Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi kävi näin?

    Minne katosi illan viimeinen auringon säde?
    Mihin suuntasit kulkusi eromme jälkeen?

    Sinun hymysi sai minutkin hymyilemään,
    nyt katson sadepilviä jotka saavat itkemään.
    Kosketuksesi lämpö jo iholtani haihtunut,
    tuoksusi tyynyltäni ikuisesti kaikonnut.

    Suljen silmäni ja muistan mitä sanoit kun kohdattiin. Sinä rakkauttasi vannoit ja pyysit lupaamaan, etten minä jättäisi sinua koskaan, en unohtaisi milloinkaan..

    Mitä sinulta sain, oli elämää suurempaa.
    Mitä sinusta hain, oli ovi ikuisuuteen ja johonkin parempaan..

    Nyt olen varjo entisestä,
    kuihtunut verso paahteessa tuskan.
    Sieluuni teit syvän haavan,
    sinun lähtösi piirtyneenä silmieni pohjiin.
    Näen katseeni tuhansien tähtien sammuneen,
    hymy huuliltani katkeruuden virneeksi vaihtuneen.

    Minne kulkee kaikki eksyneet sielut,
    mihin karrelle palaneet sydämet?

    Sitä itseksi kysyn, kun eteenpäin pimeässä haparoin? Kompastun jälleen, mutta jatkan eteenpäin.

    -saana34-

    ..ja vaikka oli melankolista, minä olen ihan positiivinen ja hymy herkässä!!!! ;o)
    1221
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    runosi on kaunis.
    Minäkin useasti kirjoitan haikeita
    runoja, vaikka mieleni oisi iloinen ja
    joskus toisinpäin, se vain tulee se runo
    jostain, meiltä kaikilta, joskus siihen ei
    tarvita kuin pienen pieni tuuli ja jo syntyy
    runo. Hyvää kesän alkua!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Saana-34 kirjoitti:

    Minne katosi illan viimeinen auringon säde?
    Mihin suuntasit kulkusi eromme jälkeen?

    Sinun hymysi sai minutkin hymyilemään,
    nyt katson sadepilviä jotka saavat itkemään.
    Kosketuksesi lämpö jo iholtani haihtunut,
    tuoksusi tyynyltäni ikuisesti kaikonnut.

    Suljen silmäni ja muistan mitä sanoit kun kohdattiin. Sinä rakkauttasi vannoit ja pyysit lupaamaan, etten minä jättäisi sinua koskaan, en unohtaisi milloinkaan..

    Mitä sinulta sain, oli elämää suurempaa.
    Mitä sinusta hain, oli ovi ikuisuuteen ja johonkin parempaan..

    Nyt olen varjo entisestä,
    kuihtunut verso paahteessa tuskan.
    Sieluuni teit syvän haavan,
    sinun lähtösi piirtyneenä silmieni pohjiin.
    Näen katseeni tuhansien tähtien sammuneen,
    hymy huuliltani katkeruuden virneeksi vaihtuneen.

    Minne kulkee kaikki eksyneet sielut,
    mihin karrelle palaneet sydämet?

    Sitä itseksi kysyn, kun eteenpäin pimeässä haparoin? Kompastun jälleen, mutta jatkan eteenpäin.

    -saana34-

    ..ja vaikka oli melankolista, minä olen ihan positiivinen ja hymy herkässä!!!! ;o)

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu