Työasiaa osastolta..

Olin pentuna jo käynyt isossa sairaalassa. Pentuna olin 34 vee.

Olin saanut opiskelusta kolmosen paperit. Ei häävi paperi ollut, mutta jokaisella opiskelijalla on tietyt tavoitteet.
Oli minullakin, eli psykologia, psykiatria sekä vihamaani anatomia tuotti papereihin vitosen.

Saantopäivä oli koruton. Oma äitini oli kuollut kolme kuukautta aikaisemmin ja olisin kerrankin halunnut näyttää hänelle paperin. Entisiä ammatteja toki oli, mutta ei sellaisia joissa viihtyisin.

Vain kolme kuukautta piti olla naisten toffelin alla ja kärsiä. Pieni vähenny riemusta naisten havaitessa, että minua kiinnostaa enemmän lappilainen etana kesällä kuin viimeisen päälle naiset.

Siinä se aika vain meni. Tapeltiin henkisesti alkuun ja jatkuvasti. Sitten vain sain itselleni oman ihmisen. Vaikeimman!

Älä avaa ovea ilman lupaani kuului peitteen alta. Sinulle on jo eilen illalla annetut lääkkkeet, thats right?

Suksi vittuun, mutta elä koske minun suksia.

Ihmistä kunnioitetaan aina. Niin tein minäkin, ja murrosiästä saamani opit alkoivata tehota, koska silloin olin vaikea junttura kotona ja varsinkin aina jossain.

Lopetan, sillä taivaalla lukee käsky...

Saan ainakin taas kkunnon kuvan Canonilla. Ei ole tehty Kiinassa, ainoa yhden miehen taloudessa.

Sekaisin olen, mutta onnesta. Ehkä joku lukee kirjpittaani kakkkaa ja lopettaa irvistelyt.

Sukupuolielämäni on vieläkin sekaisin ja saa olla, jos joku kertoisi minulle kukista ja mehiläisistä.

Mikäli siulla on isän tai äidin ostama kulkuneuvo, niin pidä suppari pienemmällä. Vain henkisesti köyhät esittäää, normaalit vain ajelee luu ulkona.

Perukan ukkeli