Tämän kylän divarijoukkueella on käsittääkseni 26 runkosarjan kotiottelua kaudessa. Ottelulippu maksaa ilmeisesti halvimmillaankin 11€. Eli jos kävisi kaikki pelit katsomassa, siitä joutuisi halvimmillaankin maksamaan 286€ vuodessa. Älytön hinta jostain puulaakitason puuhastelun katsomisesta. Eikä oman ajan tuhlaamista ole tuossa edes hinnoiteltu.
Oletetaanpa sitten, että sen sijaan päättäisikin sijoittaa ne lippujen hinnat. Jo 10 vuodessa se 286€ aloitussumma kasvaisi pörssin keskimääräisellä tuotolla laskettuna 617 euroon. Eli varallisuutta olisi siis käytännössä 903€ enemmän verrattuna siihen tilanteeseen, jos olisi silloin 10 vuotta aiemmin maksanut ne lippujen hinnat.
Silloin sille 10 vuotta sitten maksetulle 11€ lipulle tulisikin hintaa jo lähes 35€ kappaleelta.
Ja jos lasketaan, että koko sen 10 vuoden ajan kävisi kaikki matsit katsomassa, tulisi lipuista maksaneeksi yhteensä peräti 2860€. Jos ne rahat sen sijaan sijoittaisi, eli tasaisesti jaettuna 24€ joka kuukausi, niin 10 vuoden kuluttua koossa olisi sillä keskimääräisellä osaketuotolla 4351€. Varallisuutta olisi siis käytännöllisesti katsoen kasassa 7211€ enemmän verrattuna siihen, että olisi 10 vuoden ajan käynyt kaikissa otteluissa.
Eli keskimääräinen lipunhinta 10 vuoden jaksolle olisi silloinkin lähes 28€.
Nämä laskelmat oli siis tehty sen halvimman mahdollisen lipunhinnan mukaan.
Mutta jutun pointti oli havainnollistaa ns. vaihtoehtoiskustannuksen käsitettä ja sitä, kuinka vaikea keskivertoihmisen on edes käsittää sitä, kuinka paljon ne yksittäiset pienehköiltä kertakustannuksilta tuntuvat kulutusvalinnat kumuloituvat pitkän ajan kuluessa, kun aletaan laskemaan korkoa korolle.
Suomalaisista iso osa on niin persaukista porukkaa, että harva täällä edes oikeasti on kuullutkaan, saati sitten ymmärtää edes semmoisia käsitteitä, kuin vaihtoehtoiskustannus, tai korkoa korolle.
Sijoittamista olen harrastanut lähes koko aikuisikäni. Toinenkin harrastukseni liittyy rahaan, mutta sitä varmaankin moni ylenkatsoo, koska heiltä puuttuu juuri se ymmärrys siitä korkoa korolle -ilmiön voimasta, eli että pienistäkin puroista syntyvät vuolaat virrat, kun antaa ajan kulua.
Se on tavallaan kuin lumipallon pyörittämistä. Alussa on vain se käsien välissä puristettu pieni pallo. Sitten kun sitä alkaa lumessa pyörittelemään, siihen tarttuu koko ajan lisää lunta. Pian tullaankin jo siihen pisteeseen, että jokaisella pienellä nytkäytyksellä siihen palloon tarttuu yhtä paljon tai enemmän lunta, kuin mitä siinä alkuperäisessä pienessä pallossa oli.
Rahalla saa hankittua paljon kivoja asioita, jos niin haluaa. Mutta se ei ole minulle kovinkaan tärkeää. Ennemminkin raha on minulle vain työkalu. Se antaa "taloudellista selkänojaa" ja mahdollistaa erilaisten valintojen tekemistä. Ettei olisi niin riippuvainen mistään ulkoisista tulonlähteistä, kuten palkkatyö tms. ja pystyy omilla ehdoilla elämään omannäköistä elämää ja tekemään itselleen mielekkäitä asioita, muiden mielipiteistä piittaamatta.
Juuri tästä siinä kaikessa on kyse. Laittaa raha töihin, että voi itse ottaa rennommin.
Oletetaanpa sitten, että sen sijaan päättäisikin sijoittaa ne lippujen hinnat. Jo 10 vuodessa se 286€ aloitussumma kasvaisi pörssin keskimääräisellä tuotolla laskettuna 617 euroon. Eli varallisuutta olisi siis käytännössä 903€ enemmän verrattuna siihen tilanteeseen, jos olisi silloin 10 vuotta aiemmin maksanut ne lippujen hinnat.
Silloin sille 10 vuotta sitten maksetulle 11€ lipulle tulisikin hintaa jo lähes 35€ kappaleelta.
Ja jos lasketaan, että koko sen 10 vuoden ajan kävisi kaikki matsit katsomassa, tulisi lipuista maksaneeksi yhteensä peräti 2860€. Jos ne rahat sen sijaan sijoittaisi, eli tasaisesti jaettuna 24€ joka kuukausi, niin 10 vuoden kuluttua koossa olisi sillä keskimääräisellä osaketuotolla 4351€. Varallisuutta olisi siis käytännöllisesti katsoen kasassa 7211€ enemmän verrattuna siihen, että olisi 10 vuoden ajan käynyt kaikissa otteluissa.
Eli keskimääräinen lipunhinta 10 vuoden jaksolle olisi silloinkin lähes 28€.
Nämä laskelmat oli siis tehty sen halvimman mahdollisen lipunhinnan mukaan.
Mutta jutun pointti oli havainnollistaa ns. vaihtoehtoiskustannuksen käsitettä ja sitä, kuinka vaikea keskivertoihmisen on edes käsittää sitä, kuinka paljon ne yksittäiset pienehköiltä kertakustannuksilta tuntuvat kulutusvalinnat kumuloituvat pitkän ajan kuluessa, kun aletaan laskemaan korkoa korolle.
Suomalaisista iso osa on niin persaukista porukkaa, että harva täällä edes oikeasti on kuullutkaan, saati sitten ymmärtää edes semmoisia käsitteitä, kuin vaihtoehtoiskustannus, tai korkoa korolle.
Sijoittamista olen harrastanut lähes koko aikuisikäni. Toinenkin harrastukseni liittyy rahaan, mutta sitä varmaankin moni ylenkatsoo, koska heiltä puuttuu juuri se ymmärrys siitä korkoa korolle -ilmiön voimasta, eli että pienistäkin puroista syntyvät vuolaat virrat, kun antaa ajan kulua.
Se on tavallaan kuin lumipallon pyörittämistä. Alussa on vain se käsien välissä puristettu pieni pallo. Sitten kun sitä alkaa lumessa pyörittelemään, siihen tarttuu koko ajan lisää lunta. Pian tullaankin jo siihen pisteeseen, että jokaisella pienellä nytkäytyksellä siihen palloon tarttuu yhtä paljon tai enemmän lunta, kuin mitä siinä alkuperäisessä pienessä pallossa oli.
Rahalla saa hankittua paljon kivoja asioita, jos niin haluaa. Mutta se ei ole minulle kovinkaan tärkeää. Ennemminkin raha on minulle vain työkalu. Se antaa "taloudellista selkänojaa" ja mahdollistaa erilaisten valintojen tekemistä. Ettei olisi niin riippuvainen mistään ulkoisista tulonlähteistä, kuten palkkatyö tms. ja pystyy omilla ehdoilla elämään omannäköistä elämää ja tekemään itselleen mielekkäitä asioita, muiden mielipiteistä piittaamatta.
Juuri tästä siinä kaikessa on kyse. Laittaa raha töihin, että voi itse ottaa rennommin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos siivoon tuutko kertoo mulle nää jutut vähän niinkuin pojalta isälle
Punnaat ilmeisesti juustotkin
En sentään. Koko juttu tuli vain mieleen, kun hän tuhlaa aikaansa semmoiseen harrastelijatasoisen jääkendosohimisen seuraamiseen.
Kaudessa on 26 runkosarjan kotiottelua. Yksi ottelu kestää erätaukoineen n. 2,5 tuntia. Eli yhteensä 65 tuntia.
Siis seitsemää tuntia vaille 3 vuorokautta hukkaan heitettyä aikaa jossain kovalla puupenkillä kylmässä hallissa nyhjöttämistä. Ja siitä pitää vielä maksaa.