Täällä on kirjoiteltu paljon siitä, että koska ja "kuinka nopeasti" on sanottu se r-sana. Haluaisin mielipiteitä myös tästä: olen seurustellut kohta vuoden elämäni miehen kanssa(ja asunut yhdessä kuukauden), joka on siis kaikkea mitä olen aina halunnut... Paitsi ettei oikein osaa näyttää tunteitaan, niinkuin on itsekin sanonut. Itse olen todella intohimoinen ja tunteikas, oikea parantumaton romantikko,ja näytän sen myös. "Sanan" sanoin pari kuukautta sitten. Harmittaa ja ärsyttää. Mies kyllä näyttää tunteensa kaikin muin tavoin, paitsi sanoilla... Ja se ei tunnu riittävän!!! Sanoo että ei tiedä mitä rakkaus on, tarvii aikaa, jaadajaada... En tiedä vaadinko sitten liikaa vai mitä, mutta välillä mietityttää jopa että oliko sittenkään niin fiksua muuttaa yhteen... Eikä se vielä mitään, mutta kun on alkanut tuntua että omat tunteet ovat vastakaiun puutteessa kuolleet. Olin rakastunut, mutta enää ei tunnu YHTÄÄN siltä, välillä ei edes kiinnosta koko tyyppi. Mutta tiedän etten vois koskaan löytää toista samanlaista.. Äh! Kai se sen sanoisi jos oikeasti mua rakastaisi. Ja voiko suhteesta tulla mitään ilman tosi rakkautta!?
Rakkaus sanoina vai tekoina
Stella
5810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos pari kuukautta sitten sanoit rakastavasi, ja nyt jo kyllästyttää koko tyyppija tuntuu että tunteet ovat kuolleet, et taida itsekään olla tunteittesi kanssa varmalla pohjalla. Se, että miehesi tulee tunteissaan peräti kaksi kuukautta perässä, ei ole mitenkään tavatonta - varsinkin, kun hän jo varmasti on aistinut tunteittesi laimenemisen. En minäkään uskaltaisi kertoa rakkaudestani ihmiselle, jonka tunteet heittelevät noin paljon laidasta laitaan, ja jonka rakkaus täytyy ansaita oikeilla sanoilla oikeaan aikaan.
Itse asiassahan sinua lähinnä ärsyttää, että mies ei tee niin kuin sinä haluat. Myönnät itsekin, että hän on osoittanut tunteensa teoin, ja nyt sitten palaa hihat kun olet peräti kaksi kuukautta jaksanut kärsivällisesti odottaa? Mieshän itse kertoi, että hänelle on vaikeaa näyttää tunteitaan. Ilmeisesti sinun on ylitsepääsemättömän vaikeaa hyväksyä miehesi sellaisena kuin hän on, ei intohimoisena ja tunteikkaana (=kärsimättömänä) kuten sinä.
Vähän ehkä kärkevää mutta ihmetyttää!
Mun poikaystävä sanoi varmaan kuukauden päästä tapaamisesta, että rakastaa. Itse taas en sanonut, vaan ehkä joskus sen jälkeen.
rakkaus tuskin haihtuu noin nopeasti, jos on joskus rakastanut. en siis tarkota ettet olisi rakastanut, vaan että ehkä rakastat vieläkin.
niin se nykyään menee...ihmiset satuttaa toisiaan, ja satutetuksi tulemisen pelossa täytyy kehittää kaikenlaisia puolustuskeinoja. jotkut alkaa vuorostaan satuttaa muita, jotkut ei suostu kiintymään kehenkään koska pelkää menettävänsä jne. ehkä sua pelottaa ettei miehesi koskaan tuu rakastamaan sua, ja luonnollisesti aattelet että se on helpompaa kestää jos ei itse rakasta.
on muuten ollut mielenkiintoista todeta tänkin fooruminsa jutuista kuinka paljon helpompaa ihmiselämä olis, jos oma heikkous osattais myöntää...
Mutta mistä sitä tietää milloin rakastaa? Poikaystäväni on sen sanonut jo minulle reilu kuukausi sitten.. Yhteistä historiaa meillä on 5kk takanapäin eikä loppua näy.. Sanoin poikaystävälleni että en sano ennenkuin tiedän mitä se tarkoittaa.. mutta siinä voi mennä pidempään..
Ei se rakkaus ole sanoista tai teoista kiinni. Mä olen itse sosiaalisempi ja rohkeampi kuin mieheni. Yhdessä ollaan oltu 6,5 vuotta. Ekan puolen vuoden jälkeen mä aloin tivaamaan mieheltä että missä mennään, rakastaako se mua vai ei, kun ei sitä koskaan sano. Se katso mua hölmistyneen näkösenä ja totes että enkö mä nää sitä päältä miten paljon se mua rakastaa. Se ei ollut ymmärtänyt miten tärkeätä mulle voi olla niiden sanojen kuuleminen, kun se itse arvostaa enemmän sitä minkä toisen katseesta näkee. No on se opetellu vuosien saatossa sen sanomaan, mutta katseesta sen todella näkee..