Jumissa jo vuosia ajan,
tyhjyys sisällä kumisten,
luoksesi yhä haaveilen.
Sinulle sanoja kauniita,
pehmeitä vain totuuksia,
tunteiden ääniä hiljaisia.
Olisipa maailma meidän,
yhdessä uuteen aamuun,
tulevaan päivää rakastaen.
Aika kylmä silti tikittää,
matkasta miehen jättää,
yksin asemalle seisoen,
junaa loittonevaa katsoen.
Silti yhä hiljaa toivoen:
Hän luokseni palaa,
jos sydän sitä haluaa.
-Melankolinen Jaska-
tyhjyys sisällä kumisten,
luoksesi yhä haaveilen.
Sinulle sanoja kauniita,
pehmeitä vain totuuksia,
tunteiden ääniä hiljaisia.
Olisipa maailma meidän,
yhdessä uuteen aamuun,
tulevaan päivää rakastaen.
Aika kylmä silti tikittää,
matkasta miehen jättää,
yksin asemalle seisoen,
junaa loittonevaa katsoen.
Silti yhä hiljaa toivoen:
Hän luokseni palaa,
jos sydän sitä haluaa.
-Melankolinen Jaska-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ajan on tuo kysynys, ehkä suuri yllätys.
Aatoksissa päivin öin
Taivas piirtyy tähtivöin.
Vaan ei toiselle voi sanoa,
Tätä tunteen paloa.
Väkevänä ympäröi,
Ethän tuota mitätöi?
Hän
Lähti matkalle jonnekin,
onnea kai etsimään,
haaveista hankkeista,
puolia uusia löytämään.
Ei silti ole kaukana,
Jaskaa lähellä hän aina,
fyysisesti ja sydämessä,
käsivarren mitan päässä.
Tulisi kerran luokseni,
pääsisi enää loitolle
nainen tuo ihanaiseni.
- Jaska J, kaikissa ulottuvuuksissaan-
Voi Jaska. Kauniisti kirjoitat.
Aijaa, punapää lähti pohjoiseen hiihtolomalle. No, kaippa se sieltä takasinkin tulee.
Voi Jaska. En sinua tunne. Niin eipähän tuo kiinnosta.
Juuri noin se on.
Niin juuri. Menen oman Jaskani kainaloon pusutelvaksi. Kunhan pessyt hampaat. Paras paikka maailmassa.
Luokse paikkaan samaan,
vaivihkaa luokse hänen,
naiselle asiasta ja vierestä,
muista ei saapumisen syytä.
Sydän miehen sinne ohjaa,
vailla aihetta taas selostaa.
"Vuoksesi käymään tulin.
osaa en muualla pysyä,
aina asioihin keskittyä,
parempi mun on tässä,
vaikka prikkoja järjestää.
Paeta omaa mieltä,
hakea lämpöä sieltä,
minne mieli sydän haluaa,
haaveena mulle ain leimuaa."
- Jaska J. -
Talvipäivän valo ja raikkaus,
luona naisen ilo ja kirkkaus.
Hänelle lämpöä hehkutan,
aaltosäteilyä kai lähetän.
Tiedä täällä sua aattelen,
liekkiä pientä ylläpidän.
Heitä siihen klapi jos toinen,
saat roihun tuon kuuman.
Ei tule vilu sulle sydämen,
sen huolta pidän, ihanainen.
Olet mulle ainutkertainen.
-Jälleen kerran, Jaska Jokunen-
Ehkä ensi kesänä,
viimeistään ensi syksynä.
Silloin valmis minä,
mutta kuinka sinä?
Kaksi siihen aina tarvitaan,
yksin auta ei riipustaa,
sydänvertaan vain vuodattaa.
Sinulle osoitan silti näin sen,
vahvan tunteen aitouden.
-Jaska Jokunen, hiljalleen kypsä kuin lehtipihvi-
Hiljalleen kypsyvää, Jaska. Onkohan se hänestäkin nastaa?
Kypsyy jokainen kun tarpeeksi grillataan haaleallakin lämmöllä. Kypsä olen, hän voisi jo poimia pois, jos maistuu.
Jaska J.
Heh
Jaskan pipo hehkui oranssina hämärtyvässä talvi- illassa kuin huutomerkki miehen ajatuksista: Haluan olla muualla ja joku muu! Hypätä koneeseen ja lentää kauas uuteen elämään. Mutta en yksin, vaan hänen kanssaan.
Silti se tuntui yhtä kaukaiselta haavekuvalta kuin lento Kuuhun: Niin lähellä että kaikki valoidan puolen piirteet näkyivät, mutta silti kaukana tyhjyyden takana. Kuin avaruusmatka ilman tietoa riittääkö happi vai tukehtuuko tyhjyyteen.
Jaska oli jumissa, kuten Jaska aina oli. Jumissa itsensä kanssa, jumissa siellä missä oli vaikkei halunnut. Aidosti Jumi- Jaska.
-Jaska Jokunen-