eli....mul on tyttöystävä,rakastan häntä ja hän mua,mut mul on tosi usein menettämisen pelko,toinen mies veisi hänet.mul on huonoja kokemuksia naisista,tuli viimeksi masennus jolloin melkein tein itsemurhan.ja muutenkin tänään tapahtui jotai aivan hirvittävää,kamalaa,en ala sitä täällä huutelemaan,mut joka tapauksessa,tuntui että pumppu pysähtyy.syön kahta masennuslääkettä(seronilia ja remeronia)ja tenoxin unilääkettä tarvittaessa.kyl mä luotan tyttöystävääni,mut pelkään et menetän hänet :( ja ikiää mul on 16.
ahdistaa!!
jokujätkä
5420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin menetyspelko om kamalatunne!
mutta vaikea yhtään koittaa auttaa kun ei tiedä mitä kamalaa sinulle sattui..Ja oliko se lopulta ihan kamalaa?
saitko jutun selvitetyksi?
mutta muista sinulla on joku jota rakastat ja se rakastaa sinua,sinulla on iso pala onnea siinä.
jota ei välttämättä koskaan tapahdu? Pilaat sillä tämänhetkisen elämäsi. Jos joskus satut hänet menettämään, se tapahtuu, tahdoit tai et. Sure sitä vasta sitten, JOS niin joskus käy. Nauti olevasta, äläkä suotta sure EHKÄ tulevia.
että kuulosti ihan just tasan multa! Koskaan ei ole tullut ketään vastaan, joka ajattelisi samalla tavalla.
Olen niin mustasukkainen, että se voisi olla jo sairaus. Inhoan sitä, että minä olisin poikaystävälleni kaikki kaikessa, mutta olen heti mustasukkainen,jos hän on muiden ihmisten kanssa. Toisin sanoen olen vaikea.
Mun täytyy kokoajan varmistaa selusta kyselemällä samoja asioita, jotka jo tiedän. Rakastatko sinä minua? Miksi haluat olla mun kanssa? Oletko onnellinen?
Tiedän. Olen masentunut ja tämä on epävarmuutta itsestäni. Luotan, mutta en luota siihen, että se riittää. Rakastan, mutta en usko, että sekään riittää.
Yksinolemisen pelko on niin suunnaton.
Huh.
sama ongelma täälläkin. Olemme seurustelleet parisen vuotta, ikää molemmilla vajaa 30. Olen mustasukkainen kaikesta, jopa epäilen välillä omien ystävieni yrittävän iskeä mieheni tai päinvastoin. En halua hänen menevän baariin ystäviensä kanssa, varsinkaan naispuolisten ystävien. Jokaisesta reissusta syntyy jumalaton riita. Mieheni sanoo, ettei koskaan ole minua pettänyt, eikä koskaan voisi sitä tehdä - silti epäilen jatkuvasti.
En luota itseeni ja tällä hetkellä olen sairaslomalla masennuksen takia. Tuntuu, ettei mikään tule ikinä onnistumaan, mokaan kaiken - todennäköisesti myös tämän parisuhteen uhkailemalla, huutamalla ja olemalla mustasukkainen. Sairainta on, että tajuan itse, miten sairasta käyttäytymiseni on.
Ulkoisesti olen useimpien mielestä varsin fiksu, hymyilevä, hyvin menestynyt ja ihan ok näköinenkin. Tuntisinpa minäkin joskus niin. Feikkaaminen alkaa olla raskasta.
kaikki kans luulee et mul menee tosi hyvin,mut tää mustasukkaisuus tuntuu kyl välil aika rasittavalta,melkein sairaudelta.en mä usko et hän pettää mua,mut pelkään et jättää mut.ja mä tiedän,et mä en kestä enää toista epäonnistunutta rakkaus-suhdetta.ja se mitä kamalaa tapahtui eilen,oli kamalaa.....rakas ihminen meinas kuolla