MUTTA LYHYESTI VIELÄ TUOSTA SUURESTA SALAISUUDESTA
.
Ennen kuin lopetan, vähän lisää elämänkunnioituksesta suhteessa meidän tulevaisuudennäkymiimme.
.
Kun siis tulee aika jolloin sian ja naudan, peuran ja aasin, hanhen ja hevosen, ja kaikkien eläinten elämä ja hyvinvointi on meille yhtä arvokasta ja pyhänä puolustettavaa, kuin on meille meidän oma elämämme ja rakkaiden läheistemme ja ystäviemme elämä ja hyvinvointi, vasta silloin on maailma rauhoittuva. Eikä sotia enää käydä, ja me olemme vihdoinkin turvassa toinen toisiltamme. Näin minä näen!
Tässä lajirajat ylittävässä elämän suuressa kunnioituksessa minä kerron meille siis piileväksi tuon etsityn maailmanrauhan salaisuuden. Tätä kautta asiat täällä kulkevat! –Vasta kun ihmiskunta täällä elämän suuren pyhyyden syvästi ymmärtää, myöntää ja halulla alkaa sanoillaan ja päivittäisillä ratkaisuillaan ja teoillaan osoittaa, vasta sitten on ihminen saava rauhan täällä toinen toiseltaan, kansat toinen toiseltaan ja rodut ja ihmisryhmät toinen toiseltaan. Eikä sotia ja selkkauksia enää tule. Eikä riistoa ja sortoa, eikä terroria eikä orjuutusta enää tule. Ja maailmassa vallitsee ihmisten kesken luottamus, ymmärrys ja ennen kokematon yhteinen elämänilo. – Kutsukoot sitä jotkut sitten vaikkapa autuudeksi, jos niin tahtovat – .
Olen toki minä tietoinen sanojeni radikaalisuudesta ja erikoisesta varmuudesta. Mutta en minä ole lähtenyt teille köykäisiä enkä turhia näin puhumaan. Sillä meidän oma ja yhteinen onnemme ja onnettomuutemme todella on riippuvainen siitä, mitenkä me tänä empatiataitoisena ja (vaarallisenkin!) ajatustehokkaana lajina selvitämme täällä itsellemme ja keskuudessamme tämän elämänkunnioitusproblematiikan. Juuri meidän asennoitumisesta elämänkunnioitukseen on tullut meidän tulevaisuutemme ydinkysymys, jonka varaan on rakentuva koko meidän tulevaisuutemme täällä. Osataan tällainen visio ja puhe ottaa täällä vakavasti, taikka ei.
Sillä niin on, ja on oleva, että vasta sitten on maailma tästä rauhoittuva ja ihminen saava täällä rauhan toiseltaan, kun me opimme ymmärtämään; kun me opimme syvästi ja laajasti tajuamaan ja sisäistämään itsessämme, että tässä maailmankaikkeudessa emme me kukaan ole hiuskarvan vertaa arvokkaampia noita vaaralle tänään altistamiamme ja monin muodoin väärin kohtelemiamme eläimiä ja ihmisiä ja ihmisryhmiä. – Emme edes hiuskarvan vertaa.
Ja niin ei myöskään yksikään kansa, rotu, suku, klaani, uskonto, kulttuuri, kieliryhmä, sukupuoli tai yhteiskuntaluokka ole täällä toistaan arvokkaampi, jotta se voisi ottaa oikeudekseen täällä toisten väheksynnän, syrjinnän, alentamisen, riiston tai pettämisen. – Niin kuin ei yksikään meistä ole oikeutettu asettamaan täällä itseään ja erillisryhmäänsä tämän elämänkunnioituksen meille määräämän universaalin eethoksen ja totuuden ja niiden meille asettamien velvoitteiden ulkopuolelle tai yläpuolelle.
Täältä elämänkunnioituksesta ja sen sille täällä kuuluvaan arvoon nostosta löytyy siis se maaginen kynnys ja koetinkivi ja mitta, jolla maailmantilanteemme nyt kärjistyessä meille tulee mitattavaksi meidän lajikelpoisuutemme, meidän ihmisyytemme, meidän jaloutemme, ja viimekädessä koko meidän elinkelpoisuutemme tässä maailmassa. – Ja täältä löytyy myös tuo maaginen avain meidän elämämme turvallisuuteen, viihtyisyyteen, hyvinvointiin, ja yhteiseen ilon maailmaan; meidän paratiisiimme.
Asioita oikein resonoiden me tulemme siis siihen, ettei tässä maailmankaikkeudessa kukaan meistä, eikä mikään ryhmä, ole millään syyllä eikä verukkeella oikeutettu ottamaan eikä vaatimaan elämälleen minkäänlaista etuoikeusasemaa toiseensa nähden eikä toisensa yli. Ja että, jos joku ihmisen laisella ajatuskyvyllä varustettu sellaista tekee ja sellaiseen täällä ryhtyy toistaan ja mitään luontokappaletta vastaan, syyllistyy hän täällä itsekeskeiseen häikäilemättömyyteen ja röyhkeyteen. Ja niin kuin me katsomme häikäilemättömyyden ja röyhkeyden rumaksi itseämme kohtaan harjoitettuna, niin me joudumme katsomaan sellaisen rumaksi täällä ketä hyvänsä lähimmäistämme, elävää olentoa kohtaan harjoitettuna, emmekä me ihmisen tekemänä voi sellaista täällä hyväksyä, suosia, emmekä sallia tapahtuvaksi. – Näiden keskuuteemme aika ajoin ilmestyvien, elämänkunnioitukselle vieraiden ja pirun riivaamien demagoogien ja kavalasti valtaa itselleen ja jengeilleen hakevien manipulaattorien riittävän varhainen tunnistaminen ja kaataminen on yksi meidän ihmisten täällä opittava, elintärkeä turvallisuusseikka, ja toinen sellainen on itse tämä meidän tähän syvään elämänkunnioitukseen oppimisemme.
Meidän kulttuuriimme on ujutettu sanonta "Sääli on sairautta!" Mutta minä olen ottanut opettaakseni meille aivan päinvastoin. Minä opetan meille, että ihmisessä esiintyessä säälittömyys on sairautta ja kehityksellistä jälkijättöisyyttä! – Ja näinhän tietysti on! Ihmisessä esiintyessä kovuus ja välinpitämättömyyteen liittyvä säälittömyys on sielun sokeutta, ja siten vakava sielun puutostauti. Muihin vakaviin vammaisuuden lajeihin verrattava.
.
Ennen kuin lopetan, vähän lisää elämänkunnioituksesta suhteessa meidän tulevaisuudennäkymiimme.
.
Kun siis tulee aika jolloin sian ja naudan, peuran ja aasin, hanhen ja hevosen, ja kaikkien eläinten elämä ja hyvinvointi on meille yhtä arvokasta ja pyhänä puolustettavaa, kuin on meille meidän oma elämämme ja rakkaiden läheistemme ja ystäviemme elämä ja hyvinvointi, vasta silloin on maailma rauhoittuva. Eikä sotia enää käydä, ja me olemme vihdoinkin turvassa toinen toisiltamme. Näin minä näen!
Tässä lajirajat ylittävässä elämän suuressa kunnioituksessa minä kerron meille siis piileväksi tuon etsityn maailmanrauhan salaisuuden. Tätä kautta asiat täällä kulkevat! –Vasta kun ihmiskunta täällä elämän suuren pyhyyden syvästi ymmärtää, myöntää ja halulla alkaa sanoillaan ja päivittäisillä ratkaisuillaan ja teoillaan osoittaa, vasta sitten on ihminen saava rauhan täällä toinen toiseltaan, kansat toinen toiseltaan ja rodut ja ihmisryhmät toinen toiseltaan. Eikä sotia ja selkkauksia enää tule. Eikä riistoa ja sortoa, eikä terroria eikä orjuutusta enää tule. Ja maailmassa vallitsee ihmisten kesken luottamus, ymmärrys ja ennen kokematon yhteinen elämänilo. – Kutsukoot sitä jotkut sitten vaikkapa autuudeksi, jos niin tahtovat – .
Olen toki minä tietoinen sanojeni radikaalisuudesta ja erikoisesta varmuudesta. Mutta en minä ole lähtenyt teille köykäisiä enkä turhia näin puhumaan. Sillä meidän oma ja yhteinen onnemme ja onnettomuutemme todella on riippuvainen siitä, mitenkä me tänä empatiataitoisena ja (vaarallisenkin!) ajatustehokkaana lajina selvitämme täällä itsellemme ja keskuudessamme tämän elämänkunnioitusproblematiikan. Juuri meidän asennoitumisesta elämänkunnioitukseen on tullut meidän tulevaisuutemme ydinkysymys, jonka varaan on rakentuva koko meidän tulevaisuutemme täällä. Osataan tällainen visio ja puhe ottaa täällä vakavasti, taikka ei.
Sillä niin on, ja on oleva, että vasta sitten on maailma tästä rauhoittuva ja ihminen saava täällä rauhan toiseltaan, kun me opimme ymmärtämään; kun me opimme syvästi ja laajasti tajuamaan ja sisäistämään itsessämme, että tässä maailmankaikkeudessa emme me kukaan ole hiuskarvan vertaa arvokkaampia noita vaaralle tänään altistamiamme ja monin muodoin väärin kohtelemiamme eläimiä ja ihmisiä ja ihmisryhmiä. – Emme edes hiuskarvan vertaa.
Ja niin ei myöskään yksikään kansa, rotu, suku, klaani, uskonto, kulttuuri, kieliryhmä, sukupuoli tai yhteiskuntaluokka ole täällä toistaan arvokkaampi, jotta se voisi ottaa oikeudekseen täällä toisten väheksynnän, syrjinnän, alentamisen, riiston tai pettämisen. – Niin kuin ei yksikään meistä ole oikeutettu asettamaan täällä itseään ja erillisryhmäänsä tämän elämänkunnioituksen meille määräämän universaalin eethoksen ja totuuden ja niiden meille asettamien velvoitteiden ulkopuolelle tai yläpuolelle.
Täältä elämänkunnioituksesta ja sen sille täällä kuuluvaan arvoon nostosta löytyy siis se maaginen kynnys ja koetinkivi ja mitta, jolla maailmantilanteemme nyt kärjistyessä meille tulee mitattavaksi meidän lajikelpoisuutemme, meidän ihmisyytemme, meidän jaloutemme, ja viimekädessä koko meidän elinkelpoisuutemme tässä maailmassa. – Ja täältä löytyy myös tuo maaginen avain meidän elämämme turvallisuuteen, viihtyisyyteen, hyvinvointiin, ja yhteiseen ilon maailmaan; meidän paratiisiimme.
Asioita oikein resonoiden me tulemme siis siihen, ettei tässä maailmankaikkeudessa kukaan meistä, eikä mikään ryhmä, ole millään syyllä eikä verukkeella oikeutettu ottamaan eikä vaatimaan elämälleen minkäänlaista etuoikeusasemaa toiseensa nähden eikä toisensa yli. Ja että, jos joku ihmisen laisella ajatuskyvyllä varustettu sellaista tekee ja sellaiseen täällä ryhtyy toistaan ja mitään luontokappaletta vastaan, syyllistyy hän täällä itsekeskeiseen häikäilemättömyyteen ja röyhkeyteen. Ja niin kuin me katsomme häikäilemättömyyden ja röyhkeyden rumaksi itseämme kohtaan harjoitettuna, niin me joudumme katsomaan sellaisen rumaksi täällä ketä hyvänsä lähimmäistämme, elävää olentoa kohtaan harjoitettuna, emmekä me ihmisen tekemänä voi sellaista täällä hyväksyä, suosia, emmekä sallia tapahtuvaksi. – Näiden keskuuteemme aika ajoin ilmestyvien, elämänkunnioitukselle vieraiden ja pirun riivaamien demagoogien ja kavalasti valtaa itselleen ja jengeilleen hakevien manipulaattorien riittävän varhainen tunnistaminen ja kaataminen on yksi meidän ihmisten täällä opittava, elintärkeä turvallisuusseikka, ja toinen sellainen on itse tämä meidän tähän syvään elämänkunnioitukseen oppimisemme.
Meidän kulttuuriimme on ujutettu sanonta "Sääli on sairautta!" Mutta minä olen ottanut opettaakseni meille aivan päinvastoin. Minä opetan meille, että ihmisessä esiintyessä säälittömyys on sairautta ja kehityksellistä jälkijättöisyyttä! – Ja näinhän tietysti on! Ihmisessä esiintyessä kovuus ja välinpitämättömyyteen liittyvä säälittömyys on sielun sokeutta, ja siten vakava sielun puutostauti. Muihin vakaviin vammaisuuden lajeihin verrattava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Psykopaatit ja arvovaurioiset, erilaiset rosvot ovat tunne-elämältään puutteellisia taikka vakavasti häiriintyneitä ja voivat olla, ja yleensä ovat, tunnevaurioisessa säälittömyydessään ja epä-huomaavaisuudessaan yhteisöilleen ja ympäristölleen vaarallisia. Ja onkin aika unohtaa tuollainen asenteita ja sieluja myrkyttävä lause, jota meillä täällä on kuultu ja viljelty, ja leikkimielellä heitelty. – Sääli on meidän kaikkein kehittyneimpiä, pisimmälle jalostuneen inhimillisyyden ilmentymiä. Ja se on korvaamattoman arvokas osa meidän korkeamman sosiaalisen ajattelun, toiminnan, ja meitä eteenpäinvievän kehityksen liikevoimaa.
Huomaavaisuusajattelusta, empatiasta ja universaalista veljeydestä on siis aika tulla meidän ideologiamme ja arvojemme perusta. Kaikkien meidän tapojen, aikeitten ja pyrkimyksien lähtökohta, mikäli me mielimme välttää sen meitä muutoin väistämättä odottavan moniefekti-katastrofin, jota me nyt olemme tänne järjestämässä.
Teknologiaräjähdyksen, väestöräjähdyksen ja nyt viimein kulutusräjähdyksen ja häikäilemättömän kaapparimentaliteetin myötä maailma on saatettu tilaan, jossa neuroottiseen hääräämiseen ohjelmoitu lajimme koko hierarkia alimmasta ylimpään joutuu nyt pysähtymään ja näkemään elämänsä perusehtoihin. Näkemään universaalisen veljeyden (ja niin myös esimerkiksi veljellisen jakamisen prinsiipin) meille, ja itsekullekin meistä, täällä realistisesti edullisimmaksi. Meidän on opittava elämään ja suunnittelemaan niin yhteinen ja yksilöelämämme kuin taloudellinen toimintamme, tuotantomme ja kulutuksemme uudelleen niin, että me osaamme kukin täällä vain vaatimattomaan vähimpään järkevään tyytyä. – Toisia vahingoittamatta ja itseämme kuitenkaan liialti laiminlyömättä –. Sikäli kuin me tähän täällä yhdessä ilolla opimme, ei meidän tarvitse biosfäärimme tuhoa eikä sotia, ei sortoa eikä vainoja, ei riistoa eikä toinen toisiamme täällä enää pelätä. – Niin kuin pelkäävät simpanssiurokset viidakossa toisiaan ja vartioimansa reviirin ulkopuolisia laumoja –.
– Tänään ihmiskunta on ajautunut kehityskulussaan tilaan, josta selviytyäkseen koko lajillemme on tullut tehtäväksi vahva ja selkeä sivistyshyppy ylös ja eteenpäin, johonkin uuteen ja nykyistä paljon valistuneempaan sivilisaatioon. – Ja onnistuakseen tuo kehityshyppy voi tarvita jonkin neuvokkaan suunnitelman seuratakseen. Jonkin sellaisen, jolla todella lähtee onnistumaan näiden hulinakaupallisella markkinamainonnalla sekaisin aivopestyjen ja itsekeskeisiksi indoktrinoitujen sukupolviemme johtaminen ulos tästä tänne nyt saadusta ahneuden, pelon, vihan, kauhun ja murheen alhosta. Jonnekin tuonne, meille ja kaikille lajeille täällä valoisampaan, uuteen aikakauteen. Maailmaan, joka on meille kaikille elollisille turvallinen ja hyvä yhdessä elää.
------------
Jälkisanat 2020 luvulta
On hyvä jos kauheiden sotiensa jälkeen lopulta yhteen lyöttäytynyt ja moraalisen selkärankansa löytämässä oleva Eurooppa on nyt ottamassa tehtäväkseen yrittää ohjata meitä ja ihmiskuntaa tekemään ne radikaalit muutokset meidän asenteissamme toinen toisiamme kohtaan sekä luonnonsuojeluun, joita sopuisuutemme ja luonnon monimuotoisuuden mahdollisimman vähiin jäävä, paikallinen ja globaali tuhoutuminen meiltä nyt edellyttää.
– Toivokaamme, että tuo EU:n ”kaikille parhaan mahdollisen yhteisen hyvän” linjan haku ja kehittäminen saa täällä nyt tilaisuuden onnistua, ja kehittyesään alkaa saavuttaa täällä syvenevää ja laajenevaa suosiota ja yhteistyöhalukkuutta.
- kirjoittanut vanha yli kahdeksankymppinen viisas ystäväni Gunnar Roth