Ehkä kaikkeen ei ole selitystä.
Kaikkeen ei saa selitystä
Anonyymi-ap
40146
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mihin sinä nyt haluaisit selityksen?
Totta, jos elämästä puhutaan niin pienempiä ja suurempia asioita voivat jäädä
ilman selitystä. Elämän varrelta jää asioita auki, vastauksetta. Mieltä
kiehtovia asioita, ongelmallisiakin. Ei vain omasta elämästä. Kaikki vaikuttaa
kaikkeen eikä vastaajia enää ole.
Hyvin nähty ja sanottu, Ano 10.55. Ja ikä antaa mahdollisuuden hyväksyä nuo tosiasiat.
Esko Valtaojalla ja Juha Pihkalalla oli keskustelukirja otsikolla: "Uskon tietäväni. Tiedän uskovani." Taitaa tuo jälkimmäinen vaihtoehto ajankohtainen nyt, minulle ainakin..))
demeter1
Vielä jatkan tuosta edellisestä:
Onkohan nykyisin vallalla sellainen näkemys, että ellei jollakulla ole varmaa kantaa johonkin asiaan, häntä pidetään joko tyhmänä tai nössönä - ei lukuun otettavana kuitenkaan ?
Jos taas sattuu vaihtamaan tuota "varmaa mielipidettä" sinut leimataan takinkääntäjäksi tai muuten epäluotettavaksi, vaikka kyse voisi vain olla uuden näkökulman löytämisestä tai erilaisesta painotuksesta jonkin asian tarkastelussa.
Muistan tuttuni vähän pilkanneen minua kun kerroin äänestäneeni vaaliehdokasta, koska tämä oli epävarma..)) Minun mittarillani se tarkoitti avointa ja kehityskelpoista...
Sanotaan, että tuo "varmuus" on meille jonkinlainen turvallisuuskysymys ja että epävarmuuden sietokyky on tarpellinen selviytymysväline meille ja sehän edellyttää juuri tuota asioiden auki jättämistä...
Usein ihminen joka on diblomaattinen katselee asiat monelta kannalta tarkasti , joten ei kai se voi olla mitenkään väärin jos avoimin mielin tarkastelee vastakohtia ja löytää niistä molemmista niin hyvät kun huonotkin puolet asiasta josta ottaa päätöksen niillä perusteilla, siis asiat vaakaan on monen ihmisen tyyli tänään. Ja hyvä niin
Tuo on minun tapani tarkastella asioita.
Olen sitä mieltä, että jos lukitsee ajatuksensa ja mielipiteensä, sulkee itseltään mahdollisuuden kehittyä.
Silloin uusien asioiden kohtaaminen käy hankalaksi.
Myös vastauksia asioihin löytää helpommin, kun tarkastelee eri mahdollisuuksia.
Ihminen, joka on jo "lukinnut" ajatuksensa on "toivoton tapaus".
Ei häntä yleensä saa mikään muuttumaan, vaikka se olisi parasta
hänelle itselleen ja hyväksi kaikille muillekin.
On asioita, jotka kaipaisivat vastauksia, että pääsisi rauhaan niiltä.
On ihmisiä, jotka voisivat antaa vastauksia, mutta jotka eivät itsekkäistä
syistä vastaa tai koska asia heidän mielestään koskee vain heitä.
Kaikki eivät valitettavasti kykene näkemään asioita kuin omalta kannaltaan.
Niin jäävät muut sitten pohtimaan omaa osuuttaan tapahtuneissa
asioissa ja joskus syyttömät jäävät kantamaan turhaa syyllisyyttä.
Hyvä pointti, Ano 12.55 ja varmasti koettua monen kohdalla.
Ainakin itse olen joskus joutunut kokemaan, että toisen/toisten kyvyttömyys nähdä itsensä osapuolena tekee avuttomaksi, puhumalla asiat eivät selviä, vaikka niin väitetään. Täälläkin on nähty ja todettu, että ne voivat puhumalla sotkeutua vielä enemmän..))
Ei välttämättä päästä samalle aaltopituudelle, luonne-erot ovat liian suuret. Irti päästäminen on ainakin minulle jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi.
Nykyisin korostetaan kovasti tuota "turhaa" syyllisyyttä, ei uskota sen olevan hyväksi kenellekään. Minusta se on tuon hyväksymisprosessin osa, ei siihen ole pakko juuttua, vaikka sitä voisi hetkellisesti tuntea.
Paljon on kirjoitettu lehdistä asioista missä lapsen äiti ei paljasta lapselle kuka on lapsen isä , ei siis ymmärrä että se on asia mikä lapsen on saatava tietää.
Sitten muistan kun nuorena kouluikäisenä kaverini tuli raskaaksi ja hänet lähetettiin toiselle paikkakunnalle synnyttämään ettei kyläläiset saisi tietää että on raskaana.
Tämä nuori koululainen synnytti poikansa ja antoi adoptioon, ja poika ei ilmeisesti tule koskaan tietämään ketkä olivat hänen todelliset vanhempansa . Minusta jokaisen lapsen tulisi saada tietää omat vanhempansa . Niin että näissä asioissa on juttuja asioita mistä ei perheissä puhuta ja salaisuus viedään itsekkäästi hautaan .
Jotkut löytävät toki omaisiaan DNA kokeiden perusteilla , jotkut liian myöhään.
Miten paljon onkaan asioita todella maailmassa mihin ei saa vastusta.
Varsinainen tragedia varmasti, niin äidille kuin lapsellekin, tuo lapsesta luopuminen, Ano 13.58. Onneksi siitäkin on alettu puhua nykyisin...
"Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa" ei vain taida päteä aina, kaikissa asioissa.
Suku voi olla vaikea. Ollaan niin "niskavuorta". Ei puhuta eikä anteeksianneta.
Minullekin tuo anteeksi antaminen on ollut vaikeata, Ano 12.56, kun en oikein ymmärrä mitä pitäisi antaa anteeksi. Sitäkö, että toinen on erilainen ihminen ja toimii toisin kuin itse toimisin ?
Tahallista ilkeyttä taitaa sittenkin olla aika vähän. Sen kohtaaminen voi aiheuttaa harmistusta mutta myös surua. Surua siitä, että ei pystytä kohtaamaan, ymmärtämään toisiamme, olemaan toisillemme rakennukseksi.
Kosto, kostaminen on minulle täysin vierasta, ellei kostoksi katsota sitä, että etääntyy, lakkaa yrittämästä.
Pitkävihaisuus ja joustamaton ajattelu, kovuus ihmisessä vaikeuttaa kaikkea.
Turha toivoa asioitten muuttumista, kun ihminen suuttuu heti, jos hänelle
yrittää puhua, kun hän on "päättänyt", että "tästä ei puhuta".
Mieheni sukulainen oli varmaan entinen koulukiusaaja. Hän ei antanut minulle mitään arvoa, vaan oli jatkuvasti eri mieltä ja osoitti joka tavalla, että olen väärässä. Huomasin, että hän nautti vastaansanomisestani ja yritti kääntää asiat vitseiksi, ja osoittaisi kaikille, miten tyhmä ihminen on sukuun naitu.
Eräänä päivänä minulle kerralla kirkastui, että on aivan yhdentekevää, mitä mieltä hän on. Toteamus oli kuin raikas suihku hikisenä päivänä.
Puhevälit kyllä siinä harvenivat lähes mykkäkouluun asti, mutta edelleenkään se ei ollut minun ongelmani.
Koulukiusaaja on valitettavasti kiusaaja aina, mutta hyvä, että vapauduit hänestä.
En ole koskaan odottanut, että kukaan anteeksi pyytäisi,
mutta jos pyytäisi antaisin heti anteeksi.
Haluaisin vain tietää syitä, ymmärtää asioita,
asioitten ymmärtäminen huojentaa.
Jokaisellahan on joku motiivi käytökseensä ja tekoihinsa.
Minullekin tuo "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus..." on yksi tärkeistä mielenmaiseman lauluista. Siinä on samaa ideaa kuin Leinon runossa, jossa kiitetään siitä, että "sain hengen herkän ja avoimen, jota tuutia tuulosen". Kyse ei ole epävakaasta tuuliviiristä, vaan mielen joustavuudesta. Mieltä voi ja saa muuttaa, kun olosuhteet muuttuvat ja kokemukset karttuvat, kuitenkin peruarvot pysyvät samoina. Paljon riippuu myös synnynnäisestä luonteesta ja temperamentista, miten joustavia olemme, miten helposti sopeudumme muutoksiin, varsinkin menetyksiin ja epävarmuuteen. Uskon, että kun ihmisellä on lapsena saatu hyvä perusturva, maailman myrskyt eivät vie pohjaa jalkojen alta, vaan luottamus elämään säilyy. Tiedän toki, että minun on helppo turvallisissa, vakaissa oloissa eläneenä ja hyvien ihmisten ympäröimänä helppo sanoa näin.
Emme voi läheskään aina vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta omaan asenteeseen voimme ainakin jossain määrin vaikuttaa. On lohdullista kuulla selviytymistarinoita vaikeissa oloissa ja katastrofeissa, ihmisissä voi löytyä hämmästyttävää voimaa pahan paikan tullen. Raamatun lohdutus siitä, ettei ihmiselle anneta enempää kuormaa kuin hän jaksaa kantaa, ei kuitenkaan tunnu toteutuvan, niin moni antaa periksi, voimat ja elämänhalu loppuvat.
Kosto on minustakin käsittämätön ja nimenomaan kostonhaluista ihmistä itseään vahingoittava asia ja kierre. Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta , tulemme väistämättä joskus loukatuiksi. Asioita voi yrittää sovitella, ja onhan meillä vakavampiin tapauksiin riippumaton oikeuslaitos. En tiedä, onko se nynneröintiä, mutta mieluummin väistyn riitatilanteesta kuin perään loputtomiin oikeassa olemistani ja viimeistä sanaa. Eikä väärässä oleminen tai anteeksipyyntökään niin kamalaa ole, voihan niistäkin ottaa opiksi. Hyvä neuvo on myös kuvitella välillä olevansa sen toisen saappaissa.
Moni on joutunut olemaan pitkään henkisen väkivallan uhri. Siinä ei "asenne"
paljon auta. Vaikka uhri ei tapaisi henkisen väkivallan harrastajaa,
pahuus on olemassa.
Olet oikeassa. Olisi pitänyt ilmaista, että joissain tapauksissa asenteella voi olla merkitystä. Ei ollut tarkoitus suhtautua pinnallisesti uhrin asemaan. Pahuus on maailmassa todellisuutta.
Pitäisi olla rohkea ja sinnikäs eikä antaa kovien ihmisten määrätä sitä
mistä puhutaan. Murtuu se kovakin kuori. Ihminen sen sisällä voi olla
hyvinkin heikko. Siksi sen on pitänyt kasvattaa itselleen kova kuori
ja kuolettaa tunteensa, ettei romahda.
Kyllä sen täälläkin näkee, ett kovisjyrääjä on itsetunnoltaan heikko. Kun itsellä ei ole hyvä olo, pitää aina muita mlitätöidä.
Mitä muuta tällä nähdään?
Saako puheenvuorostasi sen käsityksen, että itsetunnoltaan vahvalla on oikeus tuntea olonsa hyväksi ja sallia heikompien jyräämisyritykset?
Hyväntahtoinen ja ymmärtäväinen asenne.
Miksi kaikkeen pitäisi olla selitys?
Huvittaa kun lukee selityksiänne.
.... ja harmittaa kun ei ymmärrys riitä ?
Huvittaa ? Selityksiä ?
Näin eri tavoin me voimme asiat kokea.
Minä olin suorastaan riemastunut tästä keskustelusta. Viesteistä välittyi mielestäni juuri sellaista elämänviisautta, mitä itse pidän arvossa: näkemisen voimaa, oikeanlaista nöyryyttä, tasapainoa...
Parhaista selittäjistä on kuoriutunut politiikan eturivi.
Toisena ollaan me täällä.
Kaikkea voimme pohtia, ja kaikkeen löydämme selityksen, joukkoälyllä.
Hyvää päivänjatkoa! :D
Mkr.
"Joukkoäly", siinäpä osuva ilmaisu, Mkr. "Yhdessä olemme enemmän", kuten tuttu klisee vakuuttaa.
Mutta ihan tosissaan: jos ynnää yhteen kaiken viisauden mitä meissä "vanhoissa naisissa" on, niin kyllä sillä pärjää ja säilyttää myös mielenrauhansa.
Sehän menee niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy!
Noinhan se menee, Ano, 14.18, mutta miksi unohdetaan, että joukossa voi tiivistyä myös viisaus. On sitäkin nähty, täälläkin...
Ja jos viisautta on enemmän, tyhmyyskin voi väistyä, ainakin menettää voimaansa..))
Ehkä on.
"Vaikeneminen on tapa vaikuttaa
Vaikeneminen on osa sanatonta viestintää. Sillä on eri asteita.
Vaikeneminen voi olla hiljaisuutta, jolla annetaan muille tilaa.
Se voi olla pieni mielenosoitus, jolla kerrotaan, että jokin ei miellytä.
Se voi olla pidempiaikaista mykkäkoulua, jolla sulkeudutaan pois vuorovaikutuksesta.
Se voi olla keino olla vastaamatta tai tapa osoittaa valtaa.
Vaikenemisen vaikutus on välillä jopa suurempi kuin puheen,
sillä tulkitsemattomuudessaan se vaikuttaa luihin ja ytimiin asti."
Näin viisaasti kirjoittaa tietokirjailija Sari Kuusela
ja olen samaa mieltä, vaikenemisella on vahva vaikutus.
Hieno sitaatti ja analyysi, kiitos. Täytyy tallentaa omaan viisauden käsikirjaan..))
Ehkä hiljaisuuden käyttö työkaluna edellyttää vahvaa läsnäoloa, kovin hektisessä ilmapiirissä se ei välttämättä toimi.
Voivatko muistot olla liian raskaita kestää ? Rakkaatkin muistot.
Kyllä ne voivat olla raskaita. Muistoihin liittyy menetyksiä, joita on vaikea kestää.
Raskaat muistot vaikeuttavat elämää. Ilot on vähissä, samoin yöunet.
Miettii, jos jaksaa, mistä löytäisi hentoja tukipilareita, joilla irrottautuisi
vähä vähältä murheellisista ajatuksista. Ihmiselämä on aaltoliikettä.
Elämä kuljettaa ja aallonharjat kuin myös pohjakosketukset vuorottelevat.
Onko kellään vastausta ?
Onko muuta olemassa kuin aika, joka murheita lievittäisi ?
Haluaisi pystyä antamaan vastauksia, jotka helpottaisivat, mutta ei tiedä niitä.
Ihmismieli toimii omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan.
Itselleni pahimpia esteitä toipua murheista on ollut päätös,
että "minun on päästävä yli tästä !" koska ei kaikista murheista pääse yli koskaan,
mutta "niitten kanssa sopeutuu elämään".
Kun unohtaa "pakko päästä yli"-tavoitteen" alkaakin yllättäen helpottaa henkisesti.
Kuvauksesi oli kuin olisit kertonut sairaudesta toipumisaikani vaiheista. Niin, vain aika auttaa. Pelon ja murehtimisen aika hälvenee, usko tulevaisuuteen vahvistuu..
mikä on seuraava tulevaisuuden vetosi?
Yrittää pysyä terveenä.