Kertokaa kokemuksianne sivarin lykkäämisestä, ja käymisestä opiskelujen jälkeen.
Onko se vuosi hyvää työkokemusta ennen varsinaista työuraa, vai turhauttaako se ainoastaan aikuista akateemista käydä se siinä vaiheessa ? Siis käytännössä.
(niitähän on kai ainakin näennnäisen hyviäkin paikkoja tarjolla.)
Onko se vuosi hyvää työkokemusta ennen varsinaista työuraa, vai turhauttaako se ainoastaan aikuista akateemista käydä se siinä vaiheessa ? Siis käytännössä.
(niitähän on kai ainakin näennnäisen hyviäkin paikkoja tarjolla.)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luin ensin, että "lynkätty sivari". Sitten huomasin, ettei kiinnostakaan.
Toi oli hyvä ;) Hajotkaa sivariin ja käykää se mielummin heti alta pois!
Nimenomaan sitä ei kannata käydä heti alta pois. Jos haluaa velvollissuden heti alta pois on 6 kk armeija huomattavasti helpompi vaihtoehto. Se sivarityö olisi niin surkeaa.
Mutta opiskelujen jälkeenhän voi saada hyvänkin työpaikan. Sitähän puhutaankin työkokemuksen tärkeydestä jne.
Eli onko kyseessä porsaanreikä vaiko jokin kompa ? Kuulostaa liian hyvältä. Kokemuksia ?
Mitä olen itse seurannut kavereideni touhuja, niin kannattaa ehdottomasti ensin opiskella ja sitten mennä sivariin hankkimaan arvokasta työkokemusta. Toki riippuu hieman siitä mitä opiskelet. Omasta tuttavapiiristä muutamat, jotka ovat valinneet sivaripaikan huolella ovat jatkaneet siellä kesätöissä ja myöhemmin pysyvämminkin. ilman sivariajan tuomaa kokemusta heillä ei varmasti olisi ollut mahdollisuuksia kyseisiin hommiin. Eli kannaattaa opiskella sen aikaa, että pääsee kunnon hommiin sivariin. Kyllähän se tietysti harmittaa kunnon töitä tehdä nollapalkalla, mutta enemmän hyötyä siitä on.
itse en aio lykätä vaan tahdon sen pois päiväjärjestyksestä.
en näe mitään hyvää syytä lykätä. lähden atk-sivariksi jonnekin mukavaan vanhainkotiin, jonka jälkeen lukemaan tietojenkäsittelytiedettä pääaineenani.
Itse kävin sivarin kaksvitosena maisterina.
Tietysti puolensa on siinäkin, että hoitaa palveluksen alta pois mahdollisimman pian. Edessä oleva palvelus painaa jonkin verran mieltä opiskeluaikana.
Kunnolliset sivaripaikat ovat kuitenkin tiukassa, ja tutkinto auttaa asiaa. Suoranaisesti oman alan hommista ei kannata silti haaveilla, täydellisesti omaan uraputkeen sopiva sivaripalvelus on harvinaista herkkua. Tutkinto kuitenkin antaa valinnan varaa.
Armeija on tunnetusti jo kaksvitoselle miehelle mahdoton paikka. Sivari ei ole samalla tavalla herkkä iän suhteen. Jos tuntuu siltä, että lykkääminen on sinulle oikea ratkaisu, lykkää huoletta vain.
Ja mikset vaan kävis armeijaa niiku kunnon ihmiset??
Jos et parempaa nimimerkkiä keksi, niin et ansaitse parempaa vastausta.
Kun et kerta keksinyt mitään kunnollista syytä niin kiinnitit huomiosi epäolennaiseen.
Mitä tekemistä nimimerkilläni on minkään kanssa?
Uudelleen: miksi et vaan kävisi armeijaa niinkuin kunnon ihmiset.
mee jo pois. mene mouhoamaan jonnekin isänmaa palstalle.
"Armeija on tunnetusti jo kaksvitoselle miehelle mahdoton paikka"
Miten niin tunnetusti? Maisterina antanet linkin johonkin tutkimukseen, vai oliko kyseessä omat tuntemuksesi?
Ohhoh, eikö kantti kestnytkään vastakkaista mielipidettä??
Siihen on vain yksi selitys: pohjimmiltasi olet kanssani samaa mieltä.
Enkä saanut vastausta vieläkään...eheh, ei sitä taida olla???
Sivaripalvelus sopi minulle, ja sopi Suomelle. Yhteinen etu.
Löytyi lopulta yksi ihminen vastaamaan ainoastaan siihen mitä kysyinkin!
KIITOS!
Ja onnea valitsemallesi tielle.
Kyllä oikeasti luulen, että sekä armeija että sivari on paras käydä alta pois niin pian kuin mahd. Mitä kauemmas sen venyttää, sen tympeämpää se on.
TAKE THIS FROM THE ONE WHO KNOWS....
Eiköhän asia ole selvä tutkimattakin. Kaksvitonen ei välttämättä samalla tavalla innostu metsässä ryömimisestä kuvitellun "vihollisen" edessä. Kakskymppiselle se voi olla vielä jännää. Vielä jos on työtä ja perhettä, voi tetsaaminen olla sitäkin tiukemmassa.
Armeija on toimintansa ja kouluttajien juttujen puolesta suunniteltu hyvin nuoria miehiä varten.
nimittäin munkin poikaystävä meinaa tehä niin, et opiskelee eka ja menee sit vasta sivariin... Vaikeehan se oli aluksi sulattaa tuo sivari, mutta selväksi on tullut, että minä en siihen voi vaikuttaa, joten hyväksyin asian:) Tsemppiä sinulle!