Myöhäiskeski-ikäisiin vai varhaisvanhoihin ? Mikä on muuten keski-ikä
mielestäsi ? Minusta se on jossain 40-45 vuoden paikkeilla. Jos ajattelee,
että harva elää yli kasikymppiseksi.
mielestäsi ? Minusta se on jossain 40-45 vuoden paikkeilla. Jos ajattelee,
että harva elää yli kasikymppiseksi.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olen vanha! Nyt 67, ihan kohta 68! Vanha mikä vanha, miksikä se siitä nimikkeillä muuttuisi?
Itse olin vielä sinun ikäisenä kiinni työelämässä enkä tuntenut itseäni vanhaksi mitenkään.
Niin että vanhuus on jokaisella erilaista , kuka tuntee olevansa vanha on sitä, toiset eimeses vaivaudu ajattelemaan ikäänsä mitenkään vaan elävät kuten aina ennenkin.
Toiset taas ovat siinä vanhuudesta kiinni niin kovasti että yrittävät laittaa muillekkin sääntöjä miten pitäisi olla , päättävät mikä niinkuin on sopivaa ihmiselle jossakin iässä .
Esim vaatetus pitäisi olla ” iän mukaisesti” kampaus myös, ja jos ei ole niin kuulemma haluaa näyttää nuorelta , mikä ei ole totta, sillä kaikki ihmiset tietävät ihan varmana minkä ikäisiä ovat, mutta sen vuoksi ei tartte elämäänsä muuttaa ns ” vanhuuteen ” sopivaksi vain että joku toinen vanha elää näiden säännöksien mukaisesti .
Siis annetaan jokaisen olla vanhoja omalla tavallaan ilman sormella osoittelua , kaikki eivät kuulu siihen massaan missä päätetään miten ollaan vanhoja
Niinpä! Miten vanhuus määritellään? Työtä voi tehdä ihan kuinka vanhana sielu sietää. Ei se ole mikään vanhuuden mitta, jos ei töitä enää yli kuusikymppisenä tee. Jäin itse työkyvyttömyyseläkkeelle 59v, kun kyllästyin totaalisesti työelämään ja motivaatio hävisi.
Edelleenkin liikun, käyn kampaajalla ja meikkaan. Pukeudun kuten olen aina pukeutunut. Teen mitä teen ja milloinkin huvittaa. Elän elämääni kohta 68v. vanhuksena.
Nimikkeistä viis, mutta en ole vanha, olen 68 v! Sitten kun jalka ei enää nouse ja nyhrään vain kotona, sitten olen vanha.
En ajattele ikäni enkä muiden olen alle 70v.toistaiseksi nainen.
Seniori-ikäinen akka olen 67,5 vuotiaana vaikka olenkin täydellä vanhuuseläkkeellä ollut jo siitä kun täytin 62 :)
Aikoinaan kun opiskelin, niin monessa tutkimuksessa määriteltiin keski-ikä 35 - 65 välille. Nykyisin kolmekymppiset ja yli ovat kyllä mielestäni vielä nuoria aikuisia; monella vielä nuoruusvaihe päällä.
Itse olen nyt 64 ja juuri jäämässä eläkkeelle, koen olevani myöhäisessä keski-iässä, jota todennäköisesti ihan monellakin mittarilla olen. En tiedä mitä varhaisvanha edes tarkoittaa.
Olen mikä olen (68 v.), mutta vanhaksi en itseäni vielä tunne. Kun en enää viitsi huolehtia vaatteistani ja ulkonäöstäni ihmisten ilmoille lähtiessäni, olen luovuttanut itseni vanhuudelle. En vielä.
Niin kauan kun pystyn terveyteni salliessa elämääni jatkamaan entisissä
puitteissa en tunne itseäni (vielä kovin) vanhaksi.
Kieltämättä 70-vuotis "rajapyykillä" on psykologinen vaikutus,
kun itse nuorempana on pitänyt 70 v täyttäneitä vanhoina.
Ollessani lääkärissä vuosi sitten, lääkäri pohti oireitani ja totesi
sitten: "Sinä olet jo aika vanhakin..."
Silloin ensimmäisen kerran oikein hätkähdin ajattelemaan ikääni
vanhuusnäkökulmasta. Olin 68 silloin.
Mietitytti, että olenko todellakin tullut vanhaksi. En ollut kiinnittänyt huomiota
asiaan. Ehkä synttäreinä on tuntunut, että taas on lähempänä kuolemaa.
Olisit kuule sanonut sille lääkärille suoraan ja topakasti: ite olet.
Mitä sitä fysiologista totuutta kieltämään. Kun ruho ja henkinen puoli ei kulje
samaan tahtiin ei huomaa vuosiaan.
Lääkäri oli itse noin 45 v nainen, oikein mukava, kuunteleva.
68 on siinä mielessä "aika vanha", että tilastot kertovat,
että puolet 70 täyttäneistä ei ehdi nähdä 80 vuotispäiviään.
70 vuoden jälkeen porukkaa alkaa lakoamaan enemmän. Se on "aikaista"
ja sattumaa, kun joku taas voi olla hyvinkin kivulias, mutta elää yli 90 vuoden.
Ihan miten vain, mutta yksikään lääkäri ei tiedä vastaanoton perusteella henkistä ikääsi, joka määrää ja määrittää enemmän kuin "ruho".
Eli siis miten määrää? Vanhentunut ja viisastunut vai nuori vastuuntunnoton vai jotain siltä väliltä?
En oikein saa ajatuksesta kiinni.
Minulle naislääkäri motkotti että liian harvoin käyn kun edellisestä käynnistä oli yli neljä vuotta. Sanoi vielä että yli 60 vuotiaan (olin silloin 62) pitäisi vuosittain käydä tietyissä labrakokeissa. Itse en ollut edes ajatellut mokomaa kun olen ollut terve, Sillä kertaa menin erään vaivan takia ja siitäpä alkoi melkoinen rumba labrakokeista rasitustestiin kun tohtori halusi kaikki mahdolliset arvot selvittää.....no vähän oli pettyneen oloinen kun mitään ei silloin löytynytkään.
Seuraava käyntini olikin sitten reilu 3 vuotta myöhemmin verenpaineen takia ja eri lääkärillä, mutta nyt sen takia joudun kerran vuodessa labrakokeisiin joita otetaan sitten kerralla pitkä lista nuorehkon mieslääkärin määräyksestä.
Kumpikaan ei ole vielä vanhaksi sanonut, on vain maininneet että olen ylittänyt tietyn ikärajan :)
Jos et snaijaa, miten henkesi sinua määrittää, niiin minkä hemmetin meikä - tai kukaan - sille mahtaa.
Keskimääräinen elinikä on noussut kohisten, joten kyllä se keski-ikäkin silloin on muuttunut samalla lailla. 50 - 60 voisi olla hyvä arvio, ainakaan sen ikäiset eivät ole vielä vanhoja. En itsekään ole, vaikka numero on isompi.
Kymmenisen vuotta sitten Suomessa oli 80 vuotta täyttäneitä ja tätä vanhempia henkilöitä vain 255 912.
Se ei ole suuri määrä.
50-60 vuotta ei voi yleisesti pitää keksi-ikänä, silloin ihminen eläisi 100 vuotta
tai yli ja niitä ihmisiä on harvassa.
Kyllä heitä on yhä enemmän.
90 vuotiaita tai vanhempia saattaa nyt olla noin 35000.
En tiedä kuka on keski-ikäinen tai mikä on keski-ikä. On pakko katsoa totuutta
silmiin. Ympäriltäni on "kadonnut tuonpuoleiseen" 70 vuoden molemmin
puolin olevia ihmisiä.
Sitähän se on , mutta ihmisen ei silti tarvitse olla missään vanhuuden roolissa jonka jotkut ovat asettaneet tunnusmerkiksi miten ollaan vanhoja, riittää kun on oma itsensä ainoastaan
Kommenttisi ei "avaudu". En minä ainakaan ole huomannut, että kukaan olisi
asettanut "tunnusmerkikseen" vanhuuden roolin.
Se on se yksi, joka kehuu nuorekkuuttaan 70 plussassa.
On vaikea sanoa mihin ryhmään kuuluisi,
kun ikä vuosissa ja fyysinen ikä ei stemmaa.
Henkisen minänsä ikää on vaikea arvioida,
kun ei tunne sisäisesti kovasti muuttuneensa.
Ihmettelee peilistä minkä harmaan, vanhentuvan kuoren alle on jäänyt.
Olen ollut huomaavinani, että ikääntyessään ihminen voi alkaa pitää itseään
sitä fiksumpana mitä vanhemmaksi (ja toopemmaksi) tulee.
Pitää olla varuillaan, jos alkaa luulla olevansa erikoisen välkky.
Se on sen toopeentumisen seurausta, kun itsekritiikki, asioitten arviointikyky
ja suhteellisuudentaju pettää.
Itsearviointi on vaikeaa, muut huomaavat muutokset paremmin.
Eilen yli kuusikymppisten messuilla sen ulkokuoren hyvin huomasi. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän ryppyisiä ja harmaita. Toiset pitävät kiinni ”nuorekkuudesta” ja värjäävät tukkansa mustaksi tai punaiseksi. Meikkiä oli laitettu ikänäköisillä silmillä niin, että tulos muistutti lähinnä hirviötä jostain vampyyrielokuvasta.
Miehet näyttävät hyväksyvän oman muutoksensa paremmin. Muuten olemme kyllä vanhoja. Ei siitä pääse yli, eikä ympäri.
Onneksi sentään edes joku 'vanha' ymmärtää ja yrittää kohentaa habitustaan. Miten se on sinulta pois vai kateusko kalvaa?
No, en kyllä ymmärrä hirviöksi itseään ”kohentavaa” vanhaa. Jos vain ”kohentaa”, niin ei siinä ole mitään vikaa. ”Kohennan” itsekin, mutta huomattavasti vähemmän kuin mustilla kajaleilla, sinisellä luomivärillä tai suun ympärille leviävällä kirkkaanpunaisella huulipunalla.
Meikit nyt vaan käyttäytyvät vanhassa naamassa erilailla, vaikka ei olekaan minulta pois, enkä ole kateellinenkaan. Rypistyvä mikä rypistyvä!
Olen eläkeläinen .69v.Vanhus en ymmärrä koko sanaa.
Olen mieluummin 60 vuotta vanha kuin aikuinen.
Aikuistuin varhain olosuhteitten pakosta. Yläluokilla jo. Se hyödytti minua elämässäni.
Sana vanhus on loukkaus. Pitäisi puhua vain vuosista, mutta
ei kai parempaa sanaa ole keksitty.
Iäkäs ihminen olisi parempi ilmaisu. Nuorella on vähän vuosia,
iäkkäällä paljon.
Nuori - keski-ikäinen - iäkäs, kuulostaa vähemmän loukkaavalta kuin
nuori - keski-ikäinen - vanhus.
Olen kai ufo.
Tyttäreni sanoi minua humanoidiksi kauan aikaa sitten, kun vielä rullasin papiljotteja hiuksiin ja sitten vähän myöhemmin, kun jalassa oli kiiltävät leggarit.
Hauska juttu.
Ihminen voi kuulua moneen "ryhmään". Tai olla kuulumatta.
Olen yksinäinen susi omine juttuineni. Ystävät on 1-100 vuotiaita.
Johonkin siihen väliin kuulun itsekin. Ikäni puolesta kuulun
ensinpoistuviin.
En halua olla vanha. Ilo on kadonnut elämästä. Vanhalle ei ole mahdollista
se mikä iloa tuotti.
Siispä etsi sellaisia iloa tuottavia asioita, jotka ovat mahdollisia.
Myöhäiskeski-ikäiset vai varhaisvanhat, kuka näitä keksii. Olen 66 ja keho kai kutakuinkin siihen ikään sopiva, mutta kun mieleltäni en ole päivääkään yli 25v.
Se ”henkinen ikä” on yhtä epämääräinen, kuin ”sisäinen kauneuskin”! Kumpikin yhtä epämääräisiä ja luotettavia ilmaisuja totuuden kieltämiseen.
Höpö-höpsis, "epämääräisiä" ne ovat vain niille, joilla ei ole aiheesta tietoa, "luotettavia" ne ovat sen sijaan kaikille heille, jotka tuntevat sisimmässään jotain muuta kuin vanhuutta, vikaa, vaivaa ja vaikerrusta.
Hmmm...
Koen itseni n. myöhäiskeski-ikäiseksi, en vielä vanhukseksi.
Ihan uusi, outo henkilö katsoo minua peilistä, (olen nimittäin hiukan laihtunutkin): joku keski-iän hiukan ylittänyt nainen. Koska kasvatan hiuksiani, olen alkanut pitää niitä pienellä niskasolmulla. Se on muuttanut ulkonäköäni. Hiukset ovat vielä oman väriset, harmaita haituja vain aavistus.
Sairauksia ja vikoja on kyllä monenlaisia, mutta ne eivät liity niinkään ikään, olen nimittäin sairastellut eri tavoin jo vauvasta asti, eli monet sairaudet ovat osa luonnollista elämääni.
Olin tämän vuoden alussa jo toista kertaa silmien alaluomien leikkauksessa. Arvet kutiavat hieman ja rähmää tulee jonkin verran. Verikokeissa on jotain häikkää, asiaa tutkitaan (maksa hiukan rasvoittunut, kolesteroli vielä koholla, diabetes jne...).
Vanhuus tietty lähestyy, tätä ei voi estää. Itseasiassa odotan jo mielelläni kuolemaani. Nautin nyt elämästäni, joskin melko vaatimattomalla tavalla. Jo pianhan täältä pääsee pois.