En tarvitse enkä halua vanhanaikaista prinsessa/kuningatarkohtelua deittailukumppanilta. Sen sijaan odotan kemiaa, keskinäistä huumoria, tasavertaisuutta, älyllisyyttä ja sitä, että kumppani tuntuu turvalliselta ja luotettavalta. Ainiin, myös kiltit kauniit silmät siihen päälle.🙂👌🌹
Mitä te toivotte kumppanilta?
Mitä te toivotte kumppanilta?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Ole hyvä. Totahan kaikki toivoo ja toivottavasti myös saa.
https://youtu.be/uPHczPburbI
No toihan on itsestään selvyys.
No, ei ole itsestäänselvyys löytää lesboista mun mielestä missään määrin.
Aikalailla samat tulee mieleen. Lisään vielä rehellisyyden ja hellyyden. 👍
Tuntuu että menee hukkaan kun ei saa rakastaa/löydä tasavertaista kumppania.
Noin juuri. Tietää, että itsellä olisi paljon annettavaa ja sopisi parisuhteeseen. Läheinen ihmissuhde on rikkaus, mitä mikään muu ei korvata. Ilman sitä elämästä puuttuu jotain olennaista. Väkisin ei voi kuitenkaan kehittää suhdetta, kun ei ole ketään sopivaa ja kiinnostunutta tarjolla. Kaikki ovat joko varattuja tai fiksoituneita johonkin toiseen naiseen tai eivät ole kiinnostuneita tai ovat täysin mahdottomia parisuhteeseen tai ei synkkaa sen vertaa, että tutustuminen edistyisi.
Mä taas olen kyllästynyt yrittämään tutustua naisiin, kun keskustelu ei etene. Liian arkoja en jaksa enää ja turhasta loukkaantuvia. Eläimet ja ystävät on mukavampaa seuraa kun puolimykät vaikeat ja passiiviset naiset. No, olkoon keskenään.
Kuvaamasi kaltaiset naiset on hankalia. Omalle kohdalle ei ole treffeillä sattunut sentään umpimielisiä eikä riitapukareita. Monesti ne jää kiinni jo viestittelyvaiheessa.
Lähinnä tajunnut etten halua käyttää aikaani ko.naisiin jatkossa.Introverttius ei ole huono asia, mutta se on ettei tee omaa osuuttaan ja keskustelu jätetään toisen harteille. Sosiaalisia taitoja voi ihan opetellakin kuten monia muitakin asioita.
Olen aivan samaa mieltä.
Tuohon kun vielä lisää romanttisen deittipaikan, niin hyvä tulee.
Heti ottaisin noilla ominaisuuksilla. Mielellään hoikalla tai lihaksikkaalla teinipoikamaisella/androgyynillä habituksella plus vilkkuvat silmät😏 no helou😏
Hermot menee jo tähän kun ei löydy seuraa!
Optimaalinen tilanne olisi rakentaa kaveripohjalta vähitellen tiiviimpää suhdetta. Olisi vaikka jokin yhteinen projekti, minkä puitteissa nähtäisiin. Syntyisi luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Tulisi vähitellen tunne, että tuon kanssa haluan jakaa elämäni. Pakottomasti ja rauhassa kehittyen.
Niimpä, mutta asun pienessä kaupungissa ja tavata joku harrastuksen parissa, niin on aika toivotonta... Vaihtoehdoiksi jäävät deittipalvelut tai miitit, tosin varovainen olen, kun lesboissa on myös mt-ongelmaisia.
Missähän pienessä kaupungissa asut🤔mielelläni tulisin sinua tapaamaan😉ei mt ongelmia 👍
Ko.tilanteissa syntyy useimmiten ystävä/kaverisuhde tai vain toinen osapuoli kiinnostuu. Optimaalisen tilanteen varaan ei kannata laskea jos seurustella haluaa. Ei voi verrata enemmistön/heteroiden/bissejen deittailuun. Täytyy olla eri tavalla aktiivinen.
Savossa☺️
Tuttua seutua😁monia kesäloma siellä viettänyt🚣. Kiva olisi kohdata😁
No eikun tärskyt vaan kesällä😉
Miksi uotella kesään? Vaikka sanovat, jotta hyvää kannattaa odotella.
Sehän kuulostaa mukavalta😁mulla se kesä onkin jo alkanut tammikuun jälkeen😉
Kaveripohjalta rauhassa tutustuminen kuulostaa hyvältä. Satun vaan ihastumaan helposti ihmisiin ja haluaisin tehdä jotain asialle heti. Käyttäydyn typerästi, puhun mitä sattuu ja en pysty keskittymään siihen mitä teen. Jospa tällä kertaa pystyisin olemaan normaali ja edetä hitaasti tutustuen. Hassua, sitä kun laittaa kriteereitä sille kenen kanssa haluaisi olla, mutta kun ihastuu niin niillä asioilla ei olekaan merkitystä. Se on se katse mikä vie, ja hyvät keskustelut, oli sitten samat tai eri mielenkiinnon kohteet. Mt-asiat ei ole este. Ne ei määritä koko ihmistä.
Kaveripohjalta tustuminen rauhassa olis ihan ideaali tilanne, mutta jos molemilla on samat intressit tutustua toiseen.
Tottakait sitä ihastuessaan toimii ja sanoo hassuja asioita, eikä siinä mitään pahaa ole🤭
Sanoisin noista mt-ongelmista, että minkälaisia ne on, jos on vakavan puolisia ongelmia, niin ei parisuhdetta kuitenkaan. Arjen pyörityskin vie voimia, niin en jaksaisi ketään enää hoivata tai vetää perässäni.
Voi kun olisin samanlainen. Ihastuminen on mulle vaikeaa ja hidasta. Aina on ollut. Havaintoni ja kuulemani mukaan nopeat ihastujat löytävät paremmin seuraa. Ihan luonnollistahan se on. Itselleni nyt vain kaveripohjalta tutustuminen tai muu vastaava tilanne ovat ainoita vaihtoehtoja, koska nettideittailu ei johda tyylilläni mihinkään. Kaikki haluavat niissä heti jotain kipinää.
Ei siinä munkaan mielestä ole ongelmaa, vaikka sanoo hassujakin juttuja. Jokainen tekee niin ihastuneena. Tärkeää sen sijaan olisi kyetä ymmärtämään, etteivät kaikki ole nopeita ihastujia.
Mietin että pääsiäisenä olisi 2 vko lomaa😎mites sinulla😁
Mulla olis lomaa vasta kesäkuun alussa näillä näkymin ja jussikin olis lomaa moniin vuosiin😎🌝
Miks heti tavatessa pitäis olla jotain kipinää, kun se voi tulla myöhemminkin? Toki joskus vaan voi olla selvä peli, ettei tule mitään.
Nettideittailu ei myöskään sovi mulle. Tarvin ihastumiseen katsekontaktin, kuulla toisen äänen ja nähdä eleet ja ilmeet. Sanaton viestintä on sanallista tärkeämpää. En osaisi nettideittailussa alottaa keskustelua ja minua pidettäisiin erittäin passiivisena ja varmaan tylsänäkin. Kasvokkain näkemisessä pystyy tarkkailemaan toista. Ja siihen yleensä ihastun, jopa toisen tietämättä. Eli hyviä keinoja tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisesti ihastua on alottaa joku harrastus, ainakin löytyy jutun juurta kevyelle small talkille yhteisen harrastuksen ympäriltä. Töissä tietenkin tapaa ihmisiä joiden kanssa on enemmän tai vähemmän tekemisissä, mutta en lähtisi sitä kumppania tai ihastuksen kohdetta sieltä etsimään.
Mutta jos tilanne on se ettei haluaisi että ihastuksen kohde tai muut ympärillä olevat tietäisi tästä ihastuksesta niin kaikki se kömpelyys ja vaivaantuneisuus ja punastelu ei houkuta.
No kyllä sitten jää vaihtoehdot vähiin. Pienessä kaupungissa ainut vaihtoehto taitaa olla nettideittailu, enkä odota, että joku tupsahtaa taivaalta eteeni. Harrastusten parista, no joo ehkä vaikeeta, jos ei tiedä toisen suuntautumista, niin lähtee arpomaan.
Mites viikonloput, kesään on aikas pitkä aika🤔 olis kiva tutustua ja nähdä livenä😁T
Miks ei, kävis hyvin☺️
Kiva😁 sitä ei muuta, kun sovitaan missä ja milloin🤔pystyttäiskö sopii privana peksit👍
Käy hyvin, miten suhun sais yhteyden?
Tai voit lähettää tällä nimimerkillä viestiä treffit osioon
Yritin etsiä sinua nm ei löytynyt🤔
Outoa, kun pitäis kyllä löytyy
Hei tällä nimimerkillä😉
Ei tarvitse mun mielestä, mutta olen huomannut muiden odottavan sitä. Ei haluta jatkaa tapaamista, ellei pysty heti päättämään suhteesta. Sitä nykypäivän nettideittailu on.
Itse osaan kyllä aloittaa keskustelun missä tahansa, mutta se ei johda mihinkään suhteeseen vaikka tapaamisen saa sovittua. Harrastukset ja työpaikat on hyviä tutustumiseen. Kaikki missä voi olla ensin porukalla ja rauhassa katsastaa tilannetta, tutustua kunnes jotain kipinää syntyy.
Miten kemian kohtaat netissä? keroppa.Eikö kemia ole sitä kun livenä kohtaa ja molemat sen tuntee: HETI KATSOESSA SILMIIN.Terv. nainen jonka jutut miehet.Koskaan en deittiä netti juuri sisksi ottaisi tai olisi edes netti deittä etsimässä.Hesa 19.2.23
Kyllä kemian voi tuntea netissäkin ja moni sieltä suhteen löytänytkin onnistuneesti, kun vaihtoehtoja löytää kumppani on monia eri tapoja.
Miten kemian tuntee netissä? Kuvaile sitä prosessia. Mulle ei ole ikinä sattunut sellaista. Sinänsä alkaa tuntua, että koko kemia on samantekevää. Pääasia että persoonat muuten synkkaisi, arki sekä tavoitteet olisi yhteensopivat. Kemiasta ja ihastumisesta ei välttämättä seuraa yhtään mitään konkreettista.
Kerroppa mulle, että miten kaikki vois tavata jonkun livenä?? Jos joku asuu metsän keskellä🤔 Kokemusta on, että kemiasta ja ihastumisesta voi hyvinkin seurata jotain konkreettista.
Oma kokemus netissä, että molemmin puolin juttu luistaa ja ollaan samalla leverillä, kuvakin miellyttää.. Monet tuttavapiiristäni ovat löytäneet netistä kumppanin itselleen, mutta jos sulla on negatiivisia kokemuksia ja ennakkoluuloja, niin ei voi mitään. Jos olet pettynyt ja turhautunut, niin turha täällä on kiukutella.
Kiukutella? Etkö ole tottunut tavalliseen keskusteluun missä esitetään kysymyksiä? Ei tässä ole tunnereaktiota mukana.
No voi hyvänen aika sentään, kun kemiat on suhteessa kaiken a ja o. Ihastuminen voi johtaa rakkauteen. Jokainen tietty taaplaa tyylillään, mutta sun tyyli ja ajatukset suhteesta on aika outoja.
Kaikenlaisia ajatuksia voi olla ja tulla kokemusten myötä. Toki ihastuminen ja myöhemmin rakastuminen on ideaali tilanne suhteen muodostamisessa, mutta kaikkien kohdalla elämä ei mene niin. Mitä nyt olen jutellut muiden kanssa, niin ei ole ihan harvinainen näkökulma.
Mullekin on tullut joku päätepiste. En hae enää pelkiltään ihastumista suhteen alkuun. Oon avoin muillekin reiteille. Oli se ketju ihastumisista ja moni muukin sanoi että ihastuu harvoin. Mitä sitä jää venailemaan ikuisesti.
Näin juuri, voihan sitä pitää mahdollisuudet avoimena mutta laajentaa näkökulmaa. Loputtomiin ei voi odotellakaan, eikä tunteita voi käskeä.
En mä ainakaan mitään suhdetta virittelemään jos en olisi jollain tasolla ihastunut. Tapailla tietenkin voi ja sit rauhassa katella miten etenee.
Miul ois mannapuuron keittäjälle kattila valmiina.
Voin tulla keittelemään. Haaveena olisikin laittaa hitaana aamuna kunnon brunssin toiselle. Siinä sitten kahvikupponen kädessä ihailtaisiin toisiamme ja maisemiakin.
Lepakko voisi olla juuri kuvailemasi .
Lepakoissa on hyvin vähän ko.naisia, ikävä kyllä ulkoisesti myös harmaata massaa, ennenaikaisesti tätiytyneitä jne.
Eläimet on parempaa ja helpompaa seuraa kuin lepakkonaiset noin yleensä.;)
T. Lepakko itsekin
Mietteitä kun näitä lukee.
Molemminpuoliset tunteet, ihastuminen, rakastuminen, sitä kaikki haluavat. Miksipä ei, se pesee mennen tullen muut vaihtoehdot. Ihastuneena on energiaa, loistaa ja hehkuu, arki luistaa kuin tyhjää vain, seksi on säkenöivää, töissä yltää huippusuorituksiin, pieninkin jokapäiväinen asia on yhdessä rakkaan kanssa ihanaa. Totta mooses kannattaa etsiä sellaista kokemusta ja elämää. Jos se kohdalle sattuu, kuka tahansa tarttuu kiinni kuin sika limppuun ja voittaa esteet. 1000 km välimatkan esimerkiksi, mainitsemattakaan vähäisempiä haasteita.
Vaan kun kaikille ei sitä osu, ei millään vaikka vuosikausia etsisi kissojen ja koirien kanssa. Monesti täälläkin todettu, että ihastuminen on harvinaista ja molemminpuolinen sellainen vielä harvinaisempaa. Niitä nyt ei vain satu kaikille, kuten kaikki eivät saa unelmien työpaikkaakaan. Silti harva haluaa elää yksin, joten silloin tarkastetaan suunnitelma uudelleen.
Ystävyydestä voi joskus syntyä hyvä parisuhde, jos sille antaa mahdollisuuden.
Aamen! Enpä voisi olla enemmän samaa mieltä.
No, musta olis erittäin ok tutustua eka ystävinä kiinnostavan oloisen naisen kans. Yksin eläminen ja asuminen ei oo ongelma, mitään seksitöntä viritelmää en kuitenkaan halua parisuhteelta. Joku raja siinäkin, kuinka kauan odottelee kemian syntymistä.