Kuinka irtaannuin romanikulttuurista?

Olin 15 vuotias poika ja elin ns, normaalia romanielämää kaikkine tapoineen ja velvollisuuksineen. Elämäni oli jatkuvaa muuttamista milloin Ruotsiin ja takaisin Suomeen. Tiettyjen sääntöjen vuoksi emme saaneet asettua Suomessakaan mihin halusimme ja missä vapaita asuntoja olisi ollut tarjolla. Elämäni täyttyi väkivallasta, taikauskosta, rikoksista joita pääsin seuraamaan sivusta, kuin kärpäsenä katossa.

Jokin minussa kuitenkin käski etenemään haluamaani suuntaan joka oli koulutus ja työelämä. Nuoren pojan haaveissa olin usein kansanedustaja, Poliisi, insinööri, lentokapteeni, lääkäri ja kaikkea muuta. Harjoittelin jopa noiden roolihahmojeni kautta itsekseni puhumaan erilaisella tavalla kuin ympärilläni olevat ihmiset.

Kävin peruskoulun ja lukion ja lopulta pääsin yliopistoon ja sieltä valmistuin valtiotieteiden maisteriksi. Ilman varhaista kodista irtaantumista tuo ei koskaan olisi ollut mahdollista. Siitä elämä on kuljettanut minua kahdessa suomalaisessa virkatehtävässä ja nyt olen päätynyt Ranskaan. Olen täällä Ranskan parlamentin palveluksessa. Nautin suunnattomasti elämäni jokaisesta päivästä.

Ranska on sikälikin mukava maa asua ja työskennellä, että ulkonäköni puolesta hautaudun ihmisjoukkoon mukavasti enkä ole kenenkään silmätikkuna. Kukaan ei tule kysymään ”kenen porukoita sie oot”? Suomessa se merkitsee käsittämättömän paljon, kuka olet. Se saattaa maksaa jopa hengen. Kadulla kävellessäni ajattelen vastaantulevista ihmisistä usein, että tuo voisi hyvin olla vaikka serkkuni ja tuo veljeni.

Vanhempani ovat jo kuolleet. Käyn harvakseltaan Suomessa ja Ruotsissa tapaamassa sukulaisiani ja noilla matkoilla tunnen voimakkaan vastareaktion. Sitä voisi verrata magneettien samanapaisuuteen, siihen kuinka voimakkaasti ne työntävät toisiaan erilleen. Huomaan, että kaikki se, jota nuo ympärillä olevat ihmiset pitävät kulttuuriin kuuluvana ja arvokkaana, on todellisuudessa vain sivistymättömyyttä ja mistään mitään tietämättömyyttä. Aivan samalla periaatteella muslimit nimittävät omaa elämänkatsomustaan kulttuuriksi ja uskonnoksi vaikka kyse on puhtaasti sivistymättömyydestä.

Kyse onkin siitä, että kuinka korkea hinta halutaan maksaa siitä, että vuosikymmenestä ja sadasta toiseen ylläpidetään puhdasta sivistymättömyyttä taikauskoineen kaikkineen, johonkin kulttuurikäsitteen kaapuun kiedottuna? Mikä sen valheen hinta on? Mikä se hintalappu on jonka olette valmiit asettamaan vuosisatoja kestäneen valheen päälle?

Suomen romanit! Nouskaa sieltä ideologisesta ”haudastanne” ja antakaa lapsillenne hyvä lapsuus ja mahdollisuus kouluttautua. Pitäkää heidät erossa väkivallasta ja rikollisuudesta sillä lapsi oppii pitämään tärkeänä ja oikeana juuri sitä, mitä hän näkee lähellään olevien tärkeiden ihmisten tekevän, kuten oman Isän ja Äidin. Pahoinpidelty lapsi pahoinpitelee myös omia lapsiaan ja puolisoaan. Romanikulttuurissa ei ole ainoatakaan elementtiä jota kannattaisi säilyttää. Kun kävelen Pariisin kaduilla ja istun kahvilassa ja vertaan ympärilläni olevia ihmisiä Suomessa ja Ruotsissa asuviin sukulaisiini niin silloin ei itku ole kaukana. Se tekee todella surulliseksi.