Olen puolitoista vuotta ollut
mieheni kanssa, vuoden jo asuttu yhdessä.
Seksielämämme ei koskaan ole ollut
mitään päätä huimaavaa, ja nyt viimeisten
kuukausien aikana en ole halunnut seksiä.
Ei vain kiinnosta, en syty.Yritän mieheni
mieliksi pitää kiinni edes kerran viikossa
harrastetusta seksistä, mutta sekin on aika
kovan psyykkauksen ja yleensä parin siiderin takana..
Rakastan miestäni, hän on minua kohtaan
parempi kuin kukaan mies on koskaan ollut,
kiltti, kärsivällinen..tunteellinen ja
omaa roppakaupalla huumoria.
Nykyään tosin riitelemme aika
paljon, ja uskon että se pohjautuu hyvin
pitkälti haluamattomuuteeni..
En vain tiedä mistä kiikastaa, haluan haluta
miestäni, mutta kun en halua.Harrastin hänen
kanssaan seksiä kerran etten sitä halunnut, mutta
teeskentelin haluavani..no, kuten arvata
saattaa, kokemus oli hyvin mieleen painuva.
Orgasmia en teeskennellyt ja kokemuksesta
jäi kaikin tavoin paskan maku suuhun.
Mieheni ei tuntunut huomaavan mitään, vaikka
olin ollut täysin kuiva..
Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä säikähdin.
Miespuolinen työkaverini seisoi vieressäni
ja selosti minulle yhtä projektia, ja
hänen käsiä ja sivuprofiilia katsellessani
tunsin kuinka halu yhtäkkiä kourasi mahaani ja
sen mukana koko ruumistani..
En ole ihastunut työkaveriini, olemme vain
todella hyvissä väleissä, ja tämä tapaus
säikäytti.
Tunne, mitä en ole pystynyt aikoihin tuntemaan
avopuolisoani kohtaan, tunnen yhtäkkiä
ns. "vieraan" seurassa..Ei helvetti..
Mä rakastan, rakastan todella miestäni,
en voisi kuvitellakaan pettäväni häntä,
mutta mitä helvettiä tämä on??!
"Normaalia parisuhdetta"? En halua
laittaa poikki, en halua eroa miehestäni, en.
mieheni kanssa, vuoden jo asuttu yhdessä.
Seksielämämme ei koskaan ole ollut
mitään päätä huimaavaa, ja nyt viimeisten
kuukausien aikana en ole halunnut seksiä.
Ei vain kiinnosta, en syty.Yritän mieheni
mieliksi pitää kiinni edes kerran viikossa
harrastetusta seksistä, mutta sekin on aika
kovan psyykkauksen ja yleensä parin siiderin takana..
Rakastan miestäni, hän on minua kohtaan
parempi kuin kukaan mies on koskaan ollut,
kiltti, kärsivällinen..tunteellinen ja
omaa roppakaupalla huumoria.
Nykyään tosin riitelemme aika
paljon, ja uskon että se pohjautuu hyvin
pitkälti haluamattomuuteeni..
En vain tiedä mistä kiikastaa, haluan haluta
miestäni, mutta kun en halua.Harrastin hänen
kanssaan seksiä kerran etten sitä halunnut, mutta
teeskentelin haluavani..no, kuten arvata
saattaa, kokemus oli hyvin mieleen painuva.
Orgasmia en teeskennellyt ja kokemuksesta
jäi kaikin tavoin paskan maku suuhun.
Mieheni ei tuntunut huomaavan mitään, vaikka
olin ollut täysin kuiva..
Tänään kuitenkin tapahtui jotain, mitä säikähdin.
Miespuolinen työkaverini seisoi vieressäni
ja selosti minulle yhtä projektia, ja
hänen käsiä ja sivuprofiilia katsellessani
tunsin kuinka halu yhtäkkiä kourasi mahaani ja
sen mukana koko ruumistani..
En ole ihastunut työkaveriini, olemme vain
todella hyvissä väleissä, ja tämä tapaus
säikäytti.
Tunne, mitä en ole pystynyt aikoihin tuntemaan
avopuolisoani kohtaan, tunnen yhtäkkiä
ns. "vieraan" seurassa..Ei helvetti..
Mä rakastan, rakastan todella miestäni,
en voisi kuvitellakaan pettäväni häntä,
mutta mitä helvettiä tämä on??!
"Normaalia parisuhdetta"? En halua
laittaa poikki, en halua eroa miehestäni, en.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko miehesi koskaan "sytyttänyt" sinua kuten tuo työkaverisi? Oletko koskaan himoinnut hänen vartaloaan, läheisyyttään? Edes suhteenne alussa?
Suhteen alussa olen syttynyt häneen,
tietenkin. Kaipaan ja haluan mieheni
läheisyyttä edelleen, mutta en seksiä..
Ehkäpä teitä yhdistää enemmänkin kaveruus ja ystävyys kuin rakkaus ja parisuhde? Turvallisuuden tunne voi sekoittaa ajatukset siitä onko kyse rakkaudesta vai kaveruudesta. Kaveruussuhteesta eroaminen on yleensä siitä helpompaa, että erotaan sovussa. Voimakkaat tunteet taas tekevät eron vaikeaksi. En nyt tarkoita että teidän pitäisi erota, ei ei. Mieti itseksesi ja ehkä miehesikin kanssa mistä suhteessanne on kyse. Entä saisitteko seksiin hieman leikkimieltä mukaan, ettei se olisi niin vakavaa orgasmin hakuista pakkopullaa? Suosittelen, että yrität ottaa asia puheeksi maltillisesti ja asiallisesti ja toista kunnioittaen. Mies saattaa olla äkkiä takajaloillaan ja silloin sinun on kyettävä rauhoittamaan tilanne. Toivotan onnea, muuta ei osaa.
Onkos teidän välillä jokin tietty asia, josta olette eri mieltä...esim. tulevaisuuteen liittyvä juttu...lasten teko tai vastaavaa?Jos mies on kylmempi tällaisille ajatuksille, nainen muuttuu helposti haluttomaksi.
Mistäs ne riidat sitten sinusta johtuvat?Paineita vai jotakin muuta?
Ja, luotatko mieheesi vai onko hän ollut joskus uskoton, onko sinulla syytä luulla sellaista?
Ei sinun tarvitse laittaa poikki, kyllä se menee poikki ihan itsestään, jos jätät asian hoitamatta. Monet ihmiset kirjoittavat, että ei haluta, toista haluttaa, mutta ei haluaisi erota. Silloin kannattaisi tehdä paljon töitä sen eteen, ettei tarvitsisi erota. Tyydyttämätön halu ajaa normaalisti ihmisen hakemaan tyydytystä...vaikka sitten muualta.
Omasta tahdosta se on pitkälti kiinni pidemmässä suhteessa. Mikäli haluat viettää elämäsi nykyisen miehesi kanssa,sinun täytyy oppia haluamaan häntä, vaikka väkisin aluksi mutta siitä on hyötyä molemmille; ukko alkaa viihtyä paremmin kotona ja kyllä sinäkin tulet saamaan osasi siitä hyvästä.
Tietysti taustalla voi olla suhteeseen kertyneet puhumattomat asiat, mutta sen tiedät itse.
En ole koskaan ollut luovuttaja,
ja toivon että tämä haluttomuuteni
on vain ensimmäinen näitä parisuhteeseen
kuuluvia totaalisia ongelmia.
Tästä se katsotaankin onko parisuhde
sekundaa, lähenkö minä vai mieheni
kävelemään ensimmäisen ongelman
kohdalla.
Kumpikin ollaan itsepäisiä, ei
helpolla anneta periksi, joten kai
tässä täytyy vain yrittää uudelleen
kaikin tavoin yrittää herättää seksuaalisuutta
kumppania kohtaan..
Mennä parisuhdeterapiaan. Vaikuttaa yksinkertaisesti,siltä,etää suhteenne ei ole tarkoitettu kahden aikuisen väliseksi ra´kkaussuhteeksi. Rakastat varmaankin miestäsi ja hän sinua,mutta sinun puoleltasi taitaa olla kyse ystävän rakkaudesta enenmmänkin kuin rakkaudesta nimenomaan kumppaniin.
Hakekaa apua ennenkuin on liian myöhäistä. Suhteenne tuskin tulee korjaantumaan (kokemuksieni mukaan),mutta vielä on mahdollista teille kummallekkin lähteä rakentamaan omaa elämää erillään ilman traumoja.
Hyvää jatkoa kuitenkin!