varmaan arvaattekin mikä mun ongelma on.....aloitan alusta ,eli olen melkein 21 vuotias pirteä,temperamenttinenkin nainen,asustelen savossa avomieheni kanssa,elämä muuten oikein hyvin mutta.................hyvän päivän tuttuja kyllä on.mutta kavereita,YSTÄVIÄ ei,tai jos onkin,niin hemmetin kaukana.kyllähän miehenikin kanssa pystyy jutteleen,mut eihän se sama asia ole.... naispuolinen ymmärtäisi paremmin.olen suht menevä,koti-ihminenkin....olen ylä-asteelta asti ihmetellyt miksi ei seurani kelpaa nais puolisille,hekin sanovat että oon todella mukava ja näin,mut sit yhtäkkiä huomaankin olevani taas yksin.....omasta mielestäni en ole tehnyt tai sanonut heille mitn pahaa ja olen kysynytkin,siis näiltä entisiltä"kavereilta",muttei heillä mitään selitystä ole.....ehkä se vika minussa sitten on että en pysty heti luottamaan....eräänkin jonka kans olimme joskus kauan sitten erittäin hyviä kavereita meni lähes vuosi toista ennenkuin luottamus oli täysin 100%mut minkäs sille mahtaa kun niin monesti on kustu silmään,ihan näin suomeksi sanottuna......etsiskelisin siis ystävää......lähtisit tanssiin baariin tai vain mukaan yhdelle kaljalle,lenkille tms ihan mitä vaan......kirjoitin tänne aiemminkin,joten älkää ihmetelkö jos asia kuulostaa tutulta...=)
moips!
tytsikkä
0217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.