Sydämeen sattuu

Ihminen jätetän yksin kun menttä läheisen tai ystäviä.Metalitetilla anetaan sen surra rauhassa. On kylmää ja kovaa.Itse asun yksin vuokralla kuolemalle mentin v.2020-2022 yht,17 kpl, ihmisiä,nyt 2kpl.Eli 19 kpl.Kukan ei kysynyt miten jaksan.Olen ulkoistettu kaikessa. Koska ikää sen verran että tulen pian 70v. Olen mennyt liikuntaryhmiin ,Kuin kävelen paljon Itä-Helsinki yksin.Omat vanhempani menetänyt tosi,tosi nuoren. Jos miulla olisi esim. Hoidetavana kuolinpesä vanhempien.En vastuta ottaisi. Kuoleman tapahtuessa ilmoitaisin sosialivirasto he saavat kaiken tehdä perunkirjotus, hauta paikat ymm.Jos hautaa ei ole osoittaa. Kyllä omansa ottaa pois kuolinpesän varoista on fakta.Jos tiedossa kuolipesä rikas.Niin kaikki vaan hautaustoimiston kautta,perunkirjotukset,pesän tyhjennyset. Nehän rahat on vanhemmat itse tienaneet.Miksi sitä pesästä enää mitään aikuiset lapset tarvitsee. Hankikoon rahansa omaisuteensa omilla tuloilla.Vanhemat kuolessa kunialisesti hautaan omilla rahoilla.Todella rahalla saa kaiken avun ulkopuolisilta,ilman itse tikua ristin laittamatta ja ritelyä toiset ei tee mitään: Odotavat vain valmista ja perintö osutta kuolinpesästä.

Jos ei sinua käsketty kummmitytön häihin, niin miksi luulet että he tekevät sen ettet ole tervetullut, mutta miehesi on.
Joku syyhän siihenkin on oltava alkujaan kun noin tehdään.
Joten mitä luulet itse syyn olevan.
Normaalisti kutsut osoitetaan molemmille joita se koskee , joten joku syyhän asiassa on oltava, kun moukkamaisesti kohdellaan

Jutustasi ei selviä oletko miehen kanssa yhdessä asuva vihitty tai avopari vai vain seurusteleva pari ja molemmilla omat asunnot. Useinkin pelkästäan seurustelevista se toinen osapuoli jätetään kutsumatta jos kutsutaan vain sukulaiset ja vihkiparin lähimmät ystävät. Jos et muutenkaan ole vihkiparin kanssa missään tekemisissä niin ei ole ihme jos ei kutsua tule.

Sanot että olet tuntenut miehen kanssa liki 9 vuotta. Siis vain tuntenut. Tunteminen ei vielä tee sinusta sellaista puolisoa, joka automaattisesti kutsutaan miehen puolisona hänen läheistensä merkkitilaisuuksiin.

Joillekin isän kuolema on kova paikka. Sen joutuvat kokemaan melkein kaikki ja siitä selviydytään tavallisesti hyvin. Kuolemaan liittyvät toimet, kuten perunkirjoitus, voi antaa asiantuntijoiden tehtäväksi, ellei oma osaaminen riitä. Usein ei riitä, varsinkaan, jos omaisuutta on ja perillisiä kuolinpesässä ehkä monesta liitosta ja puoliso ja entisiä puolisoita, vielä testamenttejakin useita jne. Nämä voivat olla hyvinkin kimurantteja juttuja.

Tekemistä vanhemman kuoleman jälkeen on aika paljon. Mutta aina niistä selvitään. Suru on sitten eri asia. Aikuiselle ihmiselle vanhemman kuolema ei yleensä ole kestämätön juttu. Kyllä sinäkin selviydyt, vaikka et nyt sitä uskoisi.