Minua kiinnostaa tietää. Minä en itse ryhtyisi paitsi kaveriksi tietenkin.
Miten on: ryhtyisittekö suhteeseen ilman kemiaa?
Anonyymi-ap
60143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
En ryhtyisi suhteeseen noin vaan. Mun pitää ihastua ensin. Suhteesta ilman sitä olisi vaan vaivaa.
Voisin ryhtyä, jos muuten synkkaisi oikein hyvin. Voin olla ilman seksiä, jos saan kaiken muun.
En, en ryhtyisi, sellaisesta ei hyvä seuraisi.
Hyvä rändömi. Sä oot järkikaveri.
No en kyllä, enkä edes kaveriksi huoli jos ei kemiaa ole yhtään.
En ryhtyisi ilman sitä "kemiaa". Tosin se suhde vaatii paljon muutakin kuin sitä kemiaa. Sen olen tässä elämässä huomannut.
Olet täysin oikeassa. Se vaatii muutakin.
Kemian puuttuminen kokonaan ei välttämättä ole lopullinen este suhteen, ystävyyden muodostumiselle.
Aloitus oli naiselta. Voin kertoa, että miehet, jos te ette tunne, miten nainen haluaa teitä joka solullaan ja jokaisella ruuminosallaan, se on teidän kanssanne jostain muusta syystä. Ihan sama mitä se sanoo. Ruumis ei valehtele. Voi olla syy mikä tahansa: taloudellinen hyöty, turva, mukavuudenhalu, yksinäisyys tms. Ja jos se on teille ok, se kelpaa kaikille. Mutta jos nainen haluaa teitä oikeasti, nuo muut syyt eivät ole määrääviä. Tämän kun ymmärtää, pääsee pitkälle naisen sielunelämän ymmärtämisessä.
Puhu vain omasta puolestasi.
Panetus voi olla tollasta.
Kyllä ja sen saa vain tietty ihminen aikaan tässä tapauksessa. Puhun vain omasta puolestani.
Annat miehelle heti ymmärrettävän vastauksen, jonka avosylin ottavat vastaan! Ei ole ihmekään että seksuaalisuus rehottaa.
En ymmärtänyt. Ei kyse ole sanoista, vaan tunteesta.
Tällä fysiikalla en.
Inhosin fysiikkaa ja kemiaa koulussa btw. 😁
Tsaijai... Juuri ne aineet joita tarvitaan onnistuneeseen parisuhteeseen 😂
Ehkä mulla sen takia on vain epäonnistuneita parisuhteita😂😂 Tosin nykyinen ammatti on aikalailla fysiikkaa ja kemiaa.
Itse olin aika hyvä luonnontieteissä, mutta eivät naiset sitten olleetkaan kiinnostuneita Avogadron vakiosta tai Kirchhoffin laista. Sellaisia ehkä olisi löytynyt sitten yliopistojen tutkijankammioista tahi kirjastojen pölyisistä uumenista, mutta itseä tie vei toisaalle elämässä...
Ei kai ne sentäs epäonnistuneita ole, vain päättyneitä, mikä mistäkin syystä. Jokainen parisuhde on määräaikainen sopimus, sitä vain ei ennalta tiedä mikä se sopimusaika on 😁
No no, sittenhän kannattaakin loikata kevättä kohden kollijahtiin 😉
No kui ne ei ollu kiinnostuneita noista aiheista🤔😁 todella outoa...
"No no, sittenhän kannattaakin loikata kevättä kohden kollijahtiin 😉"
Tietenkin, mutta siihen sitten vaaditaan rutkasti kemiaa ja sitä muutakin😁
No kieltämättä, pelkkä kemiakaan ei yksin riitä. Ja fysiikka tulee aina kemian perässä 😂
Kemia ei välttämättä tule hetkessä ja jos tulee se voi mennä nopeasti ohi.
Minä aloittaisin ystävyyspohjalta ihmissuhteen. Antaisin sen kehittyä omalla painollaan jos se olisi kehittyäkseen.
Ihan hyvä ajatus tuokin. Mutta ei toimi kaikilla.
Tämäkään ei ole toiminut omalla kohdalla. Tarvitaan kemiaa ja sitä muutakin.
Minä en aloittaisi. Aika nopeasti sen huomaa herättääkö uusi mahdollinen kumppani sellaisen tunteen, että haluaa sänkyyn hänen kanssaan. Jos sellaista tunnetta ei tule, niin jatketaan etsintää. Jotkut ovat ulkoisesti sellaisia että tekee mieli halata, mutta vasta halatessa tietää sopiiko tuoksu nenään.
Aika monesti se on niin et kun ystäväksi ryhdyt, niin ystäväksi jäät. Poikkeuksia tietenkin on.
Kyllä. Komppaan tätä. Se on one-way-street.
Sivusta ap.
Ryhtyisin jos toiselta puuttuisi alahuuli joka kävis mun ylähuuleen.
Kaveriksi on ihan hyvä lähteä alkuun. Muutoinkin, mutta erityisesti silloin jos välillä on kränää tmv.
En aloittaisi mitään suhdetta, jos heti alussa olisi riitaa.
Kyllä, toiset ei hyväksy riitelyä ja toisille käy selvittely.
Liian riitapukari jos heti kättelyssä haastaa riitaa.
Heh, tai sitten toinen on heti tehnyt väärin, eikä kyseessä ole riidan haastaminen ja ”riitapukarius”.
En minäkään aloittaisi. En pidä riitelystä. Hyvää mieltä ja iloa suhteesta pitää saada.
En ryhdy mihinkään ellei nainen tee aikomustaan rakastaa minua loppuelämänsä selväksi heti alkuun. En halua tuhlata aikaani, jos hän ei hellästi halua rakastaa minua. Älä edes ikinä katso minuun päin nainen jos mielessäsi on jotain vähemmän.
Oikein! Tämä se asenne pitää olla, kun suhteeseen lähdetään. Se on toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka päättyy kun niin sovitaan. Voi sen purkaakin ilman irtisanomisaikaa.
Tahdon että naisella on aito halu itsessään olla avioliitossa. Että hänelle meidän yhteentuleminen tarkoittaa että "tulemme yhdeksi lihaksi" eli että en ole omani vaan hänen ja hän ei ole omansa vaan minun. En välitä avioliitosta joka on vain sopimuksia ja lupauksia, pitää olla kummankin tosissaan ja hyväksyä todellisena se ettei ole itsensä oma vaan toisen. Eikä ihmisen sovi erottaa sitä minkä Jumala yhdistää.
Tuo menee liian pitkälle. Rakkaus voi elää vain vapaudessa. Siinä että joka päivä valitsee sen toisen. Oli siinä sitten sormuksia vaihdettu eli ei.
Ehkä sinulle menee. Meillä ei ole kemiaa kuka oletkin.
Olen tästä aivan varma 😅
Miksi pitäisi mennä naimisiin? Minulla yksi kauan kestänyt liitto takana ja toista kertaa en mene naimisiin.
Meilläkin ei ole kemiaa. Sinä ymmärrät naimisiinmenon pelkästään teorian tasolla ihmisten perinteenä vaikka oletkin "naimisissa" ollut. Et ymmärrä mitä oikea avioliitto edes on. Minulla on kemiaa vain naisen kanssa kuka ymmärtää. Vaikutat olevan vanhempi nainen. Itse olen vielä alle 30v ja ikäistäni naista kaipailen.
Minua tuntematta sanot etten ymmärrä mitä oikea avioliitto on. no kunhan elät muutaman vuosikymmenen niin ymmärrät elämää paremmin.
Jos tietäisit mitä oikea avioliitto on, et joutuisi kysymään miksi mennä siihen.
Rakkaus ei tarvitse sormuksia, se on tunne joka pysyy kun sen oikean kohtaa. Nuorena menin rakkaudesta naimisiin. Halusimme lapsia ja mielestämme se, että äiti ja isä ovat naimisissa on hyväksi myös lapsille.
En minä alkaisi edes kaveriksi, jos eivät henkilökemiat toimi.
Ei missään nimessä. Silloin on paras pysyä kaukana.
En ryhtyisi. Mutta en myöskään ala kenenkään kaveriksi.
Selvä. Aika tiukka linja.
Se on minun tapa toimia, koska koen sen itselleni parhaimmaksi.
Juoksisin karkuun kaikenlaista kemiaa. Mä en kaipaa enää tunteita mitkä saa valtaansa. Ne on niin kipeitä kokea, kun mitään ei sitten ollutkaan.
Suomeksi en halua enää ikinä ihastua enkä rakastua. Joten kaveruus ei isompaa kemiaa kaipaa, se käy.
Toi sun nimimerkki on kyllä aika harhaanjohtava.
Se onkin taitelijanimi. 😁
Jaa, tässä mainittu ”kemia” on häiriö aivotoiminnassa, menee 100% varmuudella ohi, huoh!
Senkin romantikko 😉
Ei se välttämättä mene kovin nopeasti ohi, on siitä parinkymmenen vuoden kokemus.
No niin. Nyt tässä ketjussa kokoontuu eronneiden ja karanneiden vertaistukiryhmä. Sanon tämän teille kaikella rakkaudella. Tämä aloitus ei ole teille henkilökohtaisesti osoitettu. Eikä oikeastaan muillekaan. Kiitos keskusteluista. Tackar och bockar.
Ap.
Tuskimpa sitä voisi suhteeksi sanoa ilman tunteita kemialla ole sen kanssa mitään tekemistä kemia on aine koulussa