Kibbutzin vesitornissa

Kibbutzimme vesitorni nousee parinkymmenen metrin korkeuteen keskellä aidattua asutuskeskustamme. Voin yhä sen huipulta otetuista valokuvista nähdä panoraaman, joka ulottuu pohjoisessa Libanonin puolelle, jossa naapurimme Yarounin arabikylä tosin kätkeytyy kukkulan taa. Hieman kauempana olisi myös Bint Jubail, jonne Israelin helikopterit tekivät kostoiskuja Hizbollahin väen ammuttua raketteja rajan yli.

Moinen nähtävyys vangitsi jokaisen kibbutzille saapuvan uuden volunteerin uteliaan mielen, ja itse kiipesin tornin huipulle jo saapumistani seuraavana päivänä. Seuraavaksi usutin sinne muutkin ja tavaksi tuli, että uudet kibbutzille tulleet vapaaehtoiset vein kaikki vuorollaan vesitornin huipulle saamaan yleiskatsausta ympäristöstä.

Torniin noustiin aina päiväsaikaan, sillä nousu ei ollut ihan vaaratonta. Torni oli ehkä nelisen metriä halkaisijaltaan ja sen vierellä nousi kaivonrenkaan verran halkaisijaltaan oleva betoniputki, jonka sisällä huipulle johtavat ruosteiset tikkaat olivat. Parempi niin kuin avoseinää kiipeäminen, sillä putkessa saattoi vaikka päästää kätensä irti tikkaista ja nojata betoniputken sisäseinään silti putoamatta alas.

Sakari, Tiina, Kukka-Maaria ja Mari olivat kaikki jo käyneet vesitornissa. Kun kibbutzille saapui uusi norjalaisten volunteerien ryhmä, silmäni löysivät oitis joukosta vaaleahiuksisen Monica-nimisen tytön, jonka valitsin heti juttukaverikseni ja ehdotin hänelle kuten muillekin vesitornin näyttämistä. Tornissa oli yleensä käyty porukalla, mutta Monican kanssa halusin sinne kahdestaan.

Monica viihtyi seurassani, vaikka kouluruotsin yrittäminen norjalaisen kanssa päätyi lopulta yhteisen englanninkielen valitsemiseen keskustelukieleksemme. Monica kuitenkin taisi pelätä vesitornia. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen kaikki norjalaiset kaverinsa olivat jo käyneet tornissa, mutta Monica ainoana voluna oli jättänyt maisemat väliin.

Tuohon aikaan elin aika erikoisessa kolmiodraamassa Kukka-Maarian ja Monican välillä, sillä Kukka-Maarian tunteet olivat kai hissukseen hiljenneet tämän kiinnostuttua paikallisesta Eyalista. Joka tapauksessa emme enää aina dainerissa istuneet välttämättä samassa pöydässä. Välillä etsiydyin norjalaisten tai Monican kanssa samaan pöytään.

Monica oli Bergenistä kotoisin ja puhui lämmöllä tuosta vuorten, vuonojen ja meren sekä Edward Griegin kaupungista. Lähempää tuttavuutta pääsin tekemään Monican kanssa silloin kun Kukka-Maarialta silmä vältti, sillä en edes mustasukkaisuuttani halunnut avointa konfliktia tyttöjen välille.

Kerran tilaisuus tuli volujen klubihuoneella, jonne nämä kibbutznikien kauhistelemat troublemakerit kokoontuivat dokaamaan omia juomiaan ja kuuntelemaan musiikkia. Juoppojen maineessa olivat muuten britit, kun taas suomalaisia pidettiin hyvinä ja ahkerina työntekijöinä.

Klubin seinällä oli värikäs seinään maalattu kuva, kuulemma jonkun kauan sitten täällä olleen volun tekemä. Kuvassa oli goottilaistyyppinen linna vuoristossa, ja linnaan asteli epäsäännöllisenä jonona joukko ritareita, joiden kilvissä oli eri maiden lippujen värejä. Etujoukkoa johtivat englantilainen perässään tanskalainen ja ruotsalainen sekä norjalainen – ja oli joukon perässä viimeiseksi kävelemään kelpuutettu myös suomalainen ritari siniristikilpi suojanaan!

Hieman vodkacolasta juopuneen Monican kanssa pääsin kerrankin juttuun tuota seinämaalausta kommentoidessamme ja siitä itsemme löytäessämme, ja ulos tupakansavusta päästyämme haksahdimme kibbutzin pimenevässä illassa uima-altaan ohi kämpillemme oikaistessamme jo suutelemaankin. Siihen se sitten jäikin sillä kertaa.

Kibbutzi järjesti kerran viikossa diskoillan, jolloin tapahtumapaikkana oli aina kibbutzin ”miklat”, eli pommisuoja. Pommarissa olikin hyvin tilaa sekä dj:lle että virvoketarjoilulle. Koska vodka oli colaa halvempaa, oli paukut sekoitettu yleensä niin, että colaa oli vain vähän väriä antamaan. Meidän keskuudessamme paukut kulkivatkin ”volunteer killerien” nimellä.

Discopopin keskellä varmaan muitakin kun minua ärsytti se, ettei hitaita kappaleita soitettu tarpeeksi. Yksi saatettiin saada illan viimeisenä kun kello näytti kahta tai kolmea. Tavallisesti disko aukesikin vasta puolenyön maissa, joten yöunet viiteen tai kuuteen aamulla töihin meneville jäivät vähäisiksi. Joskus jatkoin aamulla töihin suoraan diskosta ehtimättä kenkiä siinä välissä riisua.

Tänä iltana paskapoppia soittanut Eyal oli onneksi savustettu ulos ja uusi dj soitti useampia hitaita, jolloin pääsin tanssittamaan Monicaa oikein lähelle puristaen. Tunsin kuinka Monican muhkeat rinnat painuivat rintakehääni vasten. En tiennyt miten paljon Monica oli juonut, mutta itse olin säilyttänyt kontrollini. Ensi kerran suutelimme jo tyhjenevällä tanssilattialla ja toisen kerran diskosta maan päälle noustuamme.

Galilean yö alkoi viiletä. Hullu ajatus tuli mieleeni.

- Monica, sinähän et ole käynyt kibbutzin vesitornissa?

Monica näytti epäröivältä.

- Se on niin korkea…huimaakin.

- Ei se näin pimeässä tunnu, ehdotin, vaikka jälkeenpäin ajateltuna sulaa hulluuttahan oli lähteä yöllä kiipeilyhommiin, olihan vanhan vesitornin ympäristö täysin valaisematon.

- Mennään nyt ainakin katsomaan, usutin ihan vain kävelylenkille aihetta keksiäkseni. Pian olimmekin kahden hevosen tallin ja kanaloiden pitkät rivistöt ohitettuamme saapuneet tornin juurelle.

- Siinä se on. Kiivetäänkö?, kysyin tarttuen jo tikkaiden pienoihin.

- Pelottaa…

- Maisemat ylhäältä on upeat. Näin yöllä voi näkyä Libanonin valoja. Tai kiipeä sinä ensin, minä tulen perästä. Et sinä tuossa putkessa mahdu minun ohitse putoamaan.

Ihmeekseni Monica totteli ehdotustani ja nousi alimmille pienoille. Rystyset valkeina tikapuita puristaen huomasin tytön todella yrittävän voittaa pelkoaan minun mielikseni.

- Mene vain. Ei mitään kiirettä. Itse olen noussut tämän monta kertaa.

Monica katosi putken sisään vieviä tikapuita seuraten. Päästyäni noin metrin verran hänen perässään ajattelin kuinka päivänvalossa oli ollut hauskaa kurkkia edellä kiipeävien tyttöjen hameen alle, kunnes nämä olivat keksineet komentaa minut menemään edeltä jolloin he pääsivät katsomaan persettäni. No hoh hoijaa sillekin. Nyt oli vain niin pimeää, ettei putkessa nähnyt juuri mitään. Ylöspäin katsoessa näkyi varovasti kiipeävän Monican hahmo ja hänen takanaan vaivoin valoa putken päässä kirkkaan tähtitaivaan muodossa.

Metri metriltä taivas tuli meitä lähemmäs ja putkenpään suu kasvoi kokoa lähestyessämme huippua. Kiirehdin kiipeämistäni päästäkseni punttaamaan Monicaa tarvittaessa putken yläaukosta tornin katolle ja ollakseni varmistamassa hänen liikkumistaan huipulla. Itse tunsin tornin ylätasanteen kuin omat taskuni, mutta tietämättömämpi saattaisi kompastua raudoitusvaiheesta jääneisiin jämärautoihin tai tiilenkappaleisiin. Kaidekin oli kehno ja lähinnä symbolinen turva tornin huipulla.

Huipulle päästyään Monica pysyi hetken aikaa kontallaan uskaltamatta nousta. Kömmin ylös tikasaukosta ja konttasin hänen vierelleen ja kädellä käsivarresta tukien rohkaisin häntä nousemaan jaloilleen. Nousin itsekin ja vedin Monican pystyyn perässäni.

- Katso nyt. Kaunista!

Kibbutzin suuren klubihuoneen valot paistoivat voimakkaina. Siellä olivat mm. juhlasali ja kori-pallosali – Israelin kansallisurheilua todella tuo koripallo Tel Aviv Maccabee –joukkueen tahdittamana. Uima-altaan valot oli jo sammutettu, mutta siellä täällä tasaisin välimatkoin oli valopylväitä ympäröimässä kibbutzin aitaa. Saattoihan joku terroristi muiluttaa itsensä Libanonin puolelta raja-aidasta läpi ja tunkeutua kibbutziin tekemään pahojaan. En ollut kyllä kuullut sellaista tapahtuneen. Kerran tosin rajavartijat ampuivat valoraketin, joka valaisi kukkuloita pitkään. Raketin pienen laskuvarjon Itzik oli löytänyt seuraavana päivänä omenapuusta.

- Tuolla, osoitin kädelläni pohjoisen suuntaan, - Tuolla on Libanon. Yarounin kylä on jossain kukkulan takana ja sen valot loistavat vähän taivaalle. Siitä vähän kauempana oli aikoinaan suomalaisia UNIFIL-joukkoja.

- UNIFIL?

- YK:n rauhanturvaajia. Sittemmin Israel vetäytyi Libanonista ja Hizbollah lopetti raketti-iskunsa. Tuolla taas on Keren ben Zimra ja tuolla Baram ja Rihaniya. Avivimin valot näkyvät myös.

Käteni oli kiertynyt Monican olkapään ympäri, jottei hän astuisi harhaan ja toisaalta vähän häntä lämmittääkseni. Monicalla oli aika kevyt kesäleninki discoillan vaatteenaan.

Istuimme alas tornin huipulla olevalle betonipenkille. Jalkojemme juuressa olevasta aukosta saattoi koskettaa vesitornissa olevaa vettä, mikä oli aika jännä juttu. Onneksi se aukko oli liian pieni putoamiseen ja vesitornin sisään hukkumiseen.

Suutelimme uudemman kerran ja levottomat käteni hakeutuivat Monican rinnoille. Pyörittelin kämmenissäni pehmeitä puskureita ja Monica vastasi suudelmaani innokkaasti. Monican suuret rinnat pullistelivat uhmakkaasti rintaliivien alla. Käteni Monican selän taa vieden aukaisin kesä-mekon vetoketjua ja sitten rintaliivien lukon. Monican tissit ponnahtivat vapauteen tummanpunaisten nännien osoittaessa viistosti ylöspäin Galilean viilenevässä yössä.

Kaluni alkoi pullistella iänikuisten sinisten shortsieni lahkeessa ja yritin peittää kohoumaa kädelläni. Peittely lieni turhaa, sillä myös Monican käsi oli kohta etumuksellani kyrpääni housunkankaan läpi silittäen. Lahkeen kautta Monica sujautti kapoisan kätensä kovalle kalulleni ja puristi sitä tuttavallisesti.

Vastasin Monican yhä kosteampiin ja kuumempiin suudelmiin. Se tyttö osasi suudella! Vedin Monicaa lähemmäs ja tartuin tytön muhkeisiin meloneihin pyöritellen niitä hellästi. Puristelin nännejä, jotka hetkessä ehkä myös ilman viileyteen reagoiden kovettuivat pikku kirsikankiviksi. Keskeytin Monican suutelemisen vieden huuleni hänen nänneilleen alkaen imeä ja näykkiä niitä. Monica tarttui päähäni kaksin käsin painaen päätäni tiukemmin vasten ihania rintojaan.

Monican käsi kävi kovaa työtään kaluni kimpussa. Pian hänen oli vaihdettava otettaan ja revittävä kullini esiin lahkeen sijasta vyötäröaukon kautta, ja siinä onnistuttuaan tyttöä ei pidätellyt enää mikään. Hänen kätensä runkkasi kaluni jäykkää vartta ja toisella kädellä tyttö punnitsi pallejani. Välillä hän piti kaluani kevyessä kolmen sormen otteessa ja välillä tarttui siihen oikein voimallisen rankasti sitä runkaten.

- Wait a moment, muistin ja kaivoin shortsieni taskusta kondomipaketin, jonka Monica hymyillen aukaisi ja rullasi sitten kumin hellin käsin kuumalle kalulleni. Onneksi olin ehtinyt käydä apteekissa Safedissa, tuossa kabbalistien kuuluisassa kaupungissa.

Omat käteni eksyivät Monican kesämekon alle reittä seuraten ja pikkuhousujen kankaan luokse päätyen. Hieroin hetken häpyä ohuen ja kostuvan kankaan läpi, mutta malttamattomana oli minun kohta kiskottava tytöltä kokonaan pikkarit pois. Mekon helmaa nostaen hakeuduin hänen jalkoväliinsä upottaen pääni sinne. Tässä asennossa ollessani Monican oli tosin keskeytettävä runkkaamiseni, mutta nyt oli minun vuoroni viihdyttää norjalaistyttöä.

Vaalea karvakolmio ja kosteat häpyhuulet olivat äkkiä edessäni. Raotin Monican pillunhuulia ja ja maistoin hänen kaunista hedelmäänsä hitaalla nuolaisulla. Lipsuttelin uudestaan ja ylhäältä alas ja takaisin vedellen työnsin lopulta kieltäni sisälle ahtaaseen pillunreikään. Pyörittelin kieltäni siellä pitkän aikaa ja hieman suolainen ja metallinen maku täytti suuni tätä vuoristopuronraikasta vuonojen maan tyttöä nuollessani.

Monica oli valmis seuraavaan vaiheeseen, joka tuli minulle yllätyksenä. Tyttö kierähti kyljelleen kesämekko yhä päällään, mitä nyt rinnat kauniisti näkyvissä ja pikkuhousut ties missä. Kiepsahdimme ympäri varmistuttuamme ettemme olleet lian lähellä tasanteen reunaa ja noloa putoamisvaaraa, ja Monica kierähti päälleni istumaan nostaen mekkonsa helmaa.

Lantionseutuni pääsi hänen telttansa alle piiloon, ja siellä katseeltani suojassa Monican kädet ahkeroivat kaluni kimpussa sitä rytmikkäästi reisiensä välissä runkaten. Tytöllä oli varma tarkoitus valmistaa tappini suureen sukellukseen hänen sisäänsä.

Kyrvästäni kiinni tarttuen Monica ohjasi sen kiimaiselle pillulleen, ja tyttö voihkaisi kuuluvasti kalun upotessa lyhyin nykäyksin pillun pohjaan asti. Monica ratsasti kyrvälläni tavalla, jota en ollut uskonut kiltin näköisen tytön tekevän edes unissaan. Katseeni ahnehti Monican pomppivia rintoja ja vaaleat hiukset Galilean tummaa tähtitaivasta vasten olivat aika epätodellinen näky.

Puskin kulliani alta päin minkä kykenin Monican lämpöiseen vittuun ja hyväilin käsilläni tytön ihmeellisiä rintoja, jotka työntöjen tahdissa heiluivat edestakaisin. Monican samettinen pillu puristi kulliani Galilean samettisessa yössä ja yösirittäjien tasaisen siritys kaikui korvissani sekoittuen Monican kiihtyneeseen huohotukseen.

Kerta kerralta kullini upposi Monican liukkaaseen, ahnaaseen rakoon ja Monican rynkytyksen tahti vain kiihtyi. Tyttö taivutti päätään aistillisen näköisenä taaksepäin ja hetken minun piti todella pidellä tyttöä lantioista kiinni, ettei tämä orgasminsa kourissa menettäisi tasapainoaan ja vaikka korkeanpaikan kammosta kai vähän kärsikin, olisi nyt kiihkoissaan horjahtanut vesitornin katon reunan yli. Ja tietenkin minä silloin yhä kiinni hänessä olisin pudonnut hänen perässään. Olisi siinä CSI:n kuolinsuuntutkijoilla aamulla nauramista…

Vaikka siinä Yironin vesitornin katolla rakastellessamme olimmekin avoimen tähtitaivaan alla, ei täällä ylhäällä tarvinnut pelätä joutuvansa öisen vartiomiehen yllättämäksi, sillä tarkkailimmehan me mastoa korkeammalta kuin kukaan muu kibbutzilla tänä yönä. Monica huusi suoraa huutoa, jonka pelkäsin jo herättävän jonkun. Onneksi niin ei käynyt, vaikka kuulinkin koppinsa edustalla kibbutzin aidan luona nuokkuneen aina valppaan vartiokoiran vastaavankin Monican vaikerrukseen pienellä haukahduksella.

Pidättelin vielä nesteitäni minkä vain kykenin, mutta otin sitten tukevan otteen Monican lantiosta ja painoin raivokkaasti kyrpää syvälle Monican nesteitä valuvaan pilluun. Luulin jo vesitornin varmaan kohta täyttyvän Monican nesteistä, niin kosteana hänen pillunsa valutti eritteitään, jotka valuivat noroina pitkin lanteitani ja reisiäni katon betoniselle pinnalle.

Mekon altakin saatoin hiljaisessa yössä kuulla panemisen lotinan ja kiihdytin tahtiani kunnes Monica kiljaisi ja lysähti kasaan päälleni täristen kuin horkassa. Tunsin kullillani Monican lemmenluolan rytmikkäät jälkisupistelut, mutta jostain syystä jäin yhä laukeamatta, oliko siihen syynä sitten vieraasta paikasta aiheutunut jännitys – jonka Monica itse oli kyennyt voittamaan – tai se, että Monican paino nivusieni päällä oli välillä ollut pikemmin tuskallista kuin nautinnollista.

Joka tapauksessa pillunmehuista kiiltelevä kyrpäni piti ihan vetää pois Monican sisältä, ja vieläkin se jökötti täyslatingissa kohti öistä tähtitaivasta kuin mikäkin astrolabium-sauva merta seilaavan kapteenin käsissä.

Monica näki ilmeisen ongelmani ja kiskaisi päättäväisellä otteella mahloistaan kostean kortsun irti heppini päältä. Tulipa viileä olo yöilman päästessä kosketuksiin heppini kanssa. Vaikka jököttikin vielä ihan sairaasti, teki jo mieleni nousta seisomaan joten kampeuduin ylös ottaen tukea tornin heppoisasta kaiteesta.

Monica tuli taakseni painaen pehmeän vartalonsa selkääni vasten ja tunsin yhä hänen lämpimät tissinsä kun ne painautuivat selkääni vasten. Pidin kaksin käsin kaiteesta kun Monica hivutti molemmat kätensä etupuolelleni jatkaen käsillään kaluni kiihkeää runkkaamista. Nyt vapautettuna kondomin ahdistavasta puristuksesta –samaa merkkiä en ostanut enää koskaan- alkoi kohta tuntua että tähtitaivas oli laskeutumassa päälleni.

Sitten taisi taivas pudota niin kuin gallialaiset Asterix-sarjakuvassa aina pelkäsivätkin. Näin kohta sellaisia tähdenlentoja, ettei moista oltu tämän kibbutzin taivaalla ennen nähtykään – no, Hizbollahin satunnaiset raketit ehkä pois lukien. Monican käsi vatkasi kulliani kunnes tunsin sen laukeavan ja mällieni lentävän tornin reunan yli jonnekin tähdiksi taivaalle uuden Linnunradan muodostaen.

Roiskin spermojani yhä uudelleen ja uudelleen Monican asiantuntevasti vemppaavassa kädessä ja varmasti toistakymmentä ryöppyä katosi pimeään yöhön tornin juurella! Toivottavasti yövartijan kierros ei juuri nyt mennyt tornin viereltä…

Olin aivan voipunut ja minun täytyi ottaa kaiteesta tukea. Kun olin vähän rauhoittunut, jaksoin jo kääntyä ympäri ja vastata Monican lämpimään ja hellään suudelmaan ja halata tyttöä vielä kerran oikein tunteella. Sitten tulikin kiire.

Jäi lopulta epäselväksi kuka sen hälytyksen oli tehnyt, mutta samassa nousi kibbutzin ylle valoraketin kirkas kaari, joka ilotulitteen lailla räjähti taivaankannella laskeutuen sitten hiljalleen kaiken valaisevana magnesiumpallona alaspäin valaisten koko kibbutzin tienoon varmaan Libanonin rajalle asti. Pelkäsin jo rajavartion kohta tekevän yleishälytyksen ja määräävän kaikki kibbutzin valonheittimet sytytettäviksi ja sitten he varmaan ampuisivat varmaan muutaman magnesiumraketin jotka valaisisivat koko tienoon kuin päivällä.

Jälkeenpäin inventoituna selvisi, että Monican pikkuhousut olivat jääneet tornin huipulle, mutta meikäläisen inventaario oli tätäkin helpommin suoritettu. En ehtinyt edes shortseja vetää jalkaan, kun tuli jo kiire laskeutua alas natisevia tikkaita. Sekä Monica että minä teimme varmasti Yironin vesitornista alas laskeutumisen maailmanennätyksen ja vieläpä yöllisissä olosuhteissa. Hommaa kyllä helpotti se, että ulkona laukaistiin vielä ainakin kolme valorakettia ja kibbutzin suuret valonheittimet rävähtivät päälle valaisten miltei jokaisen varjoisan kolkan.

Kanalarakennusten pitkän rivistön takaa saimme sen verran turvaa tulvivalta valolta, että varjosta varjoon etenemällä pääsimme volunteerien kämpille asti ja sielläkin piileskelimme vähän aikaa volujen valkeaksi maalatun pesutilarakennuksen ja sitten Sakarin ja Tuomaksen volukämpän takana odottaen sotilasjeepin ohittavan meidät, ja sitten olikin aika pikaiselle hyvänyönpusulle ja erosimme juosten omille volukämpilleni. Kämppikseni ranskalainen Olivier ja suomalaiset Ville ja Hannu olivat jo nukkumassa, kuten kai Monicankin norjalaiskämppikset.

Kukka-Maaria ihmetteli seuraavana päivänä, että kas kun olin viimein päättänyt laittaa pesuun ne rumat siniset shortsini.

Totuus on, että en tiedä minne ne joutuivat. Ehkä vartiomiehen koira oli syönyt ne.

Siitä tulikin mieleeni...olenko kertonut mitä tapahtui viikkoa myöhemmin Marin kanssa?