettelinkin "ääneen" mihin on mies ja hyvät kirjoituksensa kadonneet....
Mutta ymmärtäähän tuon nyt, mikä vienyt mennessään ;)
panin postia..:))))
meen heti katsomaan :))
ystäväni..ja voimia..:))))
ystäväin, kauniita unia :))
se SYY, miksi lapsi ei sulata uutta miesystävääsi? Onko se joku yksittäinen syy, vai luonnollinen ajankäytön riistäminen lapselta, kun olet miehen kanssa? Eikö tuohon syyhyn voisi puuttua yhteisesti, on se sitten mikä on.
Tämänpäivän lapset ymmärtävät todella hyvin kun heille viitsii ja jaksaa selittää miksi näin tai miksi ei noin.
on, että jos asiassa ollaan avoimia ja kerrotaan rehellisesti missä mennään, ei siitä tule lapsille kapinoinnin kohdetta. Ainakaan niin helposti….
Onhan selvää, että uusiin kuvioihin liittyy lapsenkin mielessä miljoona kysymystä ja ihmettelyn aihetta. Asiat on vaan jaksettava käydä läpi ja selitettävä vielä selittämästä päästyäänkin ja vieläpä samoja asioita moneen kertaan…. Näin kuitenkin autetaan ja tuetaan lasta tilanteen hyväksymisessä - tietysti jupinaa voi olla, mutta sitä kai me vanhemmat kohtaamme asiassa kuin asiassa :)
Eihän lapsi ole ns. ydinperheessäkään läheskään aina tyytyväinen vanhempiinsa!
No onhan se mukava kuulla, että poissaoleiluni on joku huomannut :)
Kyllä se on tuo minun (salattu) harrastukseni, joka vie vuoden lämpimämmän puoliskon tehokkaasta peliajasta 90...95 prosenttia.
Seurustelemiseen ehtii keskittyä paremmin, kun jäsentää sen ajankäytössään viikonloppuihin. Ensin työ, sitten huvi ;)
Lupasinhan harkita "kampäkkiä" syksyllä, kunhan kesäkiireet helpottavat...
"Olustelija palannee pakinoimaan jälleen, kun ykkösolut rupeaa pakkasten myötä jäätymään pulloon"
Ja eikun touhottamaan taas...
En ole vielä tavannut sellaista miestä, jonka kaksi, ala-ikäistä, poikaani hyväksyisivät. Tai miestä, joka hyväksyisi heidät ;) Vaikka ovat kaukana huumenuorista ja kauhukakaroista. Myönnän, että minunkin on ollut vaikea suhtautua rennosti toisen osapuolen lapsiin. Olen aina tuntenut itseni tunkeilijaksi... Nää on näitä juttuja. Joka näihin ratkaisun löytää, niin on nero :)
joo, on aivan väärät odotukset, Matti Meikäläinen vastaisi arkipäivän odotuksiasi, muttei ole sitten ehkä se seksisankari, niitä on noi kukasta kukkaan lentävät, että joku kompromissi siten vain täytyy
anteeksi kauheasti, tietysti mieleen tulee, että miksei ollut muita vaihtoehtoja, mutta tää ei liene siihen oikea foorumi
anteeksi siitä!
Voinhan vain puhua omista ja lähipiirin kokemuksista. Minulla on tytär, joka ehkä helpompi näissä jutuissa ??? Meillä on läheiset välit ja juttelemme paljon kaikenlaisista asioista - ikänsä mahdollistamalla tasolla. Toivon kuitenkin, että säilytän läheiset ja hyvät keskusteluvälit häneen iän karttuessakin.
ettei tule kovin leuto talvi, jotta saamme sinut jo alkutalvesta palstalle pakinoimaan :)
Lisää miehisiä mielipiteitä täällä on kaipailtu, joskin ilahduttavasti on ”vakkarimiesten” määrä palstalla lisääntynyt ja muutenkin aika hyvä meininki viimeaikoina ollut ...
Touhukasta kesää ja tehokkaita seurusteluviikonloppuja sinulle ;)
Kokemukseni; nainen joka kehuu olevansa "suht nätti, normaalimitoissa, herttainen, mukava ja hellä" - ei sitä välttämättä ole oikeasti - siis vain mainoskikka. Moni nainen kehuu itseään tuollaisilla sanoilla ja totuus on toinen, nainen vain luulee olevansa - siksi olet yksin.
"suht nätti, normaalimitoissa, herttainen, mukava ja hellä" ei todellakaan ole ns. perusvaatimus sille, että ei tarvitse olla yksin. Typerä, sovinistinen kommentti!
Mä olen lopen kyllästynyt MIEHIIN jotka kehuu itseään hyvännäköiseksi, kun totuus on LÄHES AINA jotain aivan muuta!!!!!!!
"suht nätti, normaalimitoissa, herttainen, mukava ja hellä" ei ole kehumista. Nätti on vähemmän kun kaunis ja suht nätti vielä vaatimattomampi ilmaisu, ei missään nimessä kehuva tyyli siis.
Kyllä sellaisiakin miehiä löytyy. itse olen myös eronnut ja asun 17-v tyttäreni kanssa yhdessä ja hyvin menee. En minäkään ole löytänyt kainalooni ketään ja varsinkaan kapakoista ei tahdo löytyä seurustelukumppania. onneksi minulla on ystäviä. Uskon että sinulla tulee se oikea vastaan. T. Ikuinen optimisti Turusta
kyllä mä tiedän parhaillaankin jonkun, joka väittää etsivänsä tuollaista naista; mutta en vain naisena tajuu, jos saat seksiä, etkö haluu sitä säännöllisemmin, meinaan että toihan on aika vakkarikuvio jos tietää että viikonloppuna kello yhdeksän uutisten jälkeen, kun lapset ei kuule...
mutta eihän se nyt sinkuillekaan, 20-30 v. erinoamsien helppoa ole ja kriittisyys kasvaa, kun on tarpeeksi kokeillut, siinähän se... ja miehille kelpaa nuoremmatkin, siinähän se myös
mieti itse, jos saat nuorta vrt. vanhaa, kumman ottaisit, ja nuorille kelpaa vanhempikin mies, kumma ilmiö, ei toki kaikille, on sekin valikoivia
mä sanoisin, että etsikkoaikana lohduttaa kunnasti Subtv:n myöhäisohjelmat... ettei tarvi sortuu noihin anistennaurattajiin, ellei pysty ottamaan seksiä seksinä, yhtenä tapauksena, eikä haikaileen sitten perään
mutta onhan toi treffit täynnä miehiä, eikö oo löytyny