Menimme vaimon kanssa kahvilaan, jolla oli melko huono maine.
Kahvila oli erikoistunut vahingoittamaan tiettyjä asiakkaita, kyseessä vanhan radikaalin kahvio, jota oli kulmabaariksi kutsuttu jo sata vuotta.
Tilasimme kahvit ja gluteenittomat leivonnaiset. Olin jo aiemmin joutunut paikan kohteeksi joten päätimme tehdä tämän nyt yhdessä.
Myyjä alkoi estelemään, että eikö vaimo ottaisi kuitenkin aivan tavallisen leivonnaisen, koska hänellä ei ollut gluteenivikaa. Silloin näytti jo hyvin selvältä mitä oli odotettavissa. Hän tiesi että vain toinen meistä sairasti keliakiaa.
Valitsin kaikesta huolimatta kaksi gluteenitonta leivonnaista, ja katsoin miten myyjä kävi hermostuneeksi.
Halusimme katsoa kortit, oliko hän todella valmis vahingoittamaan myös vaimoa syöttämällä meille molemmille terästetyt leivonnaiset, jotka olivat varusteltu jälleen kerran minulle. En tiedä miksi hän oli tehnyt niin jo aiemmin.
Ja perkele, hän teki sen.
Kädet vavisten hän kiikutti leivonnaiset pöytäämme ja yritti vaikuttaa reippaalta, vaikka silmistä näkyi huoli.
Perääntyä ei voinut.
Vaimo on hyvin herttainen ja kiltti ihminen, joten se kertoi meille millaista kahvilakulttuuria seudulla harjoitetaan. Epätervettä.
Joimme kahvit, nautimme leivonnaiset, ja poistuimme. Palasimme kotiin, ja anarkistin seerumit alkoivat vaikuttaa. Hetken päästä olimme valkoisia kuin lakana, tärisimme kuin horkassa ja hiki puski päälle. Oksetti ja pyörrytti.
Olin vähällä soittaa poliisiin ja kutsua sairasauton, mutta vaimo rauhoitteli että katsotaan hetki jos olo helpottaisi. Enhän kuollut viime kerrastakaan kun näin kävi. Teimme niin.
Jonkun ajan kuluttua olo alkoi helpottaa, joten meni ilta nukkuessa pääkipua pois.
Tämän jälkeen emme kyseiseen baariin enää astuneet, ja toivoimme ettei astuisi kukaan muukaan, koska terveyden tarkoituksellinen vaarantaminen on hyvin huolestuttavaa, etenkin tällä tavalla, maksavia asiakkaita.
Tapauksesta on jo jonkin verran aikaa, mutta ei unohdu koskaan.
Totta vai tarua, voi itse kukin päätellä, voiko tällaista todella tapahtua.
Kahvila oli erikoistunut vahingoittamaan tiettyjä asiakkaita, kyseessä vanhan radikaalin kahvio, jota oli kulmabaariksi kutsuttu jo sata vuotta.
Tilasimme kahvit ja gluteenittomat leivonnaiset. Olin jo aiemmin joutunut paikan kohteeksi joten päätimme tehdä tämän nyt yhdessä.
Myyjä alkoi estelemään, että eikö vaimo ottaisi kuitenkin aivan tavallisen leivonnaisen, koska hänellä ei ollut gluteenivikaa. Silloin näytti jo hyvin selvältä mitä oli odotettavissa. Hän tiesi että vain toinen meistä sairasti keliakiaa.
Valitsin kaikesta huolimatta kaksi gluteenitonta leivonnaista, ja katsoin miten myyjä kävi hermostuneeksi.
Halusimme katsoa kortit, oliko hän todella valmis vahingoittamaan myös vaimoa syöttämällä meille molemmille terästetyt leivonnaiset, jotka olivat varusteltu jälleen kerran minulle. En tiedä miksi hän oli tehnyt niin jo aiemmin.
Ja perkele, hän teki sen.
Kädet vavisten hän kiikutti leivonnaiset pöytäämme ja yritti vaikuttaa reippaalta, vaikka silmistä näkyi huoli.
Perääntyä ei voinut.
Vaimo on hyvin herttainen ja kiltti ihminen, joten se kertoi meille millaista kahvilakulttuuria seudulla harjoitetaan. Epätervettä.
Joimme kahvit, nautimme leivonnaiset, ja poistuimme. Palasimme kotiin, ja anarkistin seerumit alkoivat vaikuttaa. Hetken päästä olimme valkoisia kuin lakana, tärisimme kuin horkassa ja hiki puski päälle. Oksetti ja pyörrytti.
Olin vähällä soittaa poliisiin ja kutsua sairasauton, mutta vaimo rauhoitteli että katsotaan hetki jos olo helpottaisi. Enhän kuollut viime kerrastakaan kun näin kävi. Teimme niin.
Jonkun ajan kuluttua olo alkoi helpottaa, joten meni ilta nukkuessa pääkipua pois.
Tämän jälkeen emme kyseiseen baariin enää astuneet, ja toivoimme ettei astuisi kukaan muukaan, koska terveyden tarkoituksellinen vaarantaminen on hyvin huolestuttavaa, etenkin tällä tavalla, maksavia asiakkaita.
Tapauksesta on jo jonkin verran aikaa, mutta ei unohdu koskaan.
Totta vai tarua, voi itse kukin päätellä, voiko tällaista todella tapahtua.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kauanko sitten, missäpäin tällainen kulmabaari on, onko olemassa vielä?
Baaria nurin. Tuollaiset ovat vaarallisia yrittäjiä.
Parhaamme tehdään.
Tietoa ihmisille ja ilmoitusta poliisille.
On tehty ilmoitus.
Et kai nyt tällaista skeitaa usko ?
Missä tällainen baari on?
Vaikuttaa mielisairaan horinoilta tämä tarina.
Jep. Kaikkee sitä kirjoitetussa muodossa näkeekin.
Luin juuri kohupappi Marjaana Toiviaisen julkaisun yli vuoden takaa Uusimaalta, jossa hän kertoo lähtevänsä pysyvästi pois maasta jatkuvan ihmisvainon vuoksi.
Häntä ja hänen läheisiä ystäviään sumutetaan jatkuvasti kaasuiskuin, ystävän käsiä poltettu polttopullolla.
Sanoo pelkäävänsä henkensä puolesta.
Tämä on arkipäivää Suomessa, Ruotsin mallilla ollaan menossa kohti tuhoa.
Ihmiset ovat hulluja.
Tämä suuntaus on yleistynyt kaikkialla maailmassa.
Eräs Amerikkalainen eläkeläinen Ohiosta sanoi minulle, kun istuimme yhdessä kahvilla, saaneensa lähikahvilastaan keskellä päivää extacyä kahvikuppiinsa. Häneen on isketty kahdesti. Sanoi että se on tällä hetkellä suuri riesa Yhdysvalloissa, ja nimenomaan extacyä käyttävät. Hän ei tiennyt miksi juuri sitä.
Joten ei tämäkään juttu ole mitenkään ihme. Sellaista sattuu.
Tämä 'baari' on yhä olemassa.
Mikä on baarin nimi?
Kyllä tuollaisesta pitää ilmoittaa.
Saattaa joku pahaa asvistamaton matkaaja pysähtyä tauolle ja saa talon mömmöt.
Pakastimessa on.
Mormoonit ja adventistit eivät saa juoda kahvia...
Joten kiertävät kaikki kahvilat kaukaa...
Eikös kyse ollut baarista?
Kyllä adventistit ja mormonit saa juoda kahvia jos siltä tuntuu. Heitä kehoitetaan kyllä luopumaan, koska se kuuluu heidän sääntöihinsä että niistä pitäisi luopua.
Voihan vit...
Seuraavalla kerralla kannattaa kävellä vaimon kanssa suoraan psykiatrian akuuttipolille. Jutut ovat sitä luokkaa.
Onko kyseessä teidän baari?
Siltä vaikuttaa.
Ei kai kukaan baarinomistaja nyt maksavaa asiakastaan muualle kehota menemään......
Poliisilla on kyllä ilmoitus.
Varmaan poliisilla on ilmoituksia paljonkin kaikista asioista. Suuri osa taitaa vaan joutua ö-mappiin.
Ja näyte baarin tuotteista odottaa pakasteessa labraa.
Hymy ei hämää.
Näin heikkoa tarinan kerrontaa, mitähän mä taas luinkaan? Ja erityisesti miksi luin?
Ei ihminen lue turhaan.
Jotain kirjoituksessa täytyy olla mikä kiinnostaa.
Pitäisi kysyä jokaiselta kahvilan tai baarin kassalta ennen kuin ostaa mitään, että onko sulla tatuointeja?
Jos on, niin jättää kahvit ostamatta.
Tatuoitu ihminen on tavallisuudesta poikkeava persoona, huomionhakuinen, itseään korostava, äkkipikainen ja hyvin ailahteleva mielenlaadultaan.
Hän on valmis tuhoamaan ihonsa ja ulkonäkönsä ikuisiksi ajoiksi vain hetken mielijohteesta, kun se on muotia, tai kaverillakin on.
Tällaisilla normaaliutta vastaan kapinoivilla elämänarvoilla varustettu ihminen ei ole se turvallisin vaihtoehto kaatamaan kahvia kuppiisi.
Ikuinen sisäinen pikku anarkisti voi olla vaikka kannabispöllyissä töissä, kukapa tietää.
Tällainen olisi suositeltava ennaltaehkäisevä varotoimi.
Rohkeasti vaan kysymään myyjältä jonossa, että anteeksi mutta käytättekö huumeita myös työaikana. 😂.
Taitaa olla aika vaikeaa löytää Satakunnasta tatuoimatonta henkilökuntaa?
Yhdyn mielelläni edelliseen puhujaan.
Älä ainakaan missään julkisella paikalla.
😂😂😂
Taitaa olla vaikeaa löytää Porista myöskään kunnollista työvoimaa.
Kulma on yhä paikallaan.
Kuka tervepäinen sinne astuu kun ei tiedä mitä saa.