Oon tosi yksinäinen

Mulla on kanssa ollut sellainen ongelma koko elämän ajan. Mitä enemmän on yrittänyt sosiaalisia kontakteja, niin sitä enemmän on tuntunut ulkopuoliselta, ihan kuin olisi perustavanlaatuisesti niin erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Ainoa tie eteenpäin on itsensä arvostaminen sellaisena kuin on, mutta sepä onkin miljoona kertaa helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten erilaisuutta saatetaan helposti käyttää hyväksi, jos joissain asioissa ei ole yhteiskuntanormien mukainen ihminen. Minua on auttanut se, että olen lukenut asiaan enemmän tai vähemmän liittyviä kirjoja paljon ja sitä kautta kehittänyt omaa ajattelua. Omia ajatuksia yritän purkaa vapaasti ja antaa niiden virrata mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Välillä jään jumiin tiettyihin asioihin, kuten nyt rikosilmoitusten vaatimiseen, mutta sitten olen taas hieman vahvempi.

Täällä kans eräs yksinäinen. Vakaat elämäntavat auttavat kestämään henkisesti. Ruokavaliokin on tärkeä osanen henkisen hyvinvoinnin suhteen. Autismi tässä varmaan on piilevänä taustatekijänä. Se voi selittää ulkopuolisuuden tunteen mitä tuo edellinenkin kommentoi. Jaxuhaleja sinne aloittajalle 🤗. Lohdutin joskus halaamalla jotain tuntematonta saksalaista joulun alla, siitä on nyt muutama vuosi aikaa. Hänellä oli koti-ikävä ja ikävä vanhempiaan. Itse voin oikeastaan tukeutua vain vanhempiini vaikka minulla on myös sisaruksia. Yksi kaveri löytyy mutta emme näe juuri koskaan pitkän välimatkan takia. Kannattaa nukkua riittävästi. Öitä 😴.

Ei sukulaisiin ole pakko pitää yhteyttä. Itse lopetin jo 50 v sitten. Olen tyytyväinen ratkaisuun. Ovat kuulemma aika raadollisia ja pahansuopia. Itse pärjään yksinäisyyden kanssa tosi hyvin. Se on minun ystävä. Olen seurannut nykyihmisiä ja en tajua niitä ollenkaan.

Mä kyllä välitän ja mietin sinua ei tarvi olla huolissaan

Joo, me ihmiset välitetään ihan liian vähän toisista ja ihan liikaa itsestämme. Ei pidä antaa kenenkään opettaa itselle että maailma ei olisi kylmä ja paha paikka. Sellaiset valehtelee ja kieltävät tosiasioita. Jokaisen murhe on mitä itse on, ei mitä toiset on, tai pitäisi olla. Helpompi on elää kun ei mieti mitä itseltä uupuu.

Näin sinut toissapäivänä, pitkästä aikaa.

Joko olisi meidän aika avata suumme?

Tiiätkö mäkin tunsin joskus yksinäisyyttä. Sitä kesti vuosia mutta sitten keksin, se on tunne minkä aiheuttaa se että ympärillä on ihmisiä ja silti oot yksin. Eli minä tein ratkaisun olla olematta ihmisten ympäröimänä.

Toi on valitettavaa tuntea noin. Itsekin kokenut monesti ulkopuolisuuden tunteita, ei ole koskaan ollut sellaista luottofrendiä, johon olisi voinut täysin luottaa. Lapsuudessa koin turvattomuutta ja elin roolieni vankina. Annoin itsestäni vääränlaista kuvaa ulospäin, osin siksi, koska pelko ohjasi tekemään niin. Esitin etten pelännyt mitään, todellisuus oli kuitenkin toinen. Itsekritiikki on hyvästä. Tsemppiä yksinäisille, itse olen jo oppinut elämään sen kanssa.

Mie komppaan sua. Soitan tutuille monta puhelua päivässä, mutta ikinä, siis ikinä kukaan ei soita minulle päin.

Minä puhun asioistani Jumalalle.Ja koen sen helpottavan omaa yksinäisyyttäni.omaa irrallisuuttani.Kuulun Hänelle.

Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti löydät oikeita ystäviä. Kyllä oikeat ystävät pitää yhteyttä. Ne, jotka ei pidä on sitten toinen juttu. Mulla on taas kavereita, välillä oli vähän yksinäisempää. Harrastusten kautta on tullut uusia kavereita ja työn kautta. Tosiystävät on kyllä säilyneet vuosien ja vuosikymmenien ajan. He on harvemmin yhteydessä, mutta kun ovat se on kuin päivääkään ei oltaisi oltu erossa. Hanki harrastus. Kun löydät ystävän, pidä hänestä kiinni.

Oi, oi voimia! Voisitko alkaa harrastaa jotakin tai muuten vain mennä ulos kävelylle vaikka. Olet arvokas.