Epätoivo .

Henkisesti heikompia kausia on itsellänikin takana. Parempi olotila syntyy useista, pienistä asioista, ihan sellaisista arkipäiväisistä ja normaaleista jutuista. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee aika yksinkertaisia asioita. Elämä tulee nähdä sellaisena että se koostuu eri osa-alueista ja kaikkia osa-alueita tulee huoltaa että täällä jaksaa olla. On fyysinen terveys, mielenterveys, sosiaalinen elämä, talouspuoli (ura, työ, opiskelu), harrastukset ym. Olennaista on pyrkiä siihen että olisi mahdollisimman vähän onneton. Tiedän että joillakin ihmisillä on hyvin vaikeaa saavuttaa onnea ja koen kuuluvani tähän ryhmään. Siksi pyrin keskittymään siihen että millä keinoilla olisin vähemmän onneton kuin mitä olen. Sosiaalinen elämäni on surkuhupaisalla tasolla ja se on iso miinus mikä heijastuu negatiivisesti muihinkin asioihin.

On hyvä miettiä elämän tarkoitusta. Sanoisin että niitä tarkoituksia on useita kuten kokea välillä sellaisia asioita joita ei normaalisti koe. Matkustelu ja maailman näkeminen on myös itseisarvo. Sellainen syvällinen yhteys luontoon tulee säilyttää ja kannattaa viettää riittävästi aikaa kaupunkialueiden ulkopuolella, sillä se alentaa stressitasoja ;).

et, sinä halua, pois, sinulla on vain yksi elämä,

joten, toivotaan, ja, toivotaan, että unelmien elämä sinulle,

tulisi,

en osaa, enempää sanoa,

voin, vain sanoa, että kauniita ja hyviä öitä,

:)

Sellasta se on kun on herra ylijumala! Kaiken yläpuolelle ja kukaan ei kelvannut.

Kotisi sinua ei kuitenkaan kukaan hae. Jos yöt valvot ja päivän nukut? Saat yksin loppu elämäsi olla. Mikä estää sinua ryhdistäytymästä ottaa kellon eli ajan haltuun itse ja lopettaa aamuyöhön valvominen?Kello vaan joka aamu soimaan.Terveydellesi ja pälles otat ruokarytmin ulkoilu rytmin.Eikä mitän en jaksa,huon sää.Sepustus. Osaat kävellä,osaat likkua yksin.Kipuunin lääke like,liku. Mene talotoimkuntien kerhot, asukastalot. jos olet työtn.Saat kontaktia muihin ihmisin. Piristyt ja tupakat kaljat pois.Alkaa väri tulla kasvoihin ja tuoksut silloin paremalle.

Epätoivo- huoli itsestä? Elämä on kokemuksia, omanlaisia kokemuksia. Itse opetellut tekemään asioita, jotka synnyttää hyvää mieltä, kuuluuko siihen muita ihmisiä? Harvemmin, en tyrkytä seuraani muille, tulee jos on tullakseen ja joskus näin käy. Koen, etten halua olla muille vaivoiksi.

Siksi harvemmin olen edes aloitteen tekijä. En koe olevani epätoivoinen, viihdyn hyvin yksikseni, mikä on yksi hyvä puoleni. En ole menestynyt, tulen toimeen silti omillani. Minun on vaikea luottaa muihin, pettynyt moniin aiemmin, ehkä se on ollut yksi syy myös oppia paremmin yksinoloon (kokenut enemmän hyväksikäyttöä).

Toisinaan miettinyt, että yksin ollessa voi kokea olonsa turvattomaksi, jollei saa tukea silloin, kun sitä kaipaa (keneen voi lopulta luottaa, selkään puukottajia olen kohdannut). Ehkä tällaiset tuntemukset voi synnyttää pelkoa ja epätoivoakin.

Aina olisi hyvä olla olemassa joku luottohenkilö/ luottohenkilöitä, jonka puoleen kääntyä, kun kohtaa vähemmän mieleisiä tilanteita (vastoinkäymisiä). Näitä hyvä olla, kaikilla ei kuitenkaan ole heitä, luottamus ja luottamuksellisuus ovat tärkeitä seikkoja.

Keväät ovat pahimpia. Onnelliset ihmiset kävelevät käsikkäin ja katsovat rakastuneesti toisiaan. Haluan syksyyn ja pimeään

Oi, oi, voimia. Olet arvokas. Koita jaksaa!

Sattuu.
-ap

Tissiä

Täällä taas. Uni ei tule muutamaan tuntiin. Joskus toivon, että pääsisin pois
-ap

:'( paha olla

Pahinta on tunne, ettei kelpaa kenellekään. Ei kelpaa omalle puolisolleen. Olen ihminen, jossa ei ole mitään kaunista eikä haluttavaa.
Ruma, turha nainen.