Huomaan, että alan pikkuhiljaa hyväksyä sen, että meistä ei tule mitään.
Tunteita on edelleen ja haaveissa hän on edelleen. Mutta enää tämä ei tunnu niin pahalta.
Olen osannut pysyä pois palstalta, en ole tehnyt aloituksia, enkä kommentoinut muutamaan päivään.
Tilanne ei satu enää niin paljon, että pitäisi saada sitä purkaa ulos.
Ehkä oikeasti jopa herään "eloon", kun ei tarvitse asiaa enää stressata.
Tunteita on edelleen ja haaveissa hän on edelleen. Mutta enää tämä ei tunnu niin pahalta.
Olen osannut pysyä pois palstalta, en ole tehnyt aloituksia, enkä kommentoinut muutamaan päivään.
Tilanne ei satu enää niin paljon, että pitäisi saada sitä purkaa ulos.
Ehkä oikeasti jopa herään "eloon", kun ei tarvitse asiaa enää stressata.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parempi se on unohtaa jos ei mihinkää etene