Syntien anteeksi saamisen kummallisuus !

Synnit mennään aina rauhanyhdistyksen toimitalolle uskomaan itse itselleen anteeksi. Miksi ei voi jäädä samaa kotiin uskomaan ? Kaikki koko uskovaisten talostelu tiivistyy vaan yhteen asiaan, eli päivittämään uskon kestävyys. Ilman säännöllistä käyntiä yhdistyksen kokouksissa usko ei päivity. Tietysti siihen liittyy aina sitä muutakin oheistoimintaa, kuten miesten ja naisten illat, matkustelu, lauluseurat, lasten pyhäkoulut, vuosikokoukset, seurakuntapäivitä, nuoirten illat, rippikoulut, leirikeskusten teemaleirit jne..
Mutta kaikissa näissä loppuhuipentuma on aina se sama; uskon päivittäminen.
Kuvitellaanko tosiaan Jumalan pystyy seuraamaan miljardien ihmisten ajatuksia ja elämää sekä tekemään niistä taivaallista tilikirjaa ?
Onko ihmiseen istutettu joki siru, jolla syntielämää voidaan seurata tai kun synti kuormaa poistetaan, niin sirusta menee tieto eteenpäin jonnekkin taivaan tilikirjoihin, joissa kumilla on ahkeraa käyttöä pyyhkiä aina kun seurattava on uskonut syntinsä pois.
Synnit annetaan anteeksi tai on annettu jo, mutta nykyään puhutaan vaan miten synnit uskomisen tavalla saa anteeksi annetuiksi. Kuulijoille vakuutetaan, miten seuroissa käynti sanankuulossa on samaa kuin saada syntinsä anteeksi. Toisaalta sanotaan, ettei ehtoollinen ole paikka, jossa synnit saa anteeksi ilman näkyvää ja sanallista toimintaa, niin siksipä seurakansa ennen ehtoolliselle polvistumistaan halailee kaveriltaan synnit anteeksi, kun kuvitellaan, ettei ehtoolliselle voi tulla syntikuorman kanssa tai muuten on kelvoton ehtoollis vieras. Jolla ei ole kaveria, jolta pyytää, niin sitten viime kädessä ehtoollista jakavalta papilta. On kummallista, miten esim. nuoriso ei rauhanyhdistyksellä uskalla pyytää näkyvästi syntejä anteeksi, mutta kirkossa kaikkien nähden he sitä kehtaavat tehdä.
Joka kerta ja joka tilanteen loppuvaiheessa muistutetaan, että olethan muistanut uskoa syntisi anteeksi. Jos itse ei pysty mielessään uskomaan, niin sitten voi asiasta varmistua pyytämällä käden nostolla omalle kohdalleen, niinkuin ennen oli tapana, eli uskottiin, ettei syntejä saa itsekseen anteeksi, vaan siihen kuuluu tämä julkinen ripitys. Nykyään on kyllä vallalla käsitys, että kun saarnaaja sieltä pöntöstä julistaa kaikille synnit anteeksi yhdellä kertaa ja kaikille yhteisesti, niin muuta ei sitten tarvitakkaan, eli saa salaisesti uskoa. Kysymys kuuluukin, voiko synninpäästö tulla hajamieliselle kuulijalle, joka puoli nukuksissa kuulee kuin kaukaa puhetta, joka menee samantien ulos toisesta korvasta. Siitä kyllä kerrotaan, ettei Jumalalta voi pyytää suoraan syntejä anteeksi, vaan siihen tarvitaan välikätenä toinen uskovainen, jonka pitää Jeesuksen nimeen lausua synninpäästö ja onko sitten Jumala, joka on siinä viime kädessä kolmantena osapuolena kuitaten tilikirjan velat suoritetuiksi.
Tämmöinen uskomisen jatkuva hokeminen käy monelle mielenterveydellisesti raskaaksi . Toisaalta toivotetaan, miten myös pelkkä viestimien äärellä kuuntelu johtaa samaan, eli sielläkin voi uskoa syntejään anteeksi. On vaan kummallista, kun sanotaan, miten kerran parannuksen armon saanut uskovainen pysyy synnittömänä kunhan vaan kuulee tätä alituista hokemaa; "usko syntisi anteeksi!"
Näin se pitää tämä uskomisen asia käsittää, eli pitää yllä Pyhää Henkeä jauhamalla tätä sanomaa; pitää uskoa synnit anteeksi. Toki seurapuheissa kerrataaan niitä samoja ikiaikaisia raamatun tarinoita, jotka kuulijat ovat kyllä ehtineet pitkän tai lyhyemmän elämänsä aikana kuulla satoja kertoja. Kyllästyttääkö kuulla jokin Rikas mies ja Lasarus tarina yhä uudestaan ja uudestaan ? Mites on, jos vaikka lapsille luettais joka kerta sama satu uudestaan ja uudestaan, niin eiköhän lapsi tuumaisi; "luetaan joku muu eikä aina tätä samaa!" Kyllähän raamatussa tarinoita riittää, mutta jostain syystä nämä puhujat lukevat näitä totuttuja ja niistä ennen saarnattuja tekstejä varmaan siksikin, kun pitää matkia muita saarnaajia pyrkimällä selittämään teksti mahdollisimman samalla tavalla. Jos puhe vähänkin poikkeaa totutuista selitysmalleista, niin katsotaan puhujan menneen väärään henkeen.