Toiset saavat nauttia onnesta, edes joskus ja jossain määrin. Minulla on paljon, mutta ei onnea, vaan jokapäiväistä kärsimystä. Jokainen aamu alkaa murheella ja jokainen ilta päättyy suruun. Joka ainoa päivä lapsuudesta asti.
Kärsimykset ovat elämänosani
Anonyymi-ap
671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On kai joskus ollut parempia päiviä?
Ei yhtään aidosti onnellista.
Pitääkö ihmisen pyrkiä tai odottaa onnellisuutta? Minä noukin niitä pieniä ilon hippusia. Siinä on minun onni, en sen kummempaa tarvitse 💓
En puhuisi onneen pyrkimisestä vaan kokemisesta. Ok, jos elämä on edes jossain määrin tasapaksua, mutta jos sen täyttää jatkuva mieltä painava kärsimys ymmärtänet, että ei sellaisen tahtoisi jatkuvan. Vai onko sinusta kärsimys ok?
Ei kai se kärsimys jatkuvana ole ok, mutta se kuuluu ihmiseloon. On se onni kyllä siitäkin kiinni, että minkälaiset vaatimukset/odotukset elämälleen lataa. Kipu on aina rankkaa, niin henkinen kuin fyysinenkin. Mutta sellaista se elämä usein on. Mistä asioista olet kiitollinen?
En oikeastaan ole kiitollinen mistään. Ilonaiheita ei ole.
Et oikein ymmärrä, mistä tässä on kyse. Ei ole kyse siitä, mitä odotuksia tai vaatimuksia asetan, vaan siitä, mikä on leimannut koko elämää alusta asti täysin riippumatta olosuhteista tai ihmisistä ympärilläni tai tekemisistäni tai ajatuksistani jne. Joka hetki sama tulos koskaan erehtymättä tai muuttumatta.
Näin on, että usein kipu koskettaa. Mutta ajattele sitä mahdollisuutta, että se ei olekaan vain usein, vaan joka hetki, niin mitä se on silloin.