En jaksa empatisoida sellasta tyhjää itsesäälissä rypemistä tai ruikutusta. Itsekin kyllä harrastan tuota joskus, mutta yleensä ei mullekaan kovin empaattisia silloin olla. Minusta sellanen jämäkän lempeä ryhdistäytymiskehotus on parempi kuin joku lässytys joka ei ole edes totta.
Mulla ei varmaan olekaan empatiakykyä
Anonyymi-ap
38100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No ei kaikkea pidäkään empatisoida. Ihmiset ovat usein väärässä kohtaa empaattisia, eikä siitä ole silloin kuin haittaa. Parempi vaan pysyä erossa ihmisistä, jotka eivät yritä kohentaa elämäänsä. Ruikuttavat, yrität tsempata, mutta eivät ota sitä tsemppausta vastaan. Se pitkään itsesäälissä rypeminen on jo muokannut jotain kohtaa aivoista ja ihminen jatkaa ruikutustaan. Sitä ei siis voi enää lopettaa kun dopamiinituotanto on siitä kiinni.
Vähän sama juttu kuin alkoholisti ole on juominen. Addikti.
Tietysti on myös ihmisiä, jotka eivät kestä kuulla toisten vastoinkäymisistäkään mitään. Kyllä ystävyydessä on kuitenkin tärkeää, että voi kertoa toiselle mitä kokee/on kokenut. Niin en tiedä, ottaako ap sitten tällaisetkin ruikutukseksi?
Voi ne kauniitkin puheet totta olla. Meitä on eri lähtöön.
Olen sellainen ihminen ketä nuo masentuneet inhoaa. Olen juuri se joka kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni, menemään lenkille jne.
Olet niitä joiden kanssa ei kannata olla hyvän päivän tuttua kummempaa. Sulta puuttuu tunnetaidot.
Kyllä sulla uupuu kyky eläytyä toisen asemaan. Monesti kun ihminen jakaa hankalia tunteita tai ajatuksia. Ei hän odota että toisella mitään vastauksiatai muutakaan neuvoja kehoitusta ryhdistäytyä. Ihminen kyllä tietää sen. Ei sitä kenenkään tarvitse sanoa. Hänellä ei välttämätön ole voimia ja kykyä soihen sillä hetkellä. Se voi itseassa vaan pahentaa toisen oloa.Pelkästään jo kuunteleminen voi auttaa . Todennäköisesti sinulla ei ole pahemmin ystäviä tai nekin ovat pintapuolisia. Harvempi ihminen pitää siitä jos voi huonosti että toinen alkaa päsröimään ja neuvomaan. Itse en voi sietää kyseiseisiä ihmisiä.
Todennäköisesti minulla on kyllä ystäviä ihan omiksi tarpeiksi. 🙄
Kuinka moni oikeasti kertoo sinulle hankalista asioista, puhuu syvällisesti? Oot se hyvän päivän kaveri . Tietää että tuomitset kuitenkin jos toinen ei jaksakaan tai voi huonosti. Itsellänikin niitä kerrotaan jotain jonnijoutavia pintapuolisesti ikinä en omista suruista ja murheusta heille kertoisi. Eivät oikeastaan tiedä paljon mitään minusta.
Minäkään en siedä sunlaisia feikkejä ihmisiä. Todennäköisesti mielistelet kaikkia kasvotusten, mutta jauhat pskaa seläntakana minkä kerkiät. Ja empatia on muuten eri asia kuin sääli, jota sinä ilman aihetta tuossa kommentissa minua kohtaan tunsit. Sääli on sairautta ja sitä kokee vaan luonnevikaiset ihmiset.
Ei minulla ole kuin pari sydänystävää. Sitten on kavereita. Tuo kertoo enemmän sinusta kuin minusta. Empatia ja sääli ovat eri asioita. En ymmärrä miksi tuli takasin tänne olin jo päättänyt etten teidän pipipäiden kanssa enää keskustele. Ootte niin raskaita ja vittumaisua että ihme ettei jokainen joka teidän kanssa joutuu olemaan tekee tapa itseään. Hyvästi.
Itseasiassa kaikki avautuu mulle vähän liikaakin. En jaksaisi minäkään olla mikään ilmainen psykiatri. Tarkoitin aloituksessa sellasta turhaa ruikutusta ja huomionhakemista, tyylillä voi kun olen niin ruma ja kukaan ei minusta välitä, vaikka varmasti ei edes ajattele oikeasti itsestään niin ja tietää, että on ihmisiä jotka välittää.
Sunlaiset ihmiset ovat saaneet esimerkiksi minut sulkeutumaan. En minä puhu kellekään omista murheista. Tuomitsette ja vähättelette. Ei aitoa välittämistä enää ole.
Nyt on palstan trollimieheltä niin sakeaa provosoinnista ja käänteistä yksinäisyyden purkamista, että saa olla erikoinen ihminen jos ei tätä havaitse tai tuntee tarvetta tulkita joku muu henkilöä tällaisen anomalian kautta
Jaa.
Niin sekään ei ole kovin tunnetaitoisen ihmisen toimintaa kuvitella joku muu tilittämään miten kakkaa kaikki on paitsi pissa. Kyseessä on silloin enemmän tekaistujen syiden etsiminen nähdä joku ihminen huonossa valossa keinolla millä hyvänsä, ettei tarvitsisi kohdata itseään ja epäreilua asennettaan
Sekä sunlaisten pitäisi olla yksinään . 12 vuotta tuollaisen ihmisen kanssa olleena minä sen tiedän jos kuka. Lopulta se toinen ihminen siinä sulkeutuu sen tunteilla ei ole merkitystä. Sitten on kaikki hyvin kun se ei enää puhu mitää vaan patoaa kaiken sisäänsä.
En halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa joka rypee itsesäälissä ja kaikki on huonosti. Nämä ihmiset käyttävät minua vain ongelmiensa purkupaikkana. Olen heille ilmainen psykiatri. Sitten, jos minulla olisi huolia, niin he eivät kuuntele ja kääntävät taas huomion itseensä. Onko tämä tasapuolista?
Mulla on jäänyt pari tuollaista ihmissuhdetta elämästä pois. Soittelivat joka päivä ja jatkettiin aina samasta aiheesta. Lisäksi nämä käyttivät sellaista manipulointikeinoa, että aina välillä uhattiin tappaa itsensä. Yrittivät niin kuin siirtää vastuuta hyvinvoinnistaan minulle. Kun asetin rajoja näille ihmisille, he häipyivät elämästäni haukkuen minut sekopääksi ym. Kuka tuollaista jaksaa??? Niin kuin sanoit, olin myös ilmainen terapeutti.
Itse taas koen, että tällaiset ryhdistäytymistä ja reipastumista korostavat ihmiset pakenee omaa tyhjyyden ja huonommuuden tunnettaan toisten ihmisten kustannuksella päsmäröimällä ja penkomassa toisten, jopa tuntemattomien ihmisten elämää. Tunteet on hyvä kuluttaa ja kokea loppuun jotta niistä pääsee irti. Siten ei ole tarvetta esimerkiksi huseerata väärällä tavalla toisten ihmisten asioissa tai oletetuista asioissa. Aito empatia on jotain muuta sitä. Ota vastuu itse itsestäsi, on se mitä sanoisin tällaiselle ihmiselle
Ajattelen ettet ole kosketuksissa omiin tunteisiisi.
Kyllä sulla varmaan on kokolailla normaali empatiakyky. Se nyt vaan on niin, että jos toinen rypee itsesäälissä eikä suostu näkemään sitä usein ilmiselvää itse itselleen aiheutettua itsesäälikierrettä, niin ei sellaista kukaan jaksa pitkään seurata.
Empatiataitoinen tahtoo tietää miksi sillä ihmisellä on sellainen olo. Kysyä miksi koet noin, mikä voisi parantaa oloasi, onko jokin hätänä. Masentunut esimerkiksi. Ei pysty vältä näkemään mitään positiivista itsestään. Ei siinä kehoitis ryhdistäytyä auta . Se vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä ensinnäkin ymmärtää että se ihminen ei ole kunnossa se ei tee sitä tahallaan se on masennus joka puhuu.
Tahtoopa tietenkin, eikä siinä mitään, se on ihan normaalia ja inhimillistä. Mutta jos kaveri jankkaa jo kolmatta vuotta, kuin kurjaa on kun polvi on kipeä, eikä kuuntele neuvoa mennä lääkäriin tai tehdä vaihtoehtoisia omahoitoja, niin kyllä siinä kohtaa voi jatkaa sitä jankkaamista puolestani vaikka lyhtytolpalle. Tämä siis karrikoiden, mutta masentuneista löytyy ihan vastaavia tapauksia, jotka eivät oikeastaan edes halua niin sanotusti parantua. On nähty, on koettu, jätän taakseni ja suojaan omaa mielenterveyttäni, kiitos.
Kyllä, noin juuri on hyvä toimia. Ei jaksa ketään ruveta tsemppaamaan ja kannustamaan. Kun kumppania alkaa etsiä, niin tasapainoinen elämäänsä tyytyväinen ja hyvinvoiva ihminen on etsinnässä.
Taidat olla vähän simppelimpi kaveri. Miksi ihminen joka suunnilleen vaikka itsemurhaa haluasi parantua? Ei sillä ole mitään intressejä parantua ei .
Mitäpä ne lääkärit auttavat jos on joku krooninen kipu. Lääkettä ehkä muttei ne sitä kipua välttämättä poista.
Narsistit on semmosia
Mullakin "ystäviä" jotka hävisi aikoinaan masennuksen aikana. Eikä kyllä ole sen jälkeenkään ikävä ollut. Joitakin yrittänyt ymmärtää. Mutta kaipa se niin on elämä jaottelee jyvät akanoista.
Muuten
Ei yhden illan juomisesta voi tulla kolmen päivän kohmelo
Masennusta pukkaa
Olkoon vaikka tulppaani minun puolestani. Yritän ymmärtää tuota ajatuksen juoksua?
Niinpä ne ystävät pääosin katosivat itseltänikin aikanaan masennuksen kestäessä. Ne mitkä jäi, ovat sitä edelleen, uudemmat ystävät taas ovat sellaisia, jotka ovat itsekin kokeneet vaikeuksia.
Itse jätin aikoinaan kertomatta exälle että mulla oli vielä masennus kun oltiin yhdessä . Juurikin tuosta syystä.
No siinä on aika iso ero, hakeeko apua vaiko vain valittaa. Jos vain valittaa, se on moikka. Mutta jos edes yrittää tehdä omalle vaikeudelleen jotain, teen kaikkeni apuna.
Kun koittanut tukea muutamaa alkoholistia ja paria narkkaria, niin sitä oppii että toiset haluavat vain valittaa ja toiset haluavat apua. Jälkimmäiset jäävät eloon.
En minä itse hakenut masenukseen apua. Minä romahdin niin etten sängystä ylös päässyt itkin vain. Olin erittäin vakavasti masentunut. Toisaalta sitten kun sain apua otin kaiken avun vastaan minkä sain. Muttei se mikään toipuminen mikään nopea prosessi ollut. Vielä kun sairastuminen fyysesti oli se mikä pahinten masensi. Eikä se sairaus minnekään ikinä tulisi häviämään. Sen hyväksyminen jne.
Minä hain, vaikka pitkään sekin kesti, ei vain luonto antanut periksi. Mutta lopulta vaihtoehdot olivat niin vähissä, että luovutin. Tai oikeastaan juuri päinvastoin, nimenomaan en luovuttanut.
Itse olen tiettävästi fyysisesti terve, niin ei ole sitä rasitetta, ei ole ollutkaan. Mutta saa sitä itsensä polvilleen ilmankin, aika helpostikin lopulta.
Itsekäs ihminen ei jaksa keskittyä toisten ongelmiin, koska sillä ei ole merkitystä itselle. Itsekäs ihminen harvemmin on läsnä oleva kuuntelija (avuksi toiselle?). Itsekäs ihminen harvemmin on luottamuksen arvoinen. Vähemmän hyvä frendi etäännyttää.
Hyvä kuuntelija osaa myös antaa tukea toiselle ja on läsnä, joka on hyväksi empatiakykyä kaipaavalle. Jos ymmärrys on vääränlaista, voi tilanne jäädä päälle ja silloin se toistuu monesti, samoin kuin epäily kuuntelijaa kohtaan kasvaa, samoin luottamus pula. Ihmisestä voi tulla silloin haavoittuvampi ja herkempi reakoimaan asioihin.
Ooon osittain samanlainen. En mäkään jaksa oikein sellasta turhan valitusta.
Kyllä mua toisen oikee hätä ottaa tunteisiin ja oon itseasiassa aika herkkä esim. itkeen telkkariohjelmienkin ja elokuvien kohtauksille missä ihmisillä on oikee hätä..mutta sellanen turhan valitus ja sellanen ettei kuitenkaan tee eikä halua tehdä asioille yhtään mitään alkaa mua vtuttaan.
Esim. oli yks kaveri joskus joka 5 vuotta valitti paskaa seksitöntä suhdettaan ja paskaa työtään ja mä sille sanoin kun hän oli joku 29 vuotias että hei oot nuori ihminen voit kouluttautua uudelleen tai hakee muuta työtä. ja jos suhde on paska niin eroa.
Mutta se muija suuttu näistä ja sano " en mä mitään uutta ammattia tässä iässä ala enää .. valivalivali. (missä vitun iässä?? Teinimuija itkee siinä elämää vaikkei oo ees kolmeekymppiä!)
Sama sen ukkonsa kanssa. "emmä erota haluu, kun sit pitäs asuuu vuokralla ja ei ois rahaa kaikkiiin harrastuksiin ja... "
Sillä kohtaa mulla alko pikkasen hermot kiristyyn ja pidättelin sanoja mitä oli tulossa suusta " NO mitö halvettiä sä sitten valitat. Turpa kiinni! oot itse valinnu elää noin vaikka vaihtoehtoja ois ja jos vaihtoehdot ei kelpaa niin vittu se leipäläpi umpeen ja vähän äkkiä noilta narinoiltas. Jaksa kuunnella viis vuotta putkeen tollasta paskaa jolle kakara et osaa tehdä mitään kun et haluu kun narista "
T: Karoliina
ps, tiedän toisinaan mun empatiani ei riitä tyhmien ja uusavuttomien ihmisten säälipisteiden kerjuuseen. kun on ihmisiä joilla on oikeitakin ongelmia joihin ei voi itse valinnoillaan vaikuttaa.