Jäin kiinni kaikesta

Ei kannata. Terveys menee pilalle, ehkä kuolema koittaa. Ensin sitä kasvu ja kehitys pysähtyy.
Aloittaja, kerro miten asia etenee. Ethän joutunut osastolle?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kannata. Terveys menee pilalle, ehkä kuolema koittaa. Ensin sitä kasvu ja kehitys pysähtyy.
Aloittaja, kerro miten asia etenee. Ethän joutunut osastolle?

En osastolle. Valehtelin kaiken terveydenhoitajalle ja vanhemmille ja väitin, että "hetkellinen" syömättömyys johtui koulustressistä. Opettajalle vastaan väittäminen ei onnistunut yhtä helposti, mutta hän ei puutu enää asiaan koulun ulkopuolella. Koulussa tosin pakottaa syömään, mutta tungen ruoan hihaan ja käyn oksentamassa sen jälkeen, jos päästetään yksin vessaan.

En tiedä, miten pitkään pystyn enää pitämään kulissia yllä

Se on vahvuutta, kun uskaltaa kertoa jollekin aikuiselle, ettei kaikki ole hyvin.
Ongelmat vain syvenee ja kaikki menee pahemmaksi, mitä kauemmin salailee ja valehtelee.
Fysiikka menee pikkuhiljaa heikoksi, ja jossain vaiheessa se vaikuttaa rankemmin jo mielenterveyteenkin.

Monet ajattelevat, että on heikkoutta, jos alkaa kertoa omasta tilanteestaan, luulee, että toiset jotenkin tuomitsee tai syyttelee, voi kuvitella, että pidetään huonona ja heikkona ihmisenä.
Mutta kun rohkaisee itsensä ja pyytää apua, läheiset ovat vain iloisia ja tyytyväisiä, koska silloin asiaan pystytään puuttumaan ajoissa.
Mitä pidemmälle tilanne salassa pääsee, sen vaikeampaa on alkaa korjata asioita.

Itse aikuisena neuvon pyytämään apua, minulla oli nuorena ongelmia, ei syömisen kanssa, mutta muuten mt-ongelmia. Jälkeenpäin mietin, että oli typerää, kun en alussa jo kehdannut enkä uskaltanut pyytää apua keneltäkään.
Asiat korjaantuivat kyllä ajan kanssa, mutta siihen meni aika kauan.

Toivoisin, että jokaisella olisi parempi olla, sekä henkisesti että fyysisesti.