kymmenen vuotta sitten tärkein asia oli pysyvyys. Jatkuvuus työhön liittyen, mikä olisi mahdollistanut hyvän ja turvallisen tuntuisen elämän. Kun sellainen viedään ja lisäksi joutui johonkin projektiin täysin vastoin tahtoaan, tilalle tuli suru, tuska ja tyhjyys. Ei enää koskaan mitään esitystä missään, ei millään tavalla esitettynä. Sellainen saa eristymään ihmissuhteista.
Silloin lähes
Anonyymi-ap
4119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos jatkatte sitä, se on yhtä kuin haluatte minun olevan loppuelämäni ajan yksin.
Se projekti sai vain pahaa aikaan monella tapaa. Siinä väheksyttiin ihmisen omia tunteita ja sitä etteikö hän osaisi hoitaa omia asioitaan. Koskaan ei kysytty sitä mitä hän elämältään itse halusi. Tuskin löytyy yhtäkään ihmistä joka haluaisi noin toimittavan. Muut luulivat tietävänsä paremmin kuin ihminen itse. Ei sellaisesaa toiminnassa ole yhtään reiluutta. Kaikki jotka siihen osallistuivat toimivat väärin. On vättämtöntä ettei ns. teatteri enää jatku missään eikä millään tavalla esitettynä.
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17724010K
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
On se vaan kryptistä, nämä aloitukset. En tiedä taustojasi mutta sen tiedän että joskus ihminen tarvitsee ulkopuolista apua vaikka hän itse väittäisi olevansa kunnossa. Sitä on vaikeaa pystyä myöntämään itselleen. Tällä hetkellä minulla menee ihan ok:sti mutta kun katson elämääni taaksepäin niin on selvää että minun olisi joskus pitänyt hakea ja saada apua henkiseen ahdinkooni. Päädyin lopulta satuttamaan itseäni vaikka se jäikin suhteellisen vähäiseksi. Sittemmin pääsin siitä tavastani eroon, ilman apua keneltäkään muulta.