Nielurisaleikkauksesta kokemuksia

Onneksi olkoon!! Olet päässyt maailman vittuimaisimman leikkauksen jonotuslistalle!Tai no, se riippuu kai hieman ihmisestä.

Itseltäni leikattiin nielurisat helmikuussa. Saliin vietiin klo 8 ja heräämössä heräsin ekaa kertaa klo 9. Sain puhuttua ihan hyvin, ääni oli kylläkin aivan outo ja tuntui kuin kurkussa olisi ollut joki esine. Sitten vietiin pois heräämöstä joskus klo 11.

Sitten vaan nukuin ja nukuin. Noin kolmelta päivällä tuli hoitaja pistämään piikin käteen. Se oli todella vahvaa. Nukahdin heti siitä ja tunnin päästä kun heräsin, sydän hakkas tuhatta ja sataa ja oli niin huono olo. Se meni siitä sitte ohi. Söin vaan jätskiä ja mehukeittoa koko ajan. Illalla tuli kuumetta ja oksennutti---->lääkettä ja taas liuos tippumaan.

Seuraava päivä ihan OK. Pääsin kotio jne. Sain paljon lääkkeitä. N. 5 päivää leikkauksesta söin jo sämpylää. Mutta sitten puolentoista viikon kuluttua leikkauksesta alkaa itse helvetti: särky on erittäin v:mäistä, ja tekis mieli repiä se auki. Itsellä ei tullut verta ollenkaan koko toipumisen aikana.

Mutta olihan siitä hyötyäkin: risat lähti ja proppuja ei enää oo.. :)

Helppo juttu se oli minulle ainakin.

Olin leikkauksessa viime vuonna. Pelkäsin leikkausta kovasti. Olin ihan hermona. Menin klo 8 sairaalaan, sain esilääkityksen.
Klo 9 minut kärrättiin sängyllä leikkaussaliin. Tärisin pelosta. Minut kytkettiin tiputukseen, rintaan laitettiin johtoja ja sen sellaista. Sitten sain tiputusletkuun nukutusainetta. Se tuntui hassulta, huippasi. Pian vajosin uneen.
Kun heräsin olin ihan pihalla, mietin vain että eikö ne leikkaanneetkaan minua =) Olivat leikanneet. En tuntenut heti kipua. Sain vähän vettä juodakseni. Hoitaja kyseli vointia ja kurkkuun sattui pikkuisen. Sain kipulääkettä.

Minut kärrättiin heräämöön jossa vaivuin uneen. Nukutti niin kovasti. Heräilin välillä ja sain jäätelöä. Kävin myös tiputuspussini kanssa veskissä omin jaloin, vähän huimasi.
(olet tiputuksessa koko sairaalassa olo ajan sillä he pistävät sinuun nesteitä ettet kuivu sillä et saa syödä kuin jäätelöä).

Taas sattui vähän kurkkuun, sain lisää lääkettää letkun kautta, ja taas nukuin =)
Olo oli ihan hyvä, ainoastaan väsytti, kurkku tuntui turvonneelta ja hieman kipeältä ja huippasi.
Sain jossain vaiheessa kipu lääkettä pakaraan.

Klo 17 olo oli hyvä. Hoitaja sanoi että voin lähteä kotiin kunhan minua tulee joku hakemaan.
Poikaystäväni saapui klo 17.30.
Menin poikaystävän kanssa pukuhuoneeseen vaihtamaan minulle vaatteita. Silloin tuli etova olo ja rupesi pyörryttämään. Puin ja vaapuin takaisin sänkyyn. Hoitaja antoi minulle pahoinvointi lääkettä joka vei pahan olon kokonaan pois.

Sitten menimme kotiin. Kävin nukkumaan ja nukuin aamuun asti.
Seuraavana aamuna tuntui kuin olisi ollut flunssassa ja kurkku on kipeä. Ei sen pahempaa. Silti söin särkylääkkeitä.
Söin kiisseliä, haaleaa puuroa, jäätelöä, sosekeittoja, jugurttia. Kaikkea helposti nieltävää ja nukuin ja katsoin telkkua.

5-8 päivää leikkauksesta kivut olivat pahimmillaan, ei kovin pahat mutta kirveli ikävästi kurkkua, lääke auttoi vähän.

Viikon päästä leikkauksesta kurkusta irtosi osa vaaleasta arpi peitteestä ja tihkutti vähän verta. Imin jäätä ja se loppui.

Kahden viikon kuluttua olin terve. Kaksi viikkoa saa sairaslomaa muuten, ja sillon kannattaa ottaa iisisti. Ei saa rasittaa itseään ettei kurkku ala vuotamaan verta. Minulla ei vuotanut kuin kerran ihan vähän.

Leikkauksen jälkeen, juo paljon vettä ettei kurkku kuivu.

Syö, muuten menet heikoksi.

Syö lääkkeet ja lepää.

Älä urheile, äläkä rehki.

Älä tupakoi vähään aikaan.

Kivut eivät olleet pahat, ja leikkaus toimi. ei enää angiinoita, ei haisevaa hengitystä eikä flunssia. Joillekkin tulee verenvuotoa, varaudu siihen. Itselläni ei tullut joten koko homma oli ihan helppo juttu=)

Tsemppiä!



p.s nielurisaleikkaus hoidetaan päiväkirurgisesti joten pääset samana päivänä jo kotiin. En saanut unilääkettä, uni tulee kyllä varmasti, sen verran väsynyt sen jälkeen on. Saat vahvoja kipulääkkeitä. Sairaalassa saat kipulääkettä aina kun siltä tuntuu, antavat sen suoneen. Itse en tosiaan vuotanut verta kuin kerran ihan vähän. Joillain voi vuotaa paljonkin, riippuu ihmisestä.
Puhuminen onnistuu heti, tosin puhe kuulostaa kumealta ja möreältä sillä kurkku on turvonnut ja outo. Kun heräät unesta voit olla sekaisin siitä missä olet ja mitä on tapahtunut =) Jos voit pahoin leikkauksen jälkeen, sano siitä niin saat pahoinvointi lääkettä. Älä pelkää, hyvin se menee.

Kuinka kauan jouduitte odottamaan leikkaus aikaa?

Tyhmä kysymys, mutta kustansiko tämä leikkaus teille mitään?

itselläni oli n.vuoden kurkku suunnillee koko ajan kipeä.oman kunnan tk:ssa tästä ei välitetty joten menin yksityiselle.tämä sanoi että leikkaaminen voi auttaa.ja laittoi minut jonoon.jonossa olin n.2kk.
menin sairaalaan 7.30 kävin lääkärin tarkastuksessa ja sain esilääkityksen.(ei vaikuttanut minuun mitenkään) sitten 8.30 minut vietiin leikkaus saliin missä minut laitettiin kaikenlaisiin letkuihin.sain pahoinvointi lääkkettä suoneen sillä ed. leikkauksessa nukutuksesta tuli huono olo.ja sitten nukkumaan.
heräsin 10.15 ja minut vietiin osastolle.siellä sain kipulääkettä suoneen ja sitten nukahtelin.
kurkku oli kipeä ja syljin limat ulos sillä en voinut niellä.ääni oli pieni.
söin jäätelöä ja join.
pääsin n.18.00 kotia.leikkaus tehdään yleensä päiväkirurgisena toimenpiteenä eli ei yötä.vieressäni oli eräs ja hän ei saanut lääkkeitä alas joten hän tod.näk. joutui jäähä yöksi.
parantuminen on ollut yhtä tuskaa!ääntä ei lähde välillä.ei pysty nielemään.ja en pysty kunnolla nukkumaan.vaikka kipulääkkeitä syönkin.
ja kaikista pahinta on se, että mä en tykkää paljon mistää ruuista niin mulla ei mee enää ku päivässä ehkä yks pieni jukurttipurkki.ja vielä viikko pitäisi kestää.
mutta kyllä tämä tästä.kannattaa ihmeessä mennä kuitenki leikkaukseen.:)

Minulla on leikkauksesta takana 5 päivää, ja olo on ollut yhtä tuskaa siitä lähtien. Herään öisin kahden tunnin välein koviin kurkku ja korvakipu kohtauksiin jotka kestävät 10-15min. Syödä en pysty, ja juominenkin on tosi vaikeaa.Lääkkeitä syön päivässä 12 kappaletta mutta tuntuu että niistäkään ei ole hirveästi hyötyä, helpottavat särkyä ehkä 1-2h. Ja kun yritän ottaa niitä niin alkaa hirveä kurkku ja korva särky, se on tosi sietämätöntä!!!. Tunnen itseni tosi heikoksi ja en jaksaisi enää näitä kipuja. Onko tämä ihan normaalia, onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Kokemuksia aikuisiällä tehdystä nielurisaleikkauksesta:
Leikkaus oli viikko sitten keskiviikkona. Sehän meni kaikin puolin hyvin. Sairaalasta kotiin samana päivänä. Siellä sain pahoinvointilääkettä suoneen ja Buranaa tablettina. Ei mitään kipuja. Ja söin ennen kotiin lähtöä jäätelöä ja join jääkaappikylmää kahvia.
Kipulääkkeiksi tuli Panacodia poretablettina ja Buranaa. Niitä ohjeen mukaan.
Torstai meni ihan hyvin kipujen suhteen. Iltapäivällä oksensin pariin otteeseen ihan reippaasti. Soitto sairaalaan ja ohjeeksi ottaa Imodiumia.
Perjantaina ja lauantaina alkoi kipuja tuntua lääkkeistä huolimatta, mutta ei liian pahasti.
Sunnuntaina pahaa makua ja tosi pahaa hajua... ja kipujakin... tuntuu hampaissa ja leukaperissä.
Paras ottaa tuo porelääke ennen ruokailua ja suht nopeasti se tehoaa, menee vain noin vartti ja helpottaa. Mutta ei oikeastaan auta kuin pari tuntia, mutta pakkohan tämän kanssa on mennä.
Maanantaikin on jo mennyt. Nielusta tuli illalla hieman verta, ei pahasti. Puhuminen on kyllä vaikeutunut.

Nyt on tiistai. Kävin tänään kipujeni vuoksi omalla paikkakunnallani lääkärin pakeilla ja hän konsultoi leikkannutta osastoa ja saan uuden vahvemman lääkkeen huomenna. (En muista mitä. Siksi huomenna, kun omasta apteekista ei ollut nyt saatavana.)
Tänään en ole voinut syödä oikeastaan mitään. Muuten ruokavalioni on ollut jäätelöä, jogurttia, kylmiä sosekeittoja, banaania mössättynä, maksamakkaraa, löysää perunamuusia, pakastettuja viinirypäleitä, maitoa, vettä, laihaa mehua...

Positiivisesti koetan asennoitua. Ajan on pakko auttaa!
Ja tulee päivä, kun saan iskeä hampaani kunnon pihviin!

Saavuin juuri kotiin leikkauksesta. Se käy todella näppärästi ainakin nukutuksessa. Otin herättyäni buranan ja panacodin poretabletin. Huomasin noin kello 14 to että vatsa on kovalla, eli jätin kipulääkkeet (vaikka vatsakipu luultavasti johtuikin makean jäätelön popsimisesta, kosken tavallisesti syö makeaa kuin vähän). Herättyäni seuraavana päivänä sairaalasta huomasin kyllä nielemisen olevan vaikeampaa ilman lievityksiä, muttei mahdotonta. Särky säteili lisäksi lievästi leukaperiin.
No. Koska kotiuduin juuri hiljattain ja pitkä ajomatka oli edessä, päätin pyytää särkylääkettä kaiken varalta. Kieltämättä helpotti (burana 800 panacod pore).

Puhe toimi heti leikkauksen jälkeen yllättävän hyvin. Tänään ollessani jo aika kauan ilman lääkkeitä paljon huonommin. Nyt toisena päivänä puhe on melkein tavallista. Kurkkukipua ei melkein lain edes nielaistessa. Olen nyt siis lääkkeissä.
Jos olisin saanut / pyytänyt reilummin sairaalassa, että antaisivat jääpaloja tai jäistä mehujäätä, en edes tarvitsisi mitään muuta kivun lievitystä. Kylmä lievittää nielun niin hyvin. Toisaalta join 1-2 päivässä ainakin 5 litraa vettä. Varmasti auttoi.

Älkää turhaan kuumotelko liikoja! Helppo toimenpide. Ainakin pari ekaa päivää aivan naurettavan helppoa, vaikka olinkin 24 tuntia omasta tahdostani ilman mitään myrkkyjä.

Jos sanot ettei ole vastaanottajaa kotona, niin saat olla tosiaan yhden yön osastolla.
Jos liikut paikkakunnalta toiselle leikkauksen perässä, niin muista että pääset taksilla ovelta ovelle (25e suunta). Hintaan sisältyy myös kyyti apteekin kautta. Kun omavastuu on ylittänyt noin 350 km (en muista tarkkaan), niin pääset kulkemaan jatkossa taksilla ilmaiseksi, kun asioit sairaalassa. Aika hieno systeemi.

Koska alku tuntui vähän liiankin helpolta, ilman lääkkeitä vielä siedettävältä vaikkakin suht voimakkaalta kivulta, olen aika varma että 1 max 2 panacodia päivässä jeesaa koko ruljanssin yli HELPOSTI. Koitan kuitenkin alkuun jääpaloilla. Ei noi "lääkkeet" ole loppupeleissä meinaa hyväksi keholle. Kun kertyy aivoihin ym ym ym ym googleta jollet jo tiedä tyhmä.

Älkää ihmeessä menkö leikkaukseen vaan käyttäkää yksisarvis-CAM hoitoa sekä voodoo-CAM: vahvinta lääkettä , "mutia" . Siitä ne vaivat paranevat (Googlaa muti).

Mulla oli viikko sitten leikkaus ja hyvin meni. Nukutettiin ja illalla pääsin kotiin. Sairaalassa olo oli jo tosi kipeä ja huimasi kovasti. Kotiin päästyäni heti ekasta yöstä asti on ollut kamalat kivut. Mulle määrättiin panacod poretta ja ketomex 50mg, kummastakaan ei mitään apua, ei yksinkertaisesti yhtään mitään. Sinnittelin 5 päivää ja sitten marssin lääkäriin josta kirjoitti oxynorm 5mg, minun hämmästykseksi sekään ei auta? Lääkäri varoitteli että nyt on sitten tehokasta lääkettä ja luultavasti vain nukun lääkettä käyttäessä, mutta lääke ei tee ololleni mitään, ei auta edes kipuihin?! Onko kellään vastaavaa kokemusta?
Nyt siis tulee viikko leikkauksesta, ja kivut ovat sanoinkuvaamattoman kauheat. Kipua ei niinkään ole kurkussa, vaan molemmissa korvissa ja leukaluissa. Tuntuu siltä kuin joku poraisi korvakäytäviini ja hakkaisi vasaralla leukaluitani, aivan todella kovat kivut. Mulla alkaa jo toivo loppua että miten tästä loppu ajasta selviää kun ei mitkään lääkkeet auta ja kipu vain pahenee. Ja katteita ei tosiaan ole vielä lähtenyt, siitähän se riemu varmaan vasta alkaakin kun ne irtoavat ja lisäksi koko kurkkua kirvelee..
Tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville! Toivon ettei kukaan joudu kokemaan näitä hirveitä kipuja joita minulla on ollut!

Kävin itse leikkauksessa kuukausi sitten. Yöksi jäin sairaalaan leikkauksen jälkeen tarkkailtavaksi sillä kärsin uniapneasta. Leikkaus meni hyvin ja turhaan jännitin nukutusta, se tuntui aivan luonnolliselta nukahtamiselta. Kipuja ei ollut lähes ollenkaan kahtena ekana päivänä , enemmänkin kurkun turvotus ahdisti ja nukkua piti puoli-istuvassa asennossa. Buranaa otin 1-2 päivinä 2-3 kertaa päivässä 1 panacod. Panacodista tuli ekaa kertaa ottaessa hieman huono olo mutta seuraavina kertoina olo oli aika eufoorinen enemmänkin. Päivät 3-5 kipu alkoi hieman tulla kuvioihin , pahimmat kivut oli 6-8 päivinä jolloin sattui jo oikeesti paljon. Kipu tuntui kun korvia hakattaisiin mattoveitsellä.. päivinä 9 eteenpäin joka päivä oli parempi! Katteet alkoivat irtoamaan 6 päivänä pikkuhiljaa ja viimeiset irtosivat 13 päivänä . Koko paranemisprosessin ajan join vähintään 1,5h välein vettä , myös yöllä! Ja epäilenkin että tämä on yksi syy miksi en tuntenut katteiden irtoamista eikä ne kertaakaan revenneet auki. Buranaa otin 4 ja panacodia 2-3 per päivä . Pahinta sairastumisessa ehkä oli se nälkä kun ei pystynyt syömään kuin pehmeitä ja kylmiä ruokia ( makkaraa ilman kuoria, perunamuusia, vispipuuroa ja pehmeää leipää ja juustoa). Tsemppiä jokaiselle leikkaukseen meneville! Se kaksi viikkoa on todellakin tämän arvoista ! - N22

Ajattelin kirjoittaa omat kokemukset kyseisestä hulabaloosta. Hakeuduin itse leikkaukseen kroonisen kurkkukivun takia. Minulta on 13v leikattu kitarisat ja harmittaa kun samalla ei näitä leikattu. Lapsena parantuminen on hippasen helpompaa. Olen lukenut ennen leikkausta ja sen jälkeen kauhutarinoita palstoilta ja ihmiset tykkäävät trollata. Kerron kuitenkin oman tarinan juuri niinkuin se oli suurentelematta.
Eniten leikkauksessa minua jännitti nukutus, siis pelkkä nukutus, miltä se tuntuu, herääkö tai herääkö kesken leikkauksen. Sain huomata että se nukutus oli ns pienin juttu koko hommassa.

Leikkaus aamuna menin kirurgiseen sairaalaan kaartin korttelin viereen. Mukava sairaanhoitaja kirjasi sisään ja käski vaihtamaan kledjut sairaalan malliin. Sen jälkeen oli alkukeskustelu rauhassa ja sai kysellä mitä mieleen tuli. Jopa kirurgi tuli moikkaamaan ja sain kysellä häneltä. Sain rauhoittavia ja muutaman buranan kyytipojaks. Se oli vähän niinku jonotus tyylinen juttu, odotettiin että sali oli vapaa ja omaa vuoroa. Odottavan aika oli pitkä.

No sitten kutsuttiin nimeltä jonossa perässä mars. Kävelin leikkaus-saliin ja pyysivät nousemaan kapealle pöydälle makaamaan. Hoitajia oli paljon, jokainen heistä esitteli itsensä kuten myös anestesia lääkäri sekä hoitaja. Höpöttelivät mukavia ja samalla sitoivat mua kiinni siihen laveriin. Käsille oli omat tuet, ihan kun olis ristillä ollu :)
Sanoin että edellisellä kerralla mulla oli järkyttävän kylmä kun heräsin. Sanoivat että hyvä kun kerroit jo nyt sen. Samassa laittoivat lämpöpeitteen päälle mihin puhallettiin lämmintä ilmaa. Kanyylin laiton jälkeen anestesia hoitsu sano että nyt laitetaan kipulääkettä ja että saattaa vähän humista päässä, sitten vasta laitetaan itse aine. Ja todellakin humahti nuppiin oikeen kunnolla, ei sattunut tai tullut huomoa oloa. Sen jälkeen laittoivat nukutusaineen. Sen verran kuulin että lääkäri tulee kohta. Taju pois. Ei ollut mitään millä on peloteltu esim että sattuu ja tuntee kun menee sydämen läpi ja jne...

Seuraavaksi heräsin heräämöstä ilman mitään pahaa oloa, mutta oli järkyttävä kusihätä. Olin nousemassa sängystä vessaan kun hoitaja sanoi että ei saa nousta ja toi astian mihin suorittaa tarpeet. Siellä oli muitakin heräämässä mutta siinä pöllyssä oli sama kunhan rakko tyhjenee. Sieltä siirryttiin sitten osastolle. Hoitaja tuli kertomaan miten oli leikkaus mennyt ja kertoi että pääset pois kun olet pystynyt hakemaan pakastimesta jätskiä ja juomaan mehua. Olo oli todella hyvä ja pystyin syömään ja juomaan normaalisti. Kävin samalla vessassa tippalullo messissä. Hoitajat raapi päätä että miten voi olla noin virkeä? :) no melkeen parin tunin päästä sain luvan lähteä saattajan kanssa kotio. Appiukko tuli hakemaan ja käytiin samalla hakemassa buranat ja tramalit apteekista. Yleensä määräävät panacodia mutta mulla on kodeiini allergia ni antoivat sitten tramalia. Tramalia käytetään keskivaikean ja vaikean leikkauskivun hoitoon. Siitä ei tule samaa pöhnää kun panacodista. Kirurgi sanoi sopivasti että nää lääkkeet ei vie sun kipua pois, mutta pystyt elämään niiden kanssa. Ja hyvin piti paikkaansa.
Muistakaa ottaa rohdot säännöllisin väliajoin!!! Siitä on oikeesti hyötyä ennalta ehkäisemään kipua, mutta jos sen antaa tulla päälle ni hallelujah!

No ensimmäinen aamu sitten koitti ja voi jumalauta miten kipeä. Lääkkeet sain vedettyä veden kera tasajalkaa pomppien. Aamun ekat pillerit on aina pahoja koska suu kuivuu yöllä. Lääkkeet tepsi kyllä vähäsen mutta ei se kaikkea kipua vienyt pois. Jäävesi ehdoton kivunlievittäjä. Itse huomasin sen että mitä enemmän juo sen parempi. Ei pääse kuihtumaan. Moni palaa sairaalaan nesteytykseen kun ei muista ravita itseään. Päivät oli samanlaisia viikon verran. Sitten rupesi katteita lähtenään ja se tuotti hiukan lisäkipua. Mutta sekin on kestettävissä. Ei tullut jälkiverenvuotoa mitä pelkäsin, mutta ennen katteiden lähtöä apina kun olin niin yritin syödä leipää ja se raapas kurkun auki. Sain jääpaloilla tyrehdetettyä vuodon. Pitäisi malttaa mieli, mutta se jätski ja viili rupeaa vituttamaan jossain kohti.

Oikea risa oli suurempi ja se lähetettiin patologille ja siellä oli kaikki ok. Risojen paikoille tuli arpea ja ne voi jäädä sinne loppu iäks mut se ei haittaa. Pitäis muistaa nyt vaan venytellä suun lihaksia.

Kroonista tulehdusta on vielä mutta vähemmän.

Kaikki te ketkä olette menossa kyseiseen toimenpiteeseen niin vilpittömästi toivotan onnea. Nukutusta ei tarvitse pelätä koska sitä ei edes huomaa. Heräämistä ei kannata pelätä koska ne heti kysyy että sattuuko ja antaa suoneen lääkettä.
Toipuminen menee kotona hyvin kun malttaa vaan pysyä pari viikkoa paikoillaan eikä hötkyile ja muistaa ottaa lääkkeet tasaisin ajoin ja ennen kaikkea MUISTAA JUODA!
Kiitos vielä kirurgisen sairaalan koko mukavalle henkilökunnalle!!!!
Timppa 30v

Hei! Minä olen viikon nyt toipunut leikkauksesta. Jos olet sairastanut joskus nielupaiseen, tämä on lastenleikkiä! Kipuun aaltoilevat ja pahin tähän mennessä on ollut eilen, korviin asti särki mutta kipu loppui heti kun laitoin kylmäpussin niskaan, käyn päivittäin ulkona tuulettumassa. Ainoa mikä häiritsee, on lääkkeistä johtuva huono olo... nielusssa ei tunnu mitään... voi olla että pahenee kun karstat lähtee.. tsemppiä leikkaukseen meneville! Joillakin on kipuja ja joillakin ei. Olen jopa syönyt melkein normaalisti. Huonolta ololta mitä pystyy.

Olin leikkauksessa 11 päivää sitten ja kaikki sairaalassa sujui hyvin ja nukutusta ym. jännitin ihan turhaan. Sairaslomaa sain 2 viikkoa. Leikkauksesta herätessä hoitaja pörräs säännöllisesti kysymässä onko kaikki hyvin ja tarjosi lisää kipulääkkeitä ja kylmää syötävää kuten jäätelöä ja jugurttia tarvittaessa. Kotiin pääsi saattajan kanssa 5h päästä herättyään kun oli vessassa pystynyt käymään. Lääkkeiksi sain ensimmäisille 2 päivälle oxycontinia ja oxynormia jotka vei kivut kyllä pois, tän jälkeen jatkoin panacodilla ja 600 buranalla. Kivut vaihteli päivittäin, välillä oli niin kipeä että korviin, nieluun ja ikeniin säteili järjetön kipu ja joinain päivinä kipu oli ihan siedettävä. Peitteet alkoi irrota n. 9 päivänä ja vielä näyttää niitä hieman olevan mutta kipuihin en ota kuin buranaa enään 3 kertaa päivässä. Olen syönyt jäätelöä, viiliä, suklaapuuroa, tuorepuuroa, sosekeittoja ja lihaperunasoselaatikkoa kylmänä. Imeskellyt jääpaloja ja juonut vettä ja mehua. Jugurtti aiheutti jostain syystä kipuja ja limaisuutta joten sen jätin pois. Kyllä suosittelen leikkausta kaikille joille ongelmia tuottanut tulehdukset tms. Pari viikkoa kärsii siitä hyvästä! Tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville tai kivuista kärsiville!

Leikkauksesta päivä mennyt. Tälläinen Corona-aika postaus ns.

Aamulla 10.30 päiväkirurgiseen osastoon Porin Satasairaalassa. Siellä aulassa odotin omaa nimeä ja tälläi jäitä hattuun tyylillä mentiin. Luotin että lääkärit ja hoitajat osaavat hommansa paremmin kuin missään muualla maapallon kolkassa.

Puettiin sairaalaan kuteet päälle ja sitten odotusaulaan. Sieltä hoitaja ilmoitti nimen ja alkoi sitten kyselemään vielä tietoja (allergiat, tupakointi yms) sieltä määräsi sitten ohjeita hoitoon ja kertoi myös itse vähän tulevasta. Hyvin selitettiin kaikki ja olo oli rauhallinen. Kirjoitettiin samalla lääkärintodistus A sairauslomasta. Ennenkuin lääkäri tuli, niin annettiin hieman lääkkeitä valmiiksi helpottamaan kipuja. Siellä oli perus Buranaa ja jotai vähän vahvempaa oxy... jotain. Annos otetaan veden lera (puolilasillisen).
Paikalle saapui sitten lääkäri, joka antaa syvemmän raapaisun ja kertoo myös koko prosessin 2 viikon setteineen.
Homma bueno ja taas aulaan odottamaan, sieltä sitten hoitaja saapui taas ja sanoi, että nyt mennään itseasiaan.
Saapuessani huoneeseen, siellä oli lämmitetty peti valmiina, johon annettiin hyvät ohjeet miten asetutaan. Jokainen kertoo ammatillisesti työkuvansa ja prosessin aikalailla askel askeleelta. Tämä loi niin varman olon, että edelleen ei edes pienintäkään pelkoa.
Kanyyli tuli käteen, joka oli kuin hyttysenpistos kesällä, lääkettä alkoi valumaan hoitajan ilmoituksesta ja tuntui ns. Vastustamaton tunne kun pää alkaa pyörimään, ei mitenkään pahaa oloa aiheuttava, enemmänkin vaan tuntee ns. Helpon olon ja rauhallisuuden, siitä sitten n. 10 sekuntia aloin nauramaan ololle ja taju olikin mennyt sitten.
Seuraava muistikuva oli, että ajattelin missä sumussa menen, kun edessäni oli höyryä tuottava laite, joka kai kostutti hengitettävää ilmaa.
Olo itselläni oli melkeinpä heti mahtava. Kipua ei ollut ollenkaan ja enemmänki vaivasi turvotus, joka tuntuu nenä, kaula ja kielen alueella. (Ihan kuin olisi limaa nenässä jota haluaisi rökistä pois, älä kuitenkaan missään nimessä aloita rökimistä).
Heräilin, pyysin puhelimen, siinä hieman kuvattiin videoo laitteesta kuin paikallinen hullu, joka näki auton ensimmäistä kertaa. Meni jokunen 5min ja väsymys alkoi katoamaan, kävin vessassa (kanyyli jo irotettu). Olo oli kuin olisi tuhannen kännissä kun yritti kävellä, jalkoja heikotti ja hieman päässä tuntui hönttiseltä kun lähti vessaa päin. Asia kuitenkin lähti sujumaan ja homma hoidettu. Sieltä takaisin lämpimään petiin, johon sitten sai jäätelö, mehua, vettä ja lääkkeitä.
Hoitajat tarjosivat kokoajan kylmää juotavaa tai syöyävää sekä huolehtivat kivuista.
Toipuminen oli nopeaa, kun heräsin N. 14.00 ja kotiutuminen tapahtui 17.40-18.00.

Omat kamppeet päälle, hoitaja antoi mukaan lääkkeitä, jottei reissu ole heti apteekkiin väsyneenä. Kotimatkalla käytiin kaupassa hakemassa lähdevettä (60km matka). Sieltä kotiin ja kaupassa jopa tuli käytyä, olo oli hyvä, mutta kuulemman kuin pikkulapsi. Nyt kotona, kivuttomana kirjoittelen tähän toivottavasti tuleville leikkaukseen meneville helpottavaa tekstijä.

(Helpottava asia itselle on kuk en polta, juo tai ole perinnyt mitään sairauksia, joten toipuminen pitäisi olla rivakkaa. Ehdottomasti suosittelen lyhyisiin lauseisiin ns. Ei jännitettyä äänensävyä, mutta kaikki sanaa pidempää niin esim. Toistamaan google kääntäjän avulla. Saattaa kuulostaa muille hauskalta, mutta parantaa kyllä herkyyttä)
22v mies

Leikkauksesta menny nyt vähän yli viikko. Sairaalaan saavuin noin 9 aikaan, jonka jälkeen kävin vaihtamassa sairaalakamat, sain esilääkkeen ja juttelin leikkaavan lääkärin ja anestesiahoitajan kanssa. Sitten kutsuttiinkin leikkaussaliin. Ennen nukutusaineen laittamista sain suoneen kipulääkettä, minkä jälkeen kädessä alkoikin pistelemään. Päässä alkoi pyörimään ja nauroin, kunnes sitten taju lähti.

Herättyäni olin sekasin kuin seinäkello: örisin hoitajille ja näin pari tuntia tosi sumeesti. Hoitaja laittoi kanyylistä aika tujua kipulääkettä, minkä jälkeen nukuin muutaman tunnin. Illalla pääsin kotiin ja vointi oli ensimmäiset pari päivää leikkauksesta petollisen hyvä.

Kolmantena päivänä alkoi hirvittävät kivut ja jouduin sairaalaan nesteytykseen, sillä en saanut juotua ollenkaan. Neljäs päivä oli oli ihan siedettävää, mutta sen jälkeen helvetti alkoikin. Lääkkeinä mulla on myös panacod burana 600, mutta niiden teho kestää max 1-2h jonka jälkeen kipuhelvetti alkaa uudestaan.

Viime päivät olen elänyt mehuilla, mehujäillä ja sulatetulla jätskillä. Öisin jalkoihin tulee suonenvetoja ja olo on huono, luulisin johtuvan niukasta syömisestä. Pakko sanoa, että en ole ikinä kokenut niin hirveitä kipuja kuin tämän toipumiprosessin aikana, enkä ennen leikkausta osannut odottaa näin pahoja kipuja. Toisaalta, tätä ei enää ikinä tarvitse käydä läpi uudestaan. Hyvästi haisevat proput, mätäset risat ja jatkuvat tulehdukset!

Ihana kun joku muukin tämän vuoden puolella näinkin vanhaan keskusteluun kirjotellu, saa vähän vertaistukea :)

Mut leikattiin 14.1 jatkuvien angiinoiden ja proppujen takia. Leikkaus meni sairaalassa päiväkirurgisesti aika vastaavanlaisesti kuin muillakin tässä ketjussa. Hyvin nukutti leikkaussalissa ja kivut oli leikkauspäivänä tosi pienet.

Aloin tuntea huonoa oloa ja oksentelemaan toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä, eikä mikään neste tai ruoka mennyt alas. Kuivuin ja olo meni niin heikoksi, ettei ollu muuta mahdollisuutta kun lähteä tippaan yöksi. Seuraavana aamuna takasin kotiin, olo ihan ok. Kivut vaan kasvoivat.

Neljäntenä päivänä alkoi vuotaa verta, neljä kertaa aukesi, mutta kotikonstein saatiin tyrehtymään. Nukuin kotona yön, mutta yöllä viiden aikaan verta pulppusi nielusta. Asunto näytti siltä, niinkuin joku olisi teurastettu. Soitin lanssin ja lähin sairaalaan, matkalla verenvuoto tyrehtyi. Sairaalassa olin tipassa ja seurattavana päivän ajan, ja illaksi kotiin. Sain veren hyytymistä edistävää lääkettä, mutta poltettu ei vielä ainkaan mitään.

Tänään, kuudentena päivänä kivut on olleet mahdottomat, mutta koko aamun meni tosi hyvin kunnes söin puuroa. Sitten tulikin hirmu huono yleisvointi. Nyt illalla sitten heräsin "päiväunilta", ja sängyn viereiseen sankoon lensi verioksennus kaarella, ja veri alkoi pulppuamaan nielusta.

Soitettiin päivystykseen ja kehottivat kotikonstein tyrehdyttämistä, parisen tuntia meni, että ei enää syljenkään mukana tullut verta. Nyt tässä jännitetään, että millon seuraavaksi aukeaa...

Onko muilla ollut tällaista pahoinvointia ja oksentelua nielurisaleikkauksen jälkeen? Miten monena päivänä tuota verta voi pulputa? Selviänkö tästä kivusta ja huonosta olosta ikinä?? Send help :P

Mäkin ajatellin kirjoittaa omat kokemukseni näinkin vanhaan ketjuun, sillä itse tuli varsinkin heti leikkauksen jälkeen googlailtua hirveesti nielurisaleikkauksesta, ja kaikki kokemuskeskustelut jotenkin rauhoitti kun pystyi lukemaan muidenkin kokemuksia.

Multa leikattiin 25.1.21 nielurisat päivystysleikkauksena, kun hakeuduin paikalliselle korva-nenä-kurkkupolille kurkkupaiseen uusiuduttua. Edellisen kerran jouduin kärsimään kurkkupaiseen n. 2 kuukautta sitten, ja nyt se oli uusiutunut taas. Paiseen uusiessa yleensä risat poistetaan, ja onnekseni erikoistuva lääkäri heti tätä ehdottikin ja olin heti messissä, sillä kurkkupaise ja sen poistaminen on semmosta helvettiä ettei sitä kyllä kahen kuukauden välein rupea läpikäymään.

En siis ehtinyt itse leikkaukseen ”valmistautua” kuin pari tuntia, mikä oli ehkä hyvä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan pelottanut, halusin vaan niin kovasti siitä kurkkupaiseen kivusta eroon niin ajatukset pysyi siinä. Aiemmin en ollut kokenut nukutusta, se oli yllättävän miellyttävä kokemus, sitä ei ainakaan kannata pelätä. Ihan kuin normaalisti nukkumaan mennessä vaan nukahtaisi.

Heräämössä heräsin itse hieman leikkauksen jälkeen, olo oli hyvä. Nielu oli turvonnut, jonka takia puhuminen tuntui oudolta ja hieman kipeältä, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Hetken makoilin heräämössä ennenkuin kärrättiin osastolle. Kello oli tässä vaiheessa n. 16:30, ja jäin yöksi osastolle. Lääkkeitä napsin välillä kun siltä tuntui, kipua kyllä oli mutta ei mielestäni ylitsepääsemätöntä.

Aamulla pääsin lähtemään, apteekin kautta lääkkeet ja kotiin lepäämään.

Nyt on siis 8. päivä leikkauksesta menossa, ja kipu on ollut suht hallittavissa. Muutamana aamuna on ollut erityisen kipeä kurkku, kun on päässyt kuivumaan, mutta menee hetkessä ohi kun ottaa lääkkeet ja juo kylmää. Katteita on irronnut pikkuisen, jälkiverenvuoto tässä vielä vähän jännittää jos osuu kohdalle. Odotin kuitenkin suurempia kipuja, että yllättävän vähällä päästy, parina päivänä käynyt jo pelailemassa höntsyjääkiekkoa ja kävelyllä.

Tässä mun vinkit leikkauksen jälkeen:
- Juo vettä. Paljon. Ja laita sinne jääpaloja!
- Imeskele jääpaloja, tee jäämurskaa ja imeskele sitä
- Juustonaksut on parhaita suolasenhimoon, sulaa mössöksi suussa niin ei satu niellä
- Juo proteiinijuomia, heikko olo tulee nopeasti kun ei saa syötyä kunnolla
- Jäätelöä ei kannata heti ostaa pakastinta täyteen, kyllästyt siihen 2 päivässä ja jäätelön jättämä limanen tunne kurkkuun alkaa ällöttää
- Munakokkeli menee sujuvasti alas
- Suurin osa mehuista (ainakin mulla) aiheutti kipua niellessä
- Ota lääkkeet oikeasti tasasin väliajoin. Mulla oli parhaimmillaan 3 tunnin välein Panacod tulehduskipulääke ja oxycontinia vedin maksimimäärät
- Vältä mausteita ja todella suolaisia ruokia (kirvelee)
- Sosekeitot ekoina päivinä paras ruoka
- Pakastepussi kaulalla auttaa aamuisin ja muutenkin
- Vatsa menee täysin kovaksi lääkkeiden määrästä, kannatan siis luumuvalmisteiden syömistä, tai laksatiivien käyttöä. Myös maitohappobakteerit ja vatsansuojalääkkeet oikeasti ovat hyvä vaihtoehto.

Pitkä teksti, mutta toivottavasti jollekin apua. Paranemiseen vaikuttaa varmasti ikä, elämäntavat ja aineenvaihdunta. Olen 21-vuotias nainen, joten ehkei ihme että paraneminen ollut suht nopeaa.
Tsemppiä kaikille leikkauksen läpikäyneille! Se on sen arvoista. Muistakaa, että vakavat komplikaatiot on häviävän pieni osa kaikista leikkauksista, ja suurin osa toipuu kaavan mukaan ilman ongelmia ❤️

Minun kokemus nielurisaleikkauksesta oli ihan ok.
Multa leikattiin 20.1 ja muistan kyllä ajatelleeni ekan viikon aikana että en olis lähteny tähän jos olisin tienny mitä tuskaa tämä on.
Leikkauksen jälkeen pahin kipu alko toisena/kolmantena päivänä ja alko helpottaa noin 8 päivän päästä. Onneks sai hyvät lääkkeet, mutta piti itse ainakin laittaa herätykset yöksi ottamaan lääkkeet säännöllisesti samoihin aikoihin.
Pahimpia oli aamuyöt kun nielu oli päässyt kuivumaan ja itku silmässä sai juosta hakemaan mehujäätä. Paljon kului jäävettä ja vedestä tehtyjä ”mehujäitä”. Itseä ainakin ensimmäisen viiden mehujään jälkeen alkoi oksettaa ajatuskin niistä. Itsellä vaan kipulääke targiniq aiheutti järkyttävää pahoinvointia jonka takia kaikki ruoka oksetti.
Pääasiassa söin mehukeittoja ja jugurttia.
Noin 8 pvää leikkauksesta söin ekan kerran lämmintä mutta pehmeää ruokaa.
Entisenä kahvifriikkinä oli outoa kun en pystynyt juomaan kahvia yli viikkoon leikkauksen jälkeen, tupakoinnin aloitin 5 päivää leikkauksen jälkeen. (Jep olis pitäny lopettaa..)

Toipuminen on tosi yksilöllistä ja minun kanssa samana päivänä leikattu nuori nainen oli joutunut leikkauksen jälkeen kolme kertaa takaisin sairaalaan jälkihoidon ja leikkaushaavan aukeamisen takia.

Toivon kovasti et muidenkin toipuminen sujuu yhtä ”helposti” kun omani. Kivun kanssa kyllä pärjäs kunhan muistaa vaan juoda kylmää tosi paljon ja pitää nielun kosteana!

Omasta leikkauksestani on nyt reilut kolme kuukautta. Kivut olivat pahimmillaan sellaiset kuusi päivää leikkauksen jälkeen, tuo vaihe kesti ehkä kolmisen päivää. Lääkkeet (6 x Panacod poretablettina 3 Ketoa päivässä) pitivät kyllä kivut hyvin aisoissa, kunhan niitä vain otti riittävän tiheään. Pahinta olikin aamulla herätessä, kun oli tullut vähän pidempi tauko. Kipu oli kyllä kovuudeltaan aika vahva, vaikka jäikin toiseksi sappikohtaukselle. Ja inhosin Panacodista tulevaa tokkuraista oloa, en ymmärrä miten tuohon jäävät jotkut koukkuun, mutta meitä on toki moneksi.

Kivut katosivat kokonaan 2-3 viikkoa leikkauksen jälkeen, toisella nielua on välistä vähän kiristävä tunne ja kurkku tuntuu toisinaan vähän kuivalta, mutta tämä tuntuu olevan vähenemään päin. Ei ole ikävä proppuja tai suunnilleen kerran kuussa tulevia nielutulehduksia. Vaimoni mukaan olen lakannut kuorsaamasta, vaikka en ole itse tuosta kärsinyt :)

Ajattelin tulla nyt kertomaan oman kokemuksen leikkauksesta. Kaikille teille, joilla on leikkaus edessä ja todennäköisesti luette näitä kokemuksia juuri ennen leikkausta samanlailla kuin minäkin.

Minut leikattiin toissapäivänä 23.11. En nukkunut leikkausta edeltävänä yönä juuri ollenkaan, koska jännitti todella paljon ja koska olin lukenut näitä kivuliaita kokemuksia liikaa. Leikkaukseen tulevassa ohjeessa saisi suoraan olla maininta, että kokemuksien googlailu kielletty ennen toimenpidettä : D

No jokatapauksessa 6:45 saavuin sairaalaan, jossa jo välittömästi jännitys laukesi ja pystyin hyvin tyynenä vaihtamaan sairaalavaatteet ja odottelemaan kutsua hoitajan alkuarviointiin. Noin 30 minuuttia odotin muiden leikkaukseen tulevien ihmisten kanssa aulassa kunnes kutsuttiin omalla nimellä. Hoitaja antoi esilääkkeet (muistaakseni oli ihan vaan jotain perus panadolia ja muuta tulehduskipulääkettä) ja kertoi, että olen ensimmäisenä leikkaukseen menossa. 8.00 minut kävelytettiin leikkaussaliin ja siinä sitten asettauduin mukavasti lavetille, vähän aikaa happea sain maskista kunnes anestesialääkäri lykkäs unilääkkeet kanyylista, joka myös laitettiin vasta leikkaussalissa.

Seuraavat muistikuvat ovat heräämöstä, jossa tunsin aika voimakasta kipua kurkussa johon sain tuplakipulääkkeet. Kipu hävisi nopeasti ja jo puolen tunnin jälkeen pystyin seisomaan ja minut siirrettiin kotiutusyksikköön. Ennen siirtoa kirurgi kävi kertomassa, että risani olivat kroonisesti tulehtuneet ja todella kookkaat, joten joutui normaalia enemmän polttamaan nielua.

Kotiutuksessa söin mehujään, join kylmää lattea ja tripmehun. Sitten mieheni tulikin jo hakemaan minua ja apteekin kautta kurvasimme kotiin.

Nyt tosiaan päivä 3 leikkauksesta ja olen säännöllisesti kuuden tunnin välein ottanut joko 1-2 panacodia ja 1 buranan. Lisäksi otan aamuisin Levolac, jotta vatsa ei kovetu.

Minulla ei ole tähän mennessä mitään valittamista koko toimenpiteestä tai leikkauksesta. Olen heti ensimmäisenä päivänä pystynyt syömään juustonaksuja, pehmeää leipää jne.

Kokemukseni on siis positiivinen, kivut ovat pysyneet hyvin hallinnassa ja olen pystynyt nukkumaan joka päivä yli 10 tuntisia yöunia. Hyvin helpottunut olo kun lukenut ensin karmeita kauhutarinoita ja oma olo onkin ollut koko ajan erittäin jees. Toivon toki, että sama homma jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa eikä tarvitse kokea mitään jälkiverenvuotoja tai kamalia kipuja.

tsemppiä kaikille ja toivottavasti edes tälläinen yksi positiivinen kokemus muiden joukossa edes vähän auttaa jännitykseen ja siihen ettei kaikilla välttämättä ole niin kamalat kivut! :)

Kokemuksia etsiville niin nyt 4 vk leikkauksesta niin ei ollut paha kokemus, jälkiverenvuotoja ei tullut ja kivut maksimillaan asteikolla 1-10 oli 7, alun perin pukkasi yhtäkkiä nielupaise mikä oli kyllä kivulias (9) ja tästä syystä päädyttiin lääkärien kanssa nielurisaleikkaukseen, tarkemmat jutustelut sivuillani

https://www.sammynsivut.top/2023/04/nielupaise-ja-nielurisaleikkaus.html

Nielurisaleikkauksessa olin maanantaina 29.5-23. Leikkauskokemus oli hyvä, kipuja ei juuri ollenkaan heräämössä. Tietenkin kurkkua aristi mutta ei niin pahasti etteikö olisi voinut juoda tai syödä mehujäätä. Siinä illalla alko vähän tuntumaan enemmän (ei pahasti mutta niin että otin panacodin varmuuden vuoksi) ja tällä meni sitten pienemmätkin kivut mitä oli. Toisena päivänä olo oli hyvä, lääkkeet kun ottaa hyvään aikaan säännöllisesti niin on kokoajan joku mikä vaikuttaa ja lievittää sitä kipua. Ummetusta alko tulemaan tokana päivänä. Kolmantena päivänä aamulla oli aika heikko olo ja ummetuslääkkeen avulla pääs hyvin tyhjentää vatsan pöntöllä ja siitä se olo sit helpottu aika nooeesti ja pääs takas nukkumaan. Pystyin syömään nyt kolmantena päivänä muusia ja vähän makaroonilaatikkoa muussattuna ja tosin viileänä. Mitään kuumaa / lämmintä ei kannata syödä tai juoda. Kokoajan olen vettä litkinyt, koittanu ravita itteeni edes jotenkin ja nyt oottelen peitteiden irtoamista ja toivon että ei olis kivuliasta eikä tulis verenvuotoa. Juon 24/7 ja imeskelen paljon jääpaloja myös. Mikään makee ei mee sisälle enää, tulee ällö olo ja sen takia muusi ja makaroonilaatikko + ranskanleipä ilman kuoria oli aika tosi nam kolmen päivän piltti kuurin jälkeen. Kerron myöhemmin miten loppu päivät meni! Muille ketkä menee leikkaukseen niin ei kannata pelätä, menee tosi nopeesti ja ainaki itselle tähän asti on ollut positiivinen kokemus, kivut on pysyny 1-3/10 eli ei juurikaan mitään vielä. Toivottavasti ei tuu enempää noita kipuja. Uskon että jos juo reippaasti vettä ja harjottaa sitä nielemistä niin jälkiverenvuodon riski on aika pieni. Katsotaan mitä käy kun oon vasta kolmannessa päivässä :)

Heippa. Tulin kanssa kertomaan omasta prosessista ja lähettämään tsemppiä , rohkeutta ja jaksamista saman asian kanssa kamppaajille! Mulla on nyt 25.päivä leikkauksesta ja nielu tosi paljon parempi ja edistynyt/parantunut hienosti leikkauspäivästä. Leikkaus oli iisi ja meni nopeasti, turhaan jännitin niin paljoa, mutta minkäs teet jos jännittää :) Heräämössä ja droppeja ja kotio paria erilaista kolmiokipulääkettä, Ketoa ja Panadol Fortea. Niitä pyöriteltiin aikalailla se kaksi viikkoa. Kolmiolääkkeet taisin jättää ekan vkon jälkeen. Ekat päivät ja yöt meni kivuissa (siedettävissä) lääkepöhnässä, heikossa olossa koska energiavaje ja väsyssä. Torkuin paljon, lääkkeet väsytti ja toisaalta ei jaksanut/pystynyt muutakaan. Sarjoja ja leffoja katselin, koitin elää hetki ja päivä kerrallaan. Säännöllisesti otettuna lääkkeet piti pahimmat kivut pois. Vajaan viikon kohdalla nielu rupesi paikoin vuotamaan ja uskalsin jo katsoa sinne, ottaa kuvia (tsemppasi paljon niinä päivinä ja viikkoina kun seurasin omaa paranemista ja nielun kehittymistä parempaan) tuli verihyytymiä, mutta nekin nielaistaessa meni pois tai pieneni. Parin kolmen päivän ajan siinä n. Viikon kohdalla tosiaan verta tuli syljen mukana. Pidin Tosi paljon jääpaloja suussa ja kaulalla pakastepusseja. Nukuin yönikin kaulalla joku pakastepussi jonka vaihdoin aina lääkkeen ottaessa. Nälkä kasvoi ajan kanssa paljon ja heikko olo sen vuoksi, mutta koitin syödä sosekeittoja, kiisseleitä, paahtoleipää ilman reunoja maksamakkaralla, juustonaksuja, keitettyä kanamunaa.. toisella viikolla rupesi päivä kerrallaan hitaasti helpottamaan. Pystyin jättämään kolmiolääkkeet pois, ne teki pöhnää oloa niin se oli hyvä ja pärjäsin ketolla ja panadolilla. Nielu oli vielä kolmannellakin viikolla punainen, saikku jatkui, koska puhetyötä en olisi pystynyt tekemään. Eli mun kohdalla 2 vkoa ei riittänyt eikä tullut mitään ihmeparantumisia siinä kohdin. Nielu hiljalleen parani. Kipua aiheutti pitkään kolmannella viikolla vielä puhuminen ja ekan kerran isommin urheilin kun oli tasan 3 vkoa leikkauksesta. Kurkku kipeni hieman siitäkin . Haluan sanoa kaikille joilla prosessi meneillään/tulossa, että siitä selviää, päivä kerrallaan. Antaa aikaa parantua eikä hoppuile, kyllä se siitä ❤️

Heippa!

Kirjottelen hieman omia kokemuksia (N28) nielurisaleikkauksesta tänne, toivottavasti on apua jollekkin leikkaukseen menijälle ja toipujalle. Itse ainakin etsinyt paljon kokemuksia netistä, koska toipuminen on fyysisesti ja henkisesti rankkaa ja vertaistuki on tärkeää! Mutta tästä selviää, sen tiedän nyt :)

Leikkaus sujui hyvin, sitä turhaan jännitin, ja kivut olivat leikkauksen jälkeen ja siitä seuraavat kolme päivää hyvin kohtuulliset lääkkeillä. Toki kurkku oli kamalan näköinen niin aukinaisena ja peitteisenä, kitarisa todella turvonnut (aiheutti kuorsausta koska oli turvotessa niin iso), ja nieleminen ei ollut herkkua. Maatessa ja nukkuessa kuitenkin selvisi. Pientä lämpöä on ollut siellä sun täällä, mutta se on vissiin normaalia. :)

Kolmen päivän jälkeen kivut yltyi, kipulääkkeitä meni maksimit (buranaa ja panacodia kuuden tunnin välein). Edelleen siedettävää, mutta ei _lainkaan_ mukavaa. Kotiaskareita pystyi hoitamaan vähän ja makoilemaan, unta riitti lääkkeiden vuoksi valtavasti. Kolmesta viiteen päivään kivut olivat samanlaisia, viidentenä päivänä kieli kipeytyi kovin, tuntui että siellä on jokin arpi tulehtunut kielen alla, ja kävin päivystyksessä koska se alkoi huolettamaan. Jokin pieni verihyytymä oli arpeutunut kiinni kielen alle, ja se saatiin pois. Vuotoja ei ole ollut kuin ihan pientä huomaamatonta tiputtelua kerran/pari.

Päivät 5-7 olivat pahimmat, öisinkin heräsin pitämään jääpussia kaulalla ja litkimään kaikki mahdolliset otettavay dropit. Parantumisen kannalta paras vaihe, kivun kannalta kamalin: peitteet alkaa irtoilemaan. Itkin kivusta vain öisin, koska olin väsynyt, mutta päivät meni lääkkeiden voimalla kuitenkin joten kuten. Ei tappavaa kipua, mutta tasaisen kuluttavaa… Seitsemäntenä päivänä jätin panacodin vain aamuun ja iltaan, ja tällä pärjäsin ok.

Olen nyt päivässä kahdeksan. Olen ottanut aamulla vain buranan ja pärjännyt koko päivän sillä. Iltaa kohden kurkkua alkoi vähän ilmoittamaan itsestään kivulla, ja yötä vasten otin nyt toisen buranan. Peitteet ovat jo puoliksi poissa ja nielemiskipu hellittänyt hyvin! Pystyin syömään vaalean pehmeän leivän tänään. Valoa tunnelin päässä!

Vinkit:
Ruoka ei maistu. Alas meni: viiliä, mustikka/vadelmakeittoa, lasten piltit ja smootiet. Parina ekana päivänä mehujäätä, jonkin jäätelöä mennyt viikon verran vähän, jääpalojen syöminen on hyväksi. Hunajaa olen ottanut lusikallisen välillä lääkkeen kanssa. Vettä kannattaa juoda, niin paljon kuin vain kykenee. Joskus on helpompi juoda kiisseliä kuin vettä. Olen yrittänyt myös juoda proteiinipirtelöitä, paino on tippunut kuutisen kiloa viikon aikana. Mutta eiköhän ne tule takaisin!

Toivottavasti oma parantumiseni pahimmat päivät on ohi. En malta odottaa, että nielu on terve!

-valoatunnelinpäässä

Haluan tänne joukkoon positiivisen kokemuksen! Leikkauksesta toipuminen on luonnollisesti yksilöllistä, mutta nettiin tulee herkemmin jaettua negatiivisia kuin helppoja kokemuksia ja ai että tällaisen kivemman kokemuksen lukeminen ennen omaa leikkausta olisi tuntunut helpottavalta!!

Itse leikkauspäivä) meni käsittämättömän hyvin. Jännitti IHAN SIKANA, ja se otettiin sairaalassa kaikkien toimesta erinomaisesti huomioon. Sain asianmukaiset lääkkeet, sopivasti seuraa ja kaikki tehtiin ajan kanssa rauhallisesti toimenpiteestä kertoen. Olo leikkauksen jälkeen oli ensi hetkistä asti erinomainen ja helpotus niin suuri, että tuli itku :D Kuten hoitajalle siinä totesin, niin toki kurkkua aristi mut omalle kohdalla olo muuten olisi sallinu vaikka juoksulenkin. Pääsinkin kotiin tosi nopeasti, ehkä kolmen tunnin hengailun jälkeen, joka meni ihan hujauksessa syödessä ja lääkäreille ja hoitajille höpötellessä.

Ensimmäiset päivät pelotti, mut en tuntenut kipua käytännössä ollenkaan. Mitään oikeeta ruokaa ei saanut tai halunnut syödä, puhuminen ja syöminen tuntui vähän epämukavalta, mutta varsinaista kipua en tuntenut muutoin kun yöllä kurkun kuivuessa ja sekin lähti välittömästi juomalla.

Leikkauksen ikävin vaihe oli peitteiden irtoaminen (mun kohdalla pahin aika oli päivät 5-9). Silloin oli kipua syödessä, arpien alta paljastuvat haavat kirvelivät nimittäin melkoisesti. Ei kuitenkaan todellakaan mitään sietämätöntä kipua ja kunhan välttelin kurkkua ärsyttäviä ruokia (esim. kaikkea mikä sisälsi marjoja), niin ruokaa sai alas ja fiilis pysyi hyvänä! Jäde ja “jääpaloiksi” pakastettu smoothie olivat lempparit tähän hetkeen.

Mulle tuli useemman kerran jälkivuotoa, kerran sitä jouduttiin jopa hoitamaan sairaalassa asti yöpäivystyksessä. Tä oli ehkä mun isoin pelko toipumiseen liittyen, mutta ei ollut tämäkään paha. Toki verta vuotavana oli ikävää odotella useamman tunnin apua päivystysjonossa, mutta apua oli koko ajan saatavilla eikä kipuja ollut tässäkään tilanteessa. Vuoto saatiin täysin kivuitta ja helposti tyrehtymään. Luulin itse, että suonet joudutaan aina polttamaan - ei jouduta, mulla sieltä vaan leikeltiin verihyytymiä, imuroitiin verta ja tyrehdytettiin verta painamalla sykeröllä. Ei tuntunut missään, koska suu puudutettiin ensin - ei ollut kipua, mutta ei tuntunut edes epämukavalta.

All in all, reilu pari viikkoa leikkauksen jälkeen en voi vielä sanoa oliko leikkaus hyödyllinen, mutta oma kokemus on, että vaikea se ei ollut. Omalla kohdalla angiinat on ollut paljon ikävämpi kokemus ja haluan jakaa tämän kokemuksen yhtään muiden ikäviä kokemuksia vähättelemättä muistuttamaan, että näinkin VOI käydä!