Sulle ja itsellenikin kun jutut meni niin kuin ne meni. Ei mene mulla nämä hommat oikeen koskaan kuin strömsöössä. Jäi taas yksi häpeällinen trauma lisää. Siis trauma ja katumus omasta hävettävästä käytöksestä.
Olen niin pahoillani
Anonyymi-ap
13654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos uskallat kertoa tuon henkilökohtaisesti, niin saat anteeksi!
Enköhän ole kertonut ihan tarpeeksi.
Et taida ymmärtää, kuinka paljon se merkitsisi
No mitä tapahtui? Tietääkö kohteesi?
Tietää tietenkin.
Kiinnostaa myös, mitä kauheaa tapahtui?
Oletko puhunut tuosta toiselle? Kommunikoinnilla asiat on ratkaistavissa mutta ei vetäytymisellä ja yhteydenpidon lopettamisella. Se että pystyy myöntämään virheitään puolin ja toisin avaa yhteyden uudestaan toisen luo.
Pussi päähän
Juu aina tavataan ja jutustellaan alkuun miks tää menee aina niin sekesin joka kerta tää juttu mä pelkään sussa aina sitä jos en heti vastaa niin rupeat minusta jotain kauheaa miettimään mridän tarvitsisi olla ihan lähetysten ja koko ajan yhdessä ei ollenkaan erillään tietysti ikävä pistää myllerrykseen
Kenelle sinä kirjoitat
Kyllä sua nyt pitäis lohduttaa...voi eetttäää..
Ehkä yritit liikaa ensin? Sitten et yhtään. Sitten liian vähän?
Onko se nyt sitten varsinaisesti sinussa edes joku suuri vika? Vai etkö vaan osaa tehdä?
Tekemällä ja virheistä oppii. Sun täytyy nyt vaan vielä koittaa, että miten tekisit, jos kerran epäonnistuit kun et osannut. Ei siinä muu auta.
Mieti nyt. Ja sitten vaan taas uudestaan. Josset tee, et saa ikinä mitään aikaan. Tekevälle sattuu ja tapahtuu, turha niistä on traumatisoitua ja ottaa itteensä noin.
Mitäs sitten josset enää tee mitään? Onko se sitten parempi? Mitään ei tapahdu kuitenkaan.
Mitä se sielä Strömsöössä askartelikaan? Jotain pihakivetyksiä ja linnunpönttöjä?
Se on kuule maatiainen kätevä käsistään, muttei nekään mitään osais jossei olis tehnyt:))
Että sillee . Koitas nyt taas sinäkin vaan reipastua. 15 minuuttia on se monen raja, ettei kauempaa kannata itteensä sääliä, tai voi jäädä sille tielleen. Ja syät jotain että jaksat olla iloinen.
Ei ole arvostusta täällä kommunikoivaa kohtaan. Jatka
Voi voi