Mua on stressannut koulun käynti viimeisen puolen toista kuukauden ajan!! Olen oikeasti loman tarpeessa jo raskaan opiskeluvuoden jälkeen, mutta kun vielä olis tenttejä jäljellä. En ymmärrä, miksi stressaan näin älyttömästi! Olen aina vaatinut itseltäni liikoja ja saanut todella hyviä tuloksia, mutta nyt tuntuu siltä, että en enää jaksa...
Ja yhdistetäänpäs tähän päälle vielä sosiaalisten tilanteiden pelko, niin hups heikkaa ...elämänlaatuni on suoraan sanottuna ihan v***n paska tällä hetkellä! Enkö minä muka ansaitse normaalia elämää niin kuin muut ikäiseni?? Olen jutellut psykologille, mutta ei apua. Propralia käytän, ei tahdo sekään auttaa.
Jännitän kauheasti niskoillani... mun on vaikea mennä sen takia kouluun, koska tiedän, että stressin myötä jännitän sata kertaa enemmän. Nyt niskat on ihan älyttömän jumissa ja kaikki ruokailu/esitelmätilanteet koulussa yhtä helvettiä. Pilaan mahdollisuuteni edetä opiskelussani ja mahdollisesti työelämässä... suoraan sanottuna elämäni menee hukkaan, koska en pysty nauttimaan siitä!
Ja sata kertaa pahemmaksi tilanteen tekee vielä se, että olen poika, jonka takia en uskalla tästä kertoa kavereilleni...
Kesällä aion kokeilla hypnoositerapiaa. Olen käynyt töissä sen eteen ja säästänyt rahaa. Edes vanhemmiltani en saanut tähän apua, koska heidän mielestään hypnoosi on täyttä humpunkia ja tuhlaan vain rahani siihen... mutta aion kokeilla. Jos ei toimi kohdallani, en tiedä, mitä teen.. masennun todennäköisesti ihan älyttömästi, joudun lopettamaan koulut kesken, sillä viimeistään se sitten todistaa, että olen tällainen jännittäjä lopun elämääni! En voi tehdä unelmatyötäni, jossa täytyy olla paljon esillä....en voi tehdä mitään kivaa muuta kuin istua kotona ja murehtia, mitä muut minusta ajattelevat..
Jos joku viitsisi , niin arvostaisin suuresti opastusta tähän tilanteeseni!
Sori, jos teksti kuulosti tosi negatiiviselta, mutta juuri tällä hetkellä en näe tässä tilanteessani mitään posiitivista. Kaikki menee päin v****a ja vaikka kohtaan päivittäin noita tilanteita, joita jännitän, niin jännitys ei mene ohi!! Ei sitten millään...
Ja yhdistetäänpäs tähän päälle vielä sosiaalisten tilanteiden pelko, niin hups heikkaa ...elämänlaatuni on suoraan sanottuna ihan v***n paska tällä hetkellä! Enkö minä muka ansaitse normaalia elämää niin kuin muut ikäiseni?? Olen jutellut psykologille, mutta ei apua. Propralia käytän, ei tahdo sekään auttaa.
Jännitän kauheasti niskoillani... mun on vaikea mennä sen takia kouluun, koska tiedän, että stressin myötä jännitän sata kertaa enemmän. Nyt niskat on ihan älyttömän jumissa ja kaikki ruokailu/esitelmätilanteet koulussa yhtä helvettiä. Pilaan mahdollisuuteni edetä opiskelussani ja mahdollisesti työelämässä... suoraan sanottuna elämäni menee hukkaan, koska en pysty nauttimaan siitä!
Ja sata kertaa pahemmaksi tilanteen tekee vielä se, että olen poika, jonka takia en uskalla tästä kertoa kavereilleni...
Kesällä aion kokeilla hypnoositerapiaa. Olen käynyt töissä sen eteen ja säästänyt rahaa. Edes vanhemmiltani en saanut tähän apua, koska heidän mielestään hypnoosi on täyttä humpunkia ja tuhlaan vain rahani siihen... mutta aion kokeilla. Jos ei toimi kohdallani, en tiedä, mitä teen.. masennun todennäköisesti ihan älyttömästi, joudun lopettamaan koulut kesken, sillä viimeistään se sitten todistaa, että olen tällainen jännittäjä lopun elämääni! En voi tehdä unelmatyötäni, jossa täytyy olla paljon esillä....en voi tehdä mitään kivaa muuta kuin istua kotona ja murehtia, mitä muut minusta ajattelevat..
Jos joku viitsisi , niin arvostaisin suuresti opastusta tähän tilanteeseni!
Sori, jos teksti kuulosti tosi negatiiviselta, mutta juuri tällä hetkellä en näe tässä tilanteessani mitään posiitivista. Kaikki menee päin v****a ja vaikka kohtaan päivittäin noita tilanteita, joita jännitän, niin jännitys ei mene ohi!! Ei sitten millään...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa ihan minun tarinaltani. Olen kyllä nainen ja olen puhunut asiasta läheisteni (harvat ja valitut) kanssa, mutta ei se ole juurikaan apua jännittämiseeni tuonut. Muut ei ymmärrä ongelman vakavuutta. Opiskelut on kohdallani takana ja olen työelämässä. Jännittäminen on edelleen suuri osa elämääni (pahimpina esiintymisjännitys ja kahvikuppineuroosi). Työtovereiltani yritän salata asian parhaani mukaan.
Isekin olen miettinyt hypnoterapiaa, mutta en ole ajatukseen tottunut. Jo pelkästään hoitotakuun puuttuminen arveluttaa (esim. rahaa voi palaa 500-1000 euroa ja oireet pahimmassa tilanteessa pahentuu). Jos tietäisin, että hypnoterapia auttaisi minua, niin menis heti enkä huomenna.
Jännityksen kanssa on vain jotenkin opittava elämään sen sijaan, että koettaisi pakolla "ajaa" sitä pois. Tiedän, että se ei ole helppoa, mutta periksi ei kannata antaa. Olen menettänyt lähes kaiken toivon siitä, että pääsisin jännityksestä koskaan eroon (normaalielämää osittain rajoittavaa jännitystä on ollut viimeiset 15 vuotta)
Tsemppiä sinulle. Koeta jaksaa, et ole yksin.
Kokeilepas EFT:tä, joka on kuvattu tuolla vaihtoehtohoitojen sivustolla. Siitä on ainakin
minulle ollut selvästi apua jännitystilanteisiin.
Miten sun tekstisi vaikutti niin mun kirjoittamalta! Muakin stressaa tällä hetkellä ihan sairaasti. En ees osaa eritellä, että mitkä asiat stressaa/ vituttaa. Koulu nyt ainakin on suurin syy, koska jännitän niin paljon, ettei opiskelusta tule mitään tunneilla. Vapaa-ajalla pitää sitten opiskella paljon. Vaikka koitankin ajatella, että henkinen hyvintointi on tärkeämpää kuin koulumenestys, niin en silti osaa rentoutua. Ja sitten vielä, kun mietin tulevaisuuttani, niin ahdistus kasvaa...
Valivalivali, sori! Kysyit siis neuvoa, että mitä sun kannattaisi tehdä. Aika vaikea sanoa, kun en tiedä mitä kaikkea olet jo yrittänyt, mutta yritän: Kärsiikö sun opiskelut pahasti, jos jätät kevään tentit tekemättä? Oletko lukenut jotain kirjallisuutta? Meditoinut? Joogannut? Musta tunuu, että sun pitäis opetella rentoutumaan. Mä, suuri jännittäjä myös, lainasin tänään kirjastosta kirjan, jossa on erilaisista peloista juttua ja sitten siinä on myös sellanen itsehoitomenetelmä, jossa asteittain päästään jännityksestä ja peloista irti. Mä haluan uskoa, että se voisi toimia mun kohdalla. Toivottavasti siitä olisi apua! Mä en oikein osaa tuosta hypnoositerapiasta sanoa. Toivottavasti jollain muulla olisi siitä kokemusta.
Ainiin kirjoitit vielä sen, ettet sukupuolesi takia viitsi kertoa tilanteestasi kavereillesi. En usko, että sukupuolella on väliä. Mä oon tyttö enkä silti pysty/ halua luottaa keneenkään ja kertoa ongelmistani. Yli vuoden kävin terapiassa enkä sitäkään kertonu. Ehkä olisin voinut kertoa, mutta mitä sitä turhaan hehkuttamaan, kun nyt taas jo paska olo...
Tsemppiä sulle kuitenkin!:)
Eipä mun opiskelu pahasti kärsi, jos jätän tentit tekemättä. Mutta olen kyllä nyt päättänyt, että teen ne pois alta, jos vaan kykenen siihen.
Kyllä olen jonkun verran lukenut jännittämiseen liittyviä kirjoja, mutta kaikki tuo tieto, mitä sieltä olen lukenut on jo minulle ennastaan tuttua. Lisäksi olen kokeillut erilaisia rentoutuskasetteja yms, mutta olen huomannut, että apu on vain väliaikaista.
En ymmärrä, miksi ihmiset ovat noin ennakkoluuloisia hypnoositerapiaa kohtaan?! Jos se on auttanut monia ihmisiä, miksen minä muka voisi saada siitä apua?? Olen löytänyt erittäin luotettavan ja hyvän terapeutin ja aion kokeilla sitä. Jos se ei kohdallani toimi, niin en tiedä, mitä teen.. Sitten voisi kyllä alkaa harkita jo jotain mielialalääkkeitä, jotta saisi taas normaalin elämän takaisin.
Stressaaminen ja jännittäminen todennäköisesti vähenee (toisilla jopa katoaa), jos pystyy rentoutumaan. Rentoutuminen ja rentona pysyminen on vaikeaa, tiedän sen omasta kokemuksesta:(
Voisit kokeilla rentoutuskasetteja (lainaa vaikka kirjastosta). Erityisesti semmoisia, joissa on itsetuntoa vahvistava osio. Rentoutumiskasettia pitää kuunnella useamman kerran, ennen kuin oppii sen avulla rentoutumaan. Muutoinkin itsesuggestiota voisi kokeilla.
Itse olen alkanut syömään E-epaa ja karnosiinia (niistä on ollut puhetta ainakin luontaistuotteet palstalla) ja tuntuu, että jatkuva stressaaminen/ahdistus on vähentynyt selkeästi. En tiedä onko syy noissa luontaistuotteissa vai jossain muussa, mutta olo on vapautuneempi kuin aikoihin, joten sama se.
Hypnoosista en tiedä muuta kuin sen mitä olen lukenut tältä ja toisilta palstoilta. Yhteenvetona voisin mainita, että hinta näyttäisi olevan keskimäärin 60-70 euroa hoitokerta ja jännitysoireisiin tarvii 5-10 hoitokertaa, joskus enemmän. Välttämäti hypnoosi ei sovi kaikille.
Jaksamisia sinulle ja muille jännittäjille.
Jännittäjä minäkin ja ihan pikkulapsesta asti...
Minua helpotti kummallinen tapahtuma. Opettaja alkoi joskus syksyllä jauhaan luokalle, että "olkaa oma itsenne, jokainen saa olla ihan sellainen kuin on" ja plaap plaap. No samaan hengenvetoon sitten meni laukomaan, että "älkää jännittäkö, että se on ihan turhaa. Kenenkään ei tarvitse jännittää jne"
Mulla sitten jotenkin päässä napsahti, että jos kerran kaikki saa olla sellasia kuin on, niin kai minä saan sitten olla jännittäjä? Miksi kaikki muu erilaisuus on vaan positiivista persoonallisuutta ja täysin hyväksyttävää, mutta jos on jännittäjä, niin se sitten pitäisi kitkeä ihmisistä pois.
Aloin ajatteleen, että hitto mullahan on lupa olla jännittäjä. Yrittäkääpäs kitkeä se pois! En varmasti luovu teidän takianne..
Tämänlainen ajattelutapa on auttanut minua, vaikka jännitänkin vielä ja popsin propralia joka päivä. Jotenkin se ahdistus on kuitenkin laantunut, kun on antanut itselleen luvan olla jännittäjäpersoona. Toivon kuitenkin, että jännitykseni joskus katoasi pois kokonaan, mutta jos niin ei käy, niin sori ihmiset -koittakaa elää mun kanssa.
Kiitos kivasta teksistä!
Mutta en halua olla jännittäjä, jos aion toteuttaa unelmani. En halua joutua työhön, jossa en saa olla esillä. Itse asiassa unelmanani olisi sellainen ammatti, jossa saisin olla paljon esillä ja se liittyy musiikkiin.. Omaan hyvät taidot siihen, musiikki on lähellä sydäntäni. Haluan nimenomaan tehdä sellaista työtä, josta nautin. Jännittämiseni estää unelmani... Tuntuu erittäin kurjalta.
En ole ollut jännittäjä pikkulapsesta asti. Ala- ja yläasteellakin vielä nautin esiintymisestä: juonsin koulun kevätjuhlan, pidin loistavia esitelmiä luokalle, esiinnyin kuoron kanssa ja soitin pianoa sadoille ihmisille. Tuntuu murheelliselta muistella noita aikoja, kun nykyään ei pystyisi tekemään mitään noista jännittämättä kauheasti. Ehkä nyt ymmärrät(te), miksi en oikein voi antaa itselleni lupaa jännittää... Tuntuu aivan kauhealta luopua asioista, joita ennen on rakastanut.
No tuo viimeinen kirjoituksesi voisi olla minun kirjoittamani, tosin olen tyttö. Minäkin olen musikaalisesti lahjakas, mutta en todellakaan voisi harkita siitä ammattia itselleni,suurimmaksi osaksi jännityksen takia. Mulla ei tuo jännitys ole onneksi ihan koko aikaa päällä, vielä. Mutta esim. matkustan aika paljon junalla, ja aina nuo junamatkat jännittää ja vetää mahan sekaisin. Vaikka olen matkustellut useita vuosia samoja reittejä säännöllisin väliajoin.
Oikeastaan en ole antanut itselleni lupaa myöntää kuinka paljon jännitänkään kaikkea. Enkä anna vieläkään. Mutta ei kai se ole normaalia että kun esim. kävele kaupungilla, menee kauppaan jne. niin sitä ajattelee lähes jatkuvasti mitä muut ajattelee ja et mokaakohan sitä jotenkin? Ei kai "normaalit" ihmiset ajattele tuollaisia jatkuvasti, eihän? Sori etten osaa muuta kuin kertoa omista huolistani, enkä siis auttaa, antaa vinkkejä tms. En ole itse näistä asioista puhunut oikeastaan kenellekkään ja olen joskus ajatellut kokeilevani joitain luontaistuotekaupan rauhottavia josko niistä olisi jotain apua...?
Niin kuin sanoin, jännitys ei pilaa ihan koko elämääni VIELÄ, mutta uskon että se tästä vaan kehittyy eteenpäin :(
Olet geneettisesti herkkä stressille, olet tietysti lahjakas ihminen ja niillä niitä kaikkia
psyykkisiä oireita on. Sinun autonominen hermostosi on herkkä stressille. Pelko aiheuttaa
stressiä, mikä on jännityksen taustalla. Älä käytä aineita, jotka lisäävät pelkoja, kuten kofeiinia. Jos ei muuta lääkettä satu olemaan,
niin pieni apu on aspiriinista 100 mg entero vatsaystävällinen. Kannattaa hakea silti oikeat lääkkeet, että voi nauttia elämästä ja mennä eteenpäin, vaikka sitä propral beetasalpaajaa.
Täytyy vaan ajatella, että lahjakkaat ihmiset ovat herkkiä, ja taiteilijan pitääkin ollakin herkkä. Ei saa luovuttaa. Pidä unelmasti kiinni. Ja mitä vanhemmaksi tulee oireet helpottuvat. Muista oikeat lääkkeet.
Minullakin on ollut tuo sama ongelma, nyt suunnilleen kolme-neljä vuotta. Välillä se pahenee, mutta onneksi se on välillä myös helpottanut. Lääkkeitä en ole hoitoon saanut, enkä ole myöskään uskaltanut mennä psykiatrille tms.
Mä sinänsä ymmärrän, vaikka tyttö olenkin, miten vaikeaa susta on puhua kenellekään. Se on niin väärin, että pojan oletetaan aina olevan vaiti ja "iso mies ei itke". Se on suorastaan naurettavaa! Itsekin katson usein vierestä, kun veljelläni on niin paha olo, mutta silti hän ei minulle avaudu. Saattaa se myös johtua sisarussuhteesta, mutta meillä se on aina ollut läheinen. Mutta liian henkilökohtaisuuksiin ei sitten voi mennä =(.
En oikein tiedä miten voisin auttaa sinua. Ainakin nyt voi yrittää lohduttautua ajatuksella, että kesäloma alkaa, mutta tiedän kyllä, ettei se sinänsä auta... Ehkä parasta olisi nyt keksiä sellainen keino, miten pystyisit rentoutua. En tiedä, itselläni ainakin urheilu ja venyttely suodattaa stressiä pois. Samoin eläimet auttavat myös. Musiikki on myös yksi ihana keino. Silloin kun paineet ja stressi käyvät yli sietokyvyn yritä vain saada ne hetkeksi unohtumaan ym. avuin ja sitten hetken päästä niitä on helpompi käsitellä. Teen myös listoja mitä asioita minun esim. koulussa pitää tehdä, sekin auttaa aika paljon, koska pelkään koko ajan, että unohdan jotain. Muutenkin aika paljon järjestelmällisyys ja että tekee asiat aina samalla tavoin auttaa hillitsemään stressiä ja pelkoa.
Tuohon sosiaaliseen pelkoon en oikein tiedä miten auttaisin. Itselläni on samainen ongelma enkä pyrikään läheisiin kontakteihin minkään muun elävän olennon kanssa kuin lähinnä eläimeni ja veljeni. Onneksi olen nyt saanut muutaman ystävän, jotka auttavat. Toivoisin voivani auttaa, olin äsken niin kovassa masennuksessa, etten uskonut pääseväni sieltä omin avuin pois. Usein auttaa myös se että juoksee, juoksee niin kauan ettei jaksa enää ajatella tms. En nyt tiedä oliko tuo fiksu vinkki kuitenkaan =/.
Toivottavasti autoin edes jotenkin,
Mari
Tuttuja ongelmia, mutta olen varma että apua on saatavilla. Kysypä Kelasta yksilöterapiaa. Kela maksaa sen lähes kokonaan ja on hypnoosia parempi hoitomuoto. Olen itse käynyt 4-vuotta analyyttisessä terapiassa ja olen lähes oireeton. Jännittäminen ei todellakaan ole "normaalia" vaan siihen on aina syynsä ja ne Sinun on jaksettava selvittää, niin paranet. Älä mene kongnitiiviseen terapiaan, koska analyyttinen lähtee syvältä, juuri vaikeuksien alkujuurien selvittelystä. Vaikka olet mies, ei terapiaa tarvii hävetä. Se on fiksujen ihmisten hoitoa. Terapeutteja on myös miehiä jos et osaa naiselle puhua. Rohkeasti apua hakemaan ja muista että ikä myös helpottaa oloa. Nuorena "sattuu" enemmän. Jännittämiseen on hyvä lääke Seroxat ja Rivatril yhdessä, mutta jätä lääkitysasiat kuitenkin lääkärin harkintaan. Kyllä Sinä selviät!!!!!
Kokeile Biocarnosinia. Lue aineesta lisää Biovitan sivuilta. Itselleni on auttanut tuo. Propralista (beetasalpaaja)tuli suun kuivumista. Aineenvaihduntaa kiihdyttävä liikunta, syketason nosto kolmesti viikossa. Ota selvää myös ravinnosta. Jätä pois tyhjä ruoka, josta et saa oikeasti energiaa.