Pakko purkaa sydäntä edes tänne.
Minulla on tytär, joka täyttää huomenna kuusi vuotta. Hänen isänsä jätti minut kun odotin vauvaa kolmannella kuukaudella. No raskausaika meni niin ja näin, ja kun tyttö oli 2kk aloitin seurustelun nykyisen mieheni kanssa. Tyttöni pitää miestäni omana isänään.
Meillä on myös yhteinen poika, joka täyttää pian neljä vuotta.
Suuri suruni onkin mieheni sukulaisten suhtautuminen tyttäreeni. Miten pienelle lapselle voidaankaan olla kylmiä ja selän takana puhua pahaa niin että heikompaa hirvittää.
Pahimpia paskanpuhujia ovat mieheni äiti (tuo iki-ihana anoppi) ja mieheni sisko.
Teimmepä minä tai tyttäreni mitä tahansa, mikään ei heitä miellytä.
Kutsuin heitä tyttäreni syntymäpäiville, mutta tuntuu olevan muita kiireitä joka vuosi. Nytpä sitten päätinkin että kutsua pojan juhliin ei kuulu, koska tämmöinen eriarvoinen kohtelu joka asiassa rupeaa riittämään.
Olen asiasta sanonut miehelleni, mutta tietenkään hän ei näe asiaa niin kuin minä sen tunteilen.
Kaiken huippu on että olemme muuttamassa mieheni siskon naapuriin, ja jo olen kuullut että hän on puhunut kulkevansa takaoven kautta ettemme me kyylää heitä ja heidän tekemisiään.Samoin hän on huolissaan että toisin lapseni hänelle hoitoon nyt kun asumme lähekkäin. Hän ei vain jostain kumman syystä ajattele asiaa kaksisuuntaisesti, vaan minä kelpaan vallan hyvin hoitamaan hänen pientä tyttöään.
Ja minulle hän sanoi suoraan, että lasten ei tarvitse sitten rampata heillä jatkuvasti.
Miten ihminen voi olla niin ennakkoluuloinen ja kateellinen pienelle lapselle? Joskus tuntuu että anoppini ja kälyni vihaavat tytärtäni, ja se saa minut erittäin surulliseksi.
Mitähän tälle asialle voisi tehdä, muuta kun että kovettaa sydämensä tältä kaikelta paskalta ja koittaa neuvoa tytärtäänkin tekemään samoin???
Minulla on tytär, joka täyttää huomenna kuusi vuotta. Hänen isänsä jätti minut kun odotin vauvaa kolmannella kuukaudella. No raskausaika meni niin ja näin, ja kun tyttö oli 2kk aloitin seurustelun nykyisen mieheni kanssa. Tyttöni pitää miestäni omana isänään.
Meillä on myös yhteinen poika, joka täyttää pian neljä vuotta.
Suuri suruni onkin mieheni sukulaisten suhtautuminen tyttäreeni. Miten pienelle lapselle voidaankaan olla kylmiä ja selän takana puhua pahaa niin että heikompaa hirvittää.
Pahimpia paskanpuhujia ovat mieheni äiti (tuo iki-ihana anoppi) ja mieheni sisko.
Teimmepä minä tai tyttäreni mitä tahansa, mikään ei heitä miellytä.
Kutsuin heitä tyttäreni syntymäpäiville, mutta tuntuu olevan muita kiireitä joka vuosi. Nytpä sitten päätinkin että kutsua pojan juhliin ei kuulu, koska tämmöinen eriarvoinen kohtelu joka asiassa rupeaa riittämään.
Olen asiasta sanonut miehelleni, mutta tietenkään hän ei näe asiaa niin kuin minä sen tunteilen.
Kaiken huippu on että olemme muuttamassa mieheni siskon naapuriin, ja jo olen kuullut että hän on puhunut kulkevansa takaoven kautta ettemme me kyylää heitä ja heidän tekemisiään.Samoin hän on huolissaan että toisin lapseni hänelle hoitoon nyt kun asumme lähekkäin. Hän ei vain jostain kumman syystä ajattele asiaa kaksisuuntaisesti, vaan minä kelpaan vallan hyvin hoitamaan hänen pientä tyttöään.
Ja minulle hän sanoi suoraan, että lasten ei tarvitse sitten rampata heillä jatkuvasti.
Miten ihminen voi olla niin ennakkoluuloinen ja kateellinen pienelle lapselle? Joskus tuntuu että anoppini ja kälyni vihaavat tytärtäni, ja se saa minut erittäin surulliseksi.
Mitähän tälle asialle voisi tehdä, muuta kun että kovettaa sydämensä tältä kaikelta paskalta ja koittaa neuvoa tytärtäänkin tekemään samoin???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on uusi mies jolla on pieni tytär,itselläni on viisi lasta.
Miehen vanhemmat ja sisar ovat ottaneet minut sukuun vastaan lapsilaumani kanssa todella hyvin.
Anoppi osti juuri yhdelle minun pojistani uuden verkkapuvun ja paitoja että hän on sitten nätti luokkaretkellä =)
He eivät koskaan jaottele minun lapsiani ja heidän ainutta lastenlastaan vaan kaikki ovat samanarvoisia.
Se tuntuu todella hyvältä.
Ongelma onkin sitten minun äitini joka ei huomioi miehen pientä tytärtä mitenkään.
Minua asia raivostuttaa ja hävettää.
Tuntuu tosi kurjalta ja nololta kun meitä kohdellaan miehen perheen puolelta tasa-arvoisesti ja kaikkia huomioidaan mutta minun äitini ei voi mitenkään hyväksyä pientä suloista pikkutyttöä.
Esimerkiksi jouluna miehen perhe muisti kaikkia runsain mitoin,ihan liikaakin mutta minun äitini osti joululahjat vain minun lapsilleni eikä miehen tytölle mitään.
Itkua väänsin kun asia minua niin paljon kiukutti ja hävetti.Kyse oli siitä että äitini näpäytti meitä jättämällä huomiotta lapsen joka ei ole sukua.
Selkeä kastijako.
Kun edes jotain pientä olisi hankkinut,ihan minimaalinenkin olisi kelvannut mutta kun ei.
Älä ihmeessä muuta minnekään, missä tiedät ettet tule viihtymään. Tilanteesi on jo tarpeeksi kestettävä ilmankin, että nämä hirviöt asuisivat naapurissa.
Jos miehesi sinua rakastaa, hän kyllä ymmärtää. Meidän perheessä (minä ja poikani uusi mies) on etsitty meitä jokaista miellyttävää taloa jo reilusti yli vuoden. Emme mistään hinnasta muuttaisi minnekään, jos joku meistä tuntisi siellä olonsa huonoksi.