METLA on julkaissut monitieteisen tutkimushankkeen raportin Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa, joka käsittelee Kilpisjärvellä 1990-luvun lopulla virinnyttä ympäristökiistaa, poronhoidon vaikutuksia uhanalaiseen tunturilajistoon sekä saamelaisen poronhoidon, tieteen ja luonnonsuojelun kulttuuria. Kirja on vapaasti luettavissa ja tulostettavissa netissä:
http://www.metla.fi/julkaisut/mt/2005/941.htm
Tiivistelmästä:
"Tutkimushankkeen käynnistyessä oli vallalla yleinen käsitys, että porolaidunnus järjestelmällisesti ja merkittävässä määrin uhkaa puiston uhanalaista putkilokasvi- ja perhoslajistoa. Tämä käsitys on uusien tutkimustulosten myötä osoittautunut virheelliseksi. Laidunnuksella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia lajistoon, ja monet lajit ovat varsin neutraaleja suhteessa poroon. Kaikkien lajien kukoistusta ei voi saavuttaa samanaikaisesti oli laidunnusta tai ei, joten viime kädessä joudutaan päättämään millaista luontoa ja lajistoa puistoon halutaan."
"Lajistonsuojelun kannalta on oleellista laidunnuspaineen määrä ja ajallinen toistuminen. Vuorottelu intensiivisen kesälaidunnuksen ja rauhoitusvuosien välillä olisi luultavasti ihanteellisin tilanne suojelutavoitteiden kannalta. Jatkuva jokavuotinen korkea laidunnuspaine tai laidunnuksen täydellinen puuttuminen olisivat todennäköisesti suojelun kannalta huonoimmat vaihtoehdot."
Tämän perusteella "ylilaidunnus" ja "porot syövät kaiken ja ovat uhka luonnolle"- väitteet vaikuttavat aika heppoisilta.
http://www.metla.fi/julkaisut/mt/2005/941.htm
Tiivistelmästä:
"Tutkimushankkeen käynnistyessä oli vallalla yleinen käsitys, että porolaidunnus järjestelmällisesti ja merkittävässä määrin uhkaa puiston uhanalaista putkilokasvi- ja perhoslajistoa. Tämä käsitys on uusien tutkimustulosten myötä osoittautunut virheelliseksi. Laidunnuksella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia lajistoon, ja monet lajit ovat varsin neutraaleja suhteessa poroon. Kaikkien lajien kukoistusta ei voi saavuttaa samanaikaisesti oli laidunnusta tai ei, joten viime kädessä joudutaan päättämään millaista luontoa ja lajistoa puistoon halutaan."
"Lajistonsuojelun kannalta on oleellista laidunnuspaineen määrä ja ajallinen toistuminen. Vuorottelu intensiivisen kesälaidunnuksen ja rauhoitusvuosien välillä olisi luultavasti ihanteellisin tilanne suojelutavoitteiden kannalta. Jatkuva jokavuotinen korkea laidunnuspaine tai laidunnuksen täydellinen puuttuminen olisivat todennäköisesti suojelun kannalta huonoimmat vaihtoehdot."
Tämän perusteella "ylilaidunnus" ja "porot syövät kaiken ja ovat uhka luonnolle"- väitteet vaikuttavat aika heppoisilta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Malla on periaatteessa poroilta kiellettyä aluetta.
Ei siis ole ihme, että merkkejä ylilaidunnuksesta ei löydy.
Käsivarren muista osista sitten senkin edestä...
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/8.syyskuu/mall3600.htm
ei kai maailmassa ole noin pöljiä ihmisiä. Jumalauta, lue se tutkimus kokonaan ja opettele luetun ymmärtäminen. Äläkä missään tapauksessa tee omia johtopäätöksiä tuolla ÄO:llä.
Et näköjään ymmärrä, mitä sana "ylilaidunnus" tarkoittaa. Jos joku alue kestää porojen laidunnuksen, se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että alue kestäisi ylilaidunnuksen.
Elikä "suomennan" tuon ihan sinua varten; Jos joku aluen kestää laiduntaa 500 poron tokalla, ei se silti tarkoita sitä, että se kestäisi poromiesten ajaa alueelle yhtäkkiä 1000 poroa. Siis kun poroja on yksinkertaisesti liikaa jollakin alueella, ei se mitenkään vois sitä kestää.
Lapissa, siis ihan koko Lapissa, on ollut maaston kestävyyteen nähden liikaa poroja jo kauan, joten ei ole ihme, että porojen laidunalueilla on maasto niin kulunut, että sen toipuminen ennalleen vie kymmeniä vuosia.
Ja varsinkin nyt kun tunturimittari on viime kesänä aiheuttanut käsivarressa valtavat tuhot tunturikoivikoille, ei samoilla alueilla pitäisi missään tapauksessa sallia porojen laiduntamista. Tunturimittarin tuhoamat koivikot yrittävät uusiutua vesomalla vanhojen koivujen juurista ja juuri näille uusille, pehmeille koivun vesoille poro on erityisen perso. Joka vuosi porotokat jyrsivät uudet koivunvesat puhtaiksi ja näin koivikko jää uudistumatta.
Hyviä esimerkkejä tästä löytyy pitkin lappia, kun tunturimittari tuhosi laajoja alueita 60 ja 70 luvuilla. Porojen laiduntamat alueet ovat vieläkin täysin kuolleita.
Mutta kun puhutaan ylilaidunnuksesta, ei siihen tarvita edes tunturimittaria. Kyllä porot saavat ilman niitäkin maiseman hyvinkin kuolleeen näköiseksi äkkiä. Kun monituhatpäinen porotokka pöllähtää paikalle, ei luonnossa enää sen jälkeen vihreää länttiä näy.
Et vissiin ole koskaan sellaista tuhoa nähnyt. Minä olen.
Luonto kestää varmasti ylinlaidunnuksen.
Mutta miten poro, hyväksytäänkö se osaksi luontoa.
Tasapaino pysyy jos ihminen ei puuttuisi millään
tavalla porojen määrään.
Ravintotilanne ratkaisisi asian, luonnossa asia
pysyisi tasapainossa.
Sinähän et näköjään tajua edes omia kirjoituksiaai. Nuo väittämäsihän ovat jo täysin ristiriitaisia keskenäänkin.
Kun ensin sanot, että luonto kestää ylilaidunnuksen ja heti perään sanot, että tasapaino pysyisi, jos ihminen ei puuttuisi porojen määrään. Ja hyväksytäänkö poro osaksi luontoa.
No voi pyhä yksinkertaisuus, eihän ylilaidunnusta edes tapahtuisi, jos ihminen ei mitenkään puuttuisi porojen määrään. Kyllä luonto petojen ja muiden tapahtumien muodossa pitäisi huolen siitä, että ylilaidunnusta ei pääsisi tapahtumaan.
Nyt ahneet poromiehet yrittävät kukin saada vain oman tokkansa kasvamaan mahdollisimman suureksi. Nythän äijät pitävät huolen, etteivät pedot pääse verottamaan tokkia, tuovat heikoimpia vaatimia vasomaan pihatarhoihin, ruokkivat poroja talvella tunturiin jne. Eihän tuo ole lähelläkään luonnollista toimintaa. Eikä poro näinollen edes ole osa luontoa.
Jos porot saisivat/joutuisivat olemaan luonnossa oman onnensa nojassa, silloin voitaisiin sanoa, että poro on osa luontoa.
Täällä Lapissa porot on aina hyväksytty osaksi luontoa ja hyväksyttäisiin vieläkin, jos porot edelleenkin olisivat ja eläisivät luonnossa luonnonmukaisesti. Mutta nykyisinhän porot ovat ainakin puoliksi kotieläimiä; niitä ruokitaan kotitarhoihin ja maastoon, vasotetaan kotona tarhoissa ja pidetään huoli, etteivät pedot pääse missään tapauksessa verottamaan tokkia. Ja olenpa nähnyt poroja pidettävän sisätiloissakin, niinkuin ennen lehmiä. Ja keväällä vasomisen jälkeen ne on päästetty vapaaksi tunturiin. Onko ne silloin mielestäsi osa luontoa?
Olen tässä yli kymmenen vuotta seurannut tuota touhua hyvin läheltä, kun asun samassa taloudessa poromiehen kanssa. Hänkin on tänä talvena kelkkonut tuhansia kiloja heinää tunturiin ja sanoo, että siltikään ruoka ei meinaa riittää.
Eräälle hänen porolleen oli tullut ripuli ja sekin piti tuoda moneksi viikoksi pihaan ruokittavaksi erityisruokavaliolla ja kun se oli parantunut, laski hän sen taas vapaaksi. Ja sinun mielestäsi tämäkin pitäisi hyväksyä osaksi luontoa.
Olet tajuton veikko.
Luonto kestää porojen määrän mikäli porot olisivat
siinä luonnollisessa olotilassa ja luonto saisi
määrätä ravinnon ja porojen määrän ihmisen puuttumatta asiaan.
Ei ihmisen suorittamaa ruokintaa, mistä kirjoitat.
Tällä hetkekllä poro on puolivilli kotieläin ja
markkinat ja poromiesten ahneus ovat poistaneet luonnon säätelemän olotilan.
Kirjoittelet ristiriitaisuuksia.
Se on sinun oma häpeäsi.
Tässähän on koko ajan puhuttu "ylilaidunnuksesta". Et ilmeisesti ymmärrä, mitä "ylilaidunnus" ylipäätään tarkoittaa, kun väität, että luonto kestää porojen ylilaidunnuksen.
Sehän tarkoittaa nimenomaan sitä, että poromäärät pidetään ihmisen toimilla luonnon kestokykyyn nähden liian suurina. Ellei ihminen toimillaan olisi mitenkään muuttanut poromääriä, ei mitään ylilaidunnusta olisi koskaan tapahtunutkaan ja sen kyllä luonto kestäisi.
Mutta tuossa olet kyllä oikeassa, kun sanot että:
"Tällä hetkekllä poro on puolivilli kotieläin ja markkinat ja poromiesten ahneus ovat poistaneet luonnon säätelemän olotilan."
Sitähän minä olen koko ajan sanonut, että nyt, poromiesten toimesta, on syntynyt tilanne, jolloin poroja on aivan liikaa luonnon sietokykyyn nähden. Ja sitä sanotaan ylilaidunnukseksi.
Luonnonmukaisilla poromäärillä tapahtuisi normaalia porojen laiduntamista luonnossa ja sen kyllä luonto kestää. Ja silloinhan poro on osa luontoa, mitä se nyt ei ole.
siitä että arktisesta luonnosta ei millään ilveellä revitä kestävästi nykynormien mukaista elintasoa motorisoituine laitteineen ja kaiken maailman hilavitkuttimineen. Ei metsästä eikä porolaitumista.
Rahaksi muutettavaa biomassaa ei yksinkertaisesti synny sellaisia määria, perustuotanto on sen verran alhainen - kasvukausi pari kuukautta. Jos täysin ilman tukirahoja ja luonnonvarojen pääomaa syömättä elettäisiin niin väestöä pystyisi pohjoisessa elämään vain kolmasosa nykyisestä määrästä jos sitäkään.
Luonto kestää ylilaidunnuksen. Säätelyn laki.
Ylilaidunnus voi tulla ihan niille luonnossa oleville eläimille, on hyviä ravintovuosia,
ns. lihavia vuosia ja sitten tulee ne nälkävuodet
jolloin tilanne tasoittuu.
Puhutaan huonosta porovuodesta tai sitten hyvästä
porovuodesta.
Näin on kaikilla eläimillä, tulee tauteja ym ym.
Poromies ei itse ole kestänyt ylilaidunnustilannetta
vaan on peljästynyt ja ruvennut ruokkimaan koti-
eläimen lailla porojaan.
Myös rokottamaan ns. loisia vastaan.
Poromies syö omaa pääomaansa pitämällä poroja
muualta tuodulla rehulla hengissä. Tanskalaisia
heinäpellettejä ym.
Luonto kestää , muttei poromies.
Voi helvetti.
Kyse on tässä tapauksessa ihmisen elintasosta, josta
kirjoitat. Ei luonnosta.
Keinotekoinen porojen ruokinta, kysehän on tavallaan
siirtomaatavarain tuonnista sinne porolaitumille.
Myös ne hilavitkuttimet vaikuttavat siirtomaatavaralta.
Luonto kestää jopa ydinsodan, ihminenhän siinä
vain häviää helpon elämänsä ja hyvinvointinsa.
aikavälillä tietysti luonto palautuu aina, jos planeetan keskilämpö ei nouse satoja asteita tai ilmakehä häviä avaruuteen. Ei ihminen niin kaikkivoipa laji ole että joka bakteerin pystyisi maaperästäkin hävittämään.
Onko katastrofin jälkeinen kliimaksyhteisö sitten juuri samanlainen kuin ennenkin on eri asia, jotkut oppisuunnat ovat sitä mieltä että prosessi ei ole aivan niin ennustettava kuin kuvitellaan.
Kommentillani tarkoitan puhtaasti sitä että ilman muualla tapahtuvaa perustuotantoa ja hyödykkeiden laajamittaista rahtausta ei pohjoinen elätä nykyistä, vaativaa ja mukavuudenhaluista ihmispopulaatiota - luonto toki pärjää omillaan.
Ymmärsin että tarkoitit nimenomaan ihmisen suojelua ja hyvinvointia.( helppoa vointia)
Nämä asiat ovat poliittisia valintoja.
Hyvä ja terve, omillaan tuleva luonto on myöskin
poliittinen valinta.