Onko tullut edistymistä kaivattunsa kanssa? Tämä kysymys erityisesti yhdelle miehelle täällä. :)
Hyvää iltaa
Anonyymi-ap
871184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Iltaa. Veikkaan vahvasti, ettei tämä kysymys ollut minulle. Vastaan silti, että ei ole tullut edistystä suuntaan taikka toiseen. Arvaan kyllä, että siltä mukavalta mieheltä tätä kysyt.
Toihan haukkui sen miehen, ei ne ole enää tekemisissä.
Ei ollut sinulle. :)
On ne täällä jutelleet taas uudemman kerran ja sopineet kai riitansa?
Miten tuota voisi kutsua. Ollaan perseestä molemmat eikä haluta mitään toisistamme muuta kuin jonkun jonka jutella kun ei muista palstalaisista ole siihen.
Hmm... Niin. Eikö kestään muusta ole? Mutta sehän on hyvä kun on juttukaveri täällä.
Ei täällä muista ole siihen. Kiusaavat vain huvikseen.
Enhän minä kiusaa. Eikä ihan kaikki muutkaan.
Ne ketkä ei kiusaa niin niistä ei ole juttelemaan.
On varmasti, jos vaan löytyy jutun juurta.
Ei ole. Minä jos joku tiedän parhaiten.
No, ihan kuinka vain. :)
Kaksoisliekit nuo ovat 🤣 Samanmoisia kiukkuperceitä
Tuosta en tiedä mutta kiukkuperceestä tiedän.
Täh? Kenestä nyt puhutaan? :)
Sinusta varmaan?
Hmm.. ok. :)
Kyllä ärsyttää
Mikä ärsyttää sitten?
Onpa tossa jotain tullut, pyysin numeron ja sen sain :).
Onpa kiva. :) sitten vain siitä eteenpäin. En nähnyt ryöstöunia. :)
No hyvä ettet :). Joo eteenpäin
Mitäpä sun päivään?
Tässähän tämä maanantai. :) aikaa vastaan juoksemista. :) entä sinulla?
Kiirettä ja tulipa tehtyä yksi iso juttu :). Ostin oman asunnon :).
Onpa kiva. :) onko sellainen mitä olet toivonutkin?
On :).
Eli kiireinen päivä sullakin? :).
Sitäkin. :) ei enää masenna.
Hyvä kuulla :). Auttoiko joku tietty asia siihen? Kysyn vaan niin tiedät jatkossa sitten mikä auttaa :).
Ehkä nukkuminen. :) ajan kuluminen.
Niin se tietysti yksi :).
Ei tämä iloisuus kauaa kestä mutta nautitaan nyt kun edes hetken. :)
Höh :(. En kysy pahalla, mutta onko sulla sitten jonkilainen epävakaus tai kaksisuuntanen häiriö?
En tiedä. Epäilen että on mutta olen diagnosoinut itselleni jo kaiken.
No ei kai nyt ihan kaikkea :). Mitä tarkotat?
Kyllä sinä tiedät. Kun puhuttiin niin oli jo kaikki dianoosit minussa.
Siis mitkä kaikki?
Ihan kaikkea mahdollista. Löysin myös yhden keskustelun täältä vuosia sitten jonka olin käynyt. Siellä joku sanoi että olisi rajatilahäiriö.
Oli siis joku nainen kenet oli kohdannut ja sillä samoja piirteitä kuin minulla. Kirosi sitä millainen se nainen oli sille miehelle.
Sehän on sama asia kun epävakaa persoonallisuushäiriö. No mitä sulla sitten on omast mielestäs?
Niin se voi olla jos ei itse tiedosta asiaa
Ei ole täysin sama. Rajatila taitaa olla astetta kevyempi kuin epävakaa.
En koe silti että olisin ihan sellainen kuin se nainen oli siinä. Osittain kyllä.
Joo okei, se voi olla niin. Se mun entinen naisystävä oli jompi kumpi.
Oliko sille diagnosoitu niin?
Joo se taisi olla tuo epäavakaa, niin se ainakin sanoi.
Näkyikö se miten hänessä?
Impulsiivisuutena, mielialan nopeina vaihteluina. Raivarit olivat kovat mitättömistä asioista. Ei se mitään jos henkilö itse sen tajuaa mutta hän ei vaan sitä millään halunnut myötää että esim raivokohtaukset johtui siitä. Sometilit hän saattoi masennuksessa poistaa kuukauden parin välein.
Miten se tuli toimeen muiden ihmisten kanssa? Tai miten pärjäsi arjessa?
Työpaikat vaihtu usein ainakin. Vaihtelevalla menestyksellä hän pärjäsi.
En mä liikaa viitsi sanoa, ikinä ei tiedä vaikka lukisisi ja tunnistaisi näitä juttuja. Masennusjaksot oli vaikeita.. hän ei kestänyt muiden onnellisuutta silloin. Sitten tuli jaksoja kun elämä oli täydellistä ja hän näki minussa vain vikoja. Tasaisina jaksoina hän oli ihan normaali nainen kehene rakastuinkin.
Entä kaverisuhteissa? Oliko paljon draamaa?
Tuskin tunnistaa. Onhan useampi tapaus samanlainen. Oliko hän hoidossa? Miten itse sitä jaksoit?
Uusien ihmissuhteiden luominen oli vaikeaa, en oikein tiedä miten kavereiden kanssa meni.
Eikö koskaan puhunut kavereistaan sinulle?
Jossakin terapiassa oli käynyt kuulemma. En tiedä mikä on totuus, ei käynyt ikinä meidän aikana vaikka oltiin kauan yhdessä. No mun mielestä raskaita oli ne jaksot kun hän oli lennokkaalla päällä, koska hän jotenkin sokaistui kaikesta. Hän muuttui täysin, se ei ollut enää sama ihminen tavallaan. Niinä aikoina hän ei tunnistanut itsessään sitä sairautta. Muina jaksoina hän oli tietoinen siitä. Rakastin häntä kuitenkin ja ei se tuntunut pahalta vaikka välillä hänellä ei vauhdikkaassa vaiheessa ollut mitään filtteriä mitä hän sanoi tai teki.
Oliko teillä pahoja riitoja? Miten reagoit siihen kun hän otti asian puheenaiheeksi siitä ensimmäistä kertaa? Ajattelitko että mikä tämä on?
Ei kovin paljoa
En oikeastaan mitenkään sen kummemmin sitä ihmetellyt. Mun mielestä oli hyvä saada jotain selitystä hänen käytökseen. Häneltä puuttui sellainen tasapaino, joko hän pitu tunteita sisällään tai sitten antoi palaa täysillä. Siksi kai se meni sitten usein yli. Ja en sano että olisin itse mikään täydellinen ihminen, mutta oli se joskus vaikeaa kun ei tiennyt miksi hän haukkui mut ja siksi riitoja tulikin. Olihan niitä pahojakin riitoja mutta toisaalta se tieto hänen häiriöstä auttoi ymmärtämään.
Oliko teillä sitten loppujen lopuksi hyvä suhde? Kuulostaa raskaalle. Minä hänen saappaissa olisin mennyt tuon aikana terapiaan. Et ehdottanut sitä hänelle?
Jos ehdotin siitä tuli riita.
Onpa harmi. Mutta oliko se hyvä suhde jos nyt mietit sitä jälkeen päin?
Oli se hyvä suhde. Oli hän "normaalikin" ja sillon tosi ihana. Mut jäihän siinä moni asia mietityttämäänkin.
Miettikö hän koskaan sitä tuntuiko sinusta pahalta ottaa vastaan jatkuvaa riitelyä ja haukkumista? Tai näkikö itsessään vikaa jos suuttui terapia ehdotuksesta?
Tällä siis yritän ajaa sitä takaa että teillä saattoi olla hyvä suhde joltain osin mutta kaikki tuo muu siinä ohella on voinut vaikuttaa sinuun. Jos toinen ei pysty näkemään omaa käytöstä tai ole valmis hakemaan apua ongelmiinsa tai ymmärtämään niitä niin siinä vaiheessa näen ettei ole kunnioittanut sinua tarpeeksi.
Kai hän sillon kun ei ollut maanisessa vaihessa mietti. Mutta sitten kun oli niin hän ei nähnyt itsessään vikaa vaan kaikki hänen ongelmansa johtui minusta hänen mielestään.
Mutta ei hakenut apua vaikka ehdotit vaan suuttui? Tiesi kuitenkin loukanneensa? Parisuhteessa mielestäni pitäisi olla niin että jos ongelmia on ne selvitetään. En ainakaan haluaisi elää sen tiedon kanssa että loukkaisin koko ajan toista enkä tekisi asialle mitään vaikka tietää mistä se johtuu.
Onhan se vaikuttan varmasti. Sillon sitä ei vaan nähnyt niin, rakastin sitä kuitenki. Nyt kun miettii niin eihän tuo hyvältä kuulosta. Kai sekin on musta tehnyt epävarman jollain tapaa naisten lähestymisen suhteen.
Rakkaus tekee usein sokeaksi mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Ei se varmasti kivaa ollut mutta ei siitä voi ottaa kuin opiksi seuraaviin suhteisiin.
Päätyihän se lopulta pettämäänkin niin en tiedä kykenikö se asettumaan muiden asemana ikinä.
Teidän suhteen aikana? Annoitko anteeksi?
Ei kuulosta kivalle tuo. Ei yhtään ja niin väärin sinua kohtaan.
Mutta hyvinhän sinulla menee nykyään. Kaikesta huolimatta olet naista lähestynyt ja niin sen pitääkin olla.
Hyvää yötä. Valvotin taas pitkään. :)
En antanut. Oon muistaakseni sanonutkin tuosta pettämisestä? En vaan voinut sitä antaa anteeksi.
Kiitos kun ajattelet noin :). Ja hyvää yötä sullekin. Ihan mieltä avaavaa oli pohtia aihetta :).
Joo ollaan naimisiin menossa.
ja viittit näillä palstoilla surffailla, ei taida olla vahvalla pohjalla.
Ei niin. Epäilen että kirjoitelee täällä myös jollekin toiselle.
Miksi niin epäilet?
Onhan se nyt ihan ilmi selvää.
Sori ilmiselvä on yhdyssana en ehtinyt korjata.
Ei olla vielä puhuttu edes mitään.
Vietän täyttä elämää kaivattuni sisällä :D
siemennestekö siällä puhelee.
Edistytään sit
Jooko