Äh, on tää elämä inhottavaa. Olen isovarpaitani myöten ihastunut yhteen kaveriini (mieheen siis). Olemme tunteneet noin vuoden ja tähän mennessä ihan ystäväpohjalla ollaan oltu, aina tultu hyvin toimeen, koska kemiat on pelannu. No, yksi päivä sitten huomasin, että omat tunteeni ovat tästä kaveruudesta vähän muuttuneet. Haluaisin olla tämän ihmisen kanssa koko ajan ja hänen seuransa saa oloni onnelliseksi. Oikein hehkun hänen seurassaan! Muutenkin hän tuo parhaat piirteeni esiin. Tuntuu että myös minä teen samoin hänelle.
Mutta mutta... Tämä hyvä ystäväni seurustelee ja asuu tyttöystävänsä kanssa. On ERITTÄIN epätodennäköistä, että he eroavat. (Ja vaikka eroaisivatkin, miehellä menisi varmasti ainakin kuukausia selvitä tästä suhteesta.)
Tietääkö kukaan mitään keinoa, miten omat tunteet tätä miestä kohtaan saisi tukahdutettua? En halua olla ihastunut häneen, koska tiedän, etten voi häntä saada. Olen iloinen, että hän on hyvä ystäväni, mutta tällä hetkellä hänen seuransa riipii sydäntäni, koska hänen kaikki tekonsa ja sanansa saavat minut ihastumaan yhä voimakkaammin...
Miten siis jatkan tästä eteenpäin?
Mutta mutta... Tämä hyvä ystäväni seurustelee ja asuu tyttöystävänsä kanssa. On ERITTÄIN epätodennäköistä, että he eroavat. (Ja vaikka eroaisivatkin, miehellä menisi varmasti ainakin kuukausia selvitä tästä suhteesta.)
Tietääkö kukaan mitään keinoa, miten omat tunteet tätä miestä kohtaan saisi tukahdutettua? En halua olla ihastunut häneen, koska tiedän, etten voi häntä saada. Olen iloinen, että hän on hyvä ystäväni, mutta tällä hetkellä hänen seuransa riipii sydäntäni, koska hänen kaikki tekonsa ja sanansa saavat minut ihastumaan yhä voimakkaammin...
Miten siis jatkan tästä eteenpäin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
pitäis unohtaa eräs kun se on varattu
rakastumassa? Ainakin siltä tekstisi perusteella vaikuttaisi. No mutta, eihän siitä pääse eroon vain nappia painamalla! Ihan inhimillinen, ymmärrettävä tunnehan se on :)
Ajoitus on tosin huono. Hän on siis tällä hetkellä varattu.... Mietipä tilannetta, jossa hän olisi ollutkin sinkku. Olisiko silloin häneen tutustuminen ollut noin helppoa? Tuskimpa. Varatun ihmisen kanssa pystyy ottamaan iiiihan rennosti, koska tietää, ettei hän 'sillä silmällä' voi katsoa. Eli luulen, että teidän ystävyydestä ei olisi tullut noin syvää, ellei hän olisi ollut alusta alkaen varattu. Luulenpa vain, että siinä tapauksessa te olisitte alkaneet heti seurustelemaan, jolloin suhteesta olisi tullut liian hätiköity. Ainakin ilmeistä on, että hänessä on jotain, mikä vetää sua puoleensa.
vuoden pituinen ystävyys on HYVÄ aloitus suhteelle. Oikeastaan parhain mahdollinen, koska vuodessa ehtii aika paljon jo tutustumaan toiseen. Tiedän, että olisi väärin särkeä tämän toisen naisen sydäntä, mutta eikö toisaalta sinulla ole oikeus ainakin ilmaista YSTÄVÄLLESI sitä, mitä oikeasti ajattelet? Ja tietenkin hän voi kieltäytyä (torjua sinut), mutta eikö se kuitenkin huojentaisi edes pikkasen oloasi??
Tekisi tosiaan mieli kertoa ystävälleni tunteistani, mutta en haluaisi saattaa häntä ns. ikävään tilanteeseen. Kun tiedän, ettei hän nyt kuitenkaan eroa minun takiani. Ja entä jos tähän mennessä niin hyvät välimme muuttuisivatkin hankaliksi, kun kumpikaan ei enää tietäisi miten suhtautua?
Olen samaa mieltä siitä, etten varmaan olisi tutustunut häneen näin hyvin jos hän ei olisi seurustellut. Mutta se syö naista kun tietää, että yhteistä tulevaisuutta tuskin on! On tää elämä kummallista...
joo,eli siis menin ja ihastuin sitten kai vähä rakastuikin kaveriini.
Nyt ollaan erittäin hyviä kavereita ainakin mun mielestä.
Pystymme puhumaan kaikesta/kaikkeen.
Ja parasta tässä on se että se mun ihastuminen oli väliaikaista.Luulen että mua sähvähdytti nuori nätti poika joka on koko olemukseltaan ihan eri maata.Ja mies joka jaksaa hymyillä,nauraa ja yleensä olla elämän iloinen.
Hän on myös valmis lohduttamaan jos ja kun huomaa mulla menevän päin p:tä.
Huomenna hän muuttaa uuden tyttökaverin kanssa kimppaan asumaan,ja olen jotenkin hirmu tyytyväinen että näin kävi.
Juupelis, niinhän se elämä on!
Samaa taistoa käyn itse tunteitteni kanssa, olen siis mies ja aivan totaalisen ihastunut tyttöön, ollaan hyviä kavereita ja tyttö varattu! Hän on seurustellut miehensä kanssa 3.v
En todellakaan tahdo ns. "varastaa" tätä tyttöä, koska jonkin asteisia kavereita tämän tytön miehenkin kanssa ollaan, ja itse viime syksynä tulin jätetyksi toisen takia,(5.v seurustelun jälk.) ei kivaa... :(
Olin jo pääsemässä yli koko tilanteesta, kunnes eräänä kauniina iltana tyttö (oma-alotteisesti)kertoi että hänellä on myös tunteita minua kohtaan, muttei tiedä mitä tekisi, ja myöhemmin puhuttuamme uskoi ettei hän voi miestään jättää, ollaan vaan kavereita, jne, jne...
Eli nyt tunteet on kahta suuremmat, ja niiden tappaminen ei ole helppoa!!!
Tuo miten kuvailit itseäsi hänen seurassaan kuulostaa niin tutulta, kaikki maailman murheet katoaa kun on tämän henkilön lähellä...
Yksi keino olisi tietysti hylätä koko ystävyys, mutta siihen en missään tapauksessa tahtoisi ryhtyä!
Varsinaiseen kysymykseen tästä ei apua ole, koska itse kamppailen kerran samojen asioiden kanssa, eli vinkejä odottelen minäkin!! :)
Hyvä kuulla, ettei ole ainoa tässä maailmassa, joka käy läpi näitä asioita :)
Minulle tämä mies ei ole suoraan ilmaissut kiinnostustaan, mutta jotenkin hänen seurassaan aistin, että hänelläkin on jonkinlaisia tunteita minua kohtaan. Hän haluaa mm. aina pitkittää tapaamisiamme keksimällä aina jotain lisätekemistä, että voisimme viettää aikaa kahdestaan. Jos olemme esim. olleet porukalla jossain, lähdemme yleensä samaan aikaan ja hän saattaa ehdottaa, että mentäiskö vielä kahville? Ja samaa teen minäkin... Mutta kahvien jälkeen hän sitten lähtee tyttöystävänsä luokse, nyyh.
Asiaa ei yhtään helpota se, että mies kertoi minulle juuri, että hänen suhteessaan ei mene tällä hetkellä kovin hyvin... Mutta silti uskon, että he voittavat vaikeudet ja jatkavat yhdessä. Eli minulla on sama ongelma kuin sulla, nyt tunteet ovat vain kahta kauheammat! Mutta ei kai tässä auta kuin kärsiä vaan (ja iloita niistä hetkistä, kun ylipäätään näkee toista :)
Ja sittenkun saa, tai ainakin luulee saavansa jonkin laista vastakaikua, ja toinen vielä kertoo että menee huonosti, tai sitten niinkuin mun tapauksessa että on tunteita, niin tulee väkisinkin "huijattua" itsensä uskomaan että kyllä se tästä vielä järjestyy! Vaikka pitäisi ehkäpä keskittyä johonkin muuhun!
Sitten on vielä sekin että vaikka kuinka yrittäisi "etsiä/ajatella" jotain toista, niin ei se onnistu, kun on ne tunteet tätä yhtä kohtaan!!
Meillä on myös noita yhteisiä hetkiä alkanut ilmaantua, selvästi molempien halusta! Viimeksi viime viikonloppuna hän halusi aivan välttämäti heittää minut kotiin kaupungilta (itse en ajokunnossa) ja tuossa pihalla sitten puoltoista tuntia vaan puhuttiin ja puhuttiin...sitten hän lähti hakemaan poikaystäväänsä baarista, ja minä kotiin, yksin, "kärsimään"
Ihan ohimennen tuli mieleen semmoinen että, minkä ikäisiä te muuten olette (sinä & tämä mies)?
Reiluja parikymppisiä ollaan molemmat. Ihan hyvin ois tällä miehellä siis aikaa erota... ;)
Tuo on niin totta, että ei sitä vaan ihastu muihin kun on tunteet tätä toista kohtaan. Ja tuo puolitoista tuntia pihalla kyllä kuulostaa siltä, että tyttö todellakin haluaa viettää aikaa kanssasi. Ehkä hän ei vaan uskalla erota?
Mekin puhuttiin viime viikolla baarissa neljä tuntia putkeen, kun ei huomattu ajan kulumista... Ja mies on vielä jälkeenpäin kiitellyt, että oli yksi parhaista baari-illoista (vaikkei tosiaan tehty mitään muuta kuin juteltiin "syntyjä syviä").
On niin ihanaa olla ja jutella hänen kanssaan, mutta aina lopuksi sitä tippuu alas maan pinnalle kun hän lähteekin takas kotiin tyttönsä kainaloon. On tää niin raastavaa.
Vähän yli parikymppisiä myös ollaan me, joten ei sen siitä pitäisi kiinni olla! ;)
Piti vielä kysyä että kuinka kauan tämä mies on seurustellut tyttöystävänsä kanssa? Meidän tapauksessa ovat seurustelleet 3 vuotta, ja asuvat siis yhdessä. Tosin tästäkin olen iteselleni koittanut vakuutella että ei se mitään ratkaise, kun omakin suhde meni poikki 5 vuoden jälkeen...
Tuosta uskaltamisestahan se luultavasti onkin kiinni, tietysti kun jo kolmekkin vuotta on yhdessä ollut, niin ei siitä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ole helppo lähteä.
Kyllä mun mielestäni sun kannattais jollain tavalla yrittää ilmaista tunteesi häntä kohtaan!
Tosin siinä saattaa käydä niinkuin minullakin että kaveri sanoo että hänelläkin on tunteita, mutta ei tiedä voiko jättää nykyistä kumppaniaan.. Sekin on aika raastavaa...
Ainakin tuon sinun kertomasi perusteella vaikutaisi että pakko sillä miehelläkin on tunteita sinua kohtaan olla! Tuskin sillä mitään negatiivisia vaikutuksia on, paitsi se klassinen "tieto lisää tuskaa" jos käy niin että hänellä on tunteita mutta ei pystykkään jättämään tyttöään...
Meinaa vaan alkaa usko loppua koko touhuun, kaveri koittaa kauheesti tsempata, että "kyllä sä sen saat vielä, jne.." muttakun alkaa sydän jo kohta hajoamaan tämmöisessä touhussa...
Mut tsemppiä sulle, taas on uusi viikonloppu edessä! ;)
Myös tämä minun ihastukseni on seurustellut 3 vuotta. Ehkä me ollaankin ihastuttu saman pariskunnan eri osapuoliin? Se vasta oiskin vinkeää! ;) Lopulta nämä tyypit eroaisi toisistaan ja me saatais vihdoin ihastuksemme! Ja kaikki olisi onnellisia...
Olen kyllä ajatellut kertoa miehelle tuntemuksistani, sillä en usko, että hän ainakaan pahastuisi siitä. Luulen myös, että vastaus olisi samansuuntainen kuin sulle, että kiinnostusta löytyy, mutta ei halua erota nykyisestä. Voisihan tietysti olla myös, että hän sanoo ettei ole kiinnostunut minusta. Oikeastaan toivoisin sitä, koska silloin ainakin pääsisin hänestä irti.
Juu. Tänään olemme näkemässä taas illalla baarissa (hänen tyttöystävänsä ei ole mukana, tietääkseni). Meitä on kyllä sen verran suuri kaveriporukka liikkeellä, etten kyllä varmaan tänään halua kertoa miehelle tunteistani, koska joku saattaa sen hyvinkin kuulla (siitä ei seuraisi mitään hyvää). Tällaisen asian haluaa jakaa kahdenkesken... Mutta katsotaan. Jos sattuu tilanne, että ollaan kaksistaan niin eihän sitä tiedä. Mies on justiinsa niin ihana, että vaikka ei haluaisikaan jättää nykyistään, niin ei varmasti teilaisi mua ja mun tunteita, vaan hoitaisi homman hienovaraisesti. Siksi ei pelota olla kertomatta.
Mutta katsotaan sitten illalla miten käy... Tsemppiä myös sulle! Muuten, mitä luulet, jos sinun ihastuksesi eroaisi, pystyisikö hän ottamaan sinut samantien uudeksi miehekseen? Itsekin nimittäin eron kokeneena olen sitä mieltä, ettei uutta kannattaisi ottaa välittömästi eron jälkeen. Mutta mitä mieltä olet?
vuosi oli 1993 ja kevät ja katsoin yhtä miestä silmiin vaik just menny avoliittoon olin. mies oli naimisis, nyt eronu jo vuosia sitte ja seurustellee kai vakavasti, mie eellee avolitos, lapsiiki o tullu. mut sitä silmii katsonutta miestä RAKASTAN ja mitä enemä aika kuluu, sitä enepi aatellu et mä sen viel iselleni pokaan.
et mieti säkin, kantsisko asoista kertoa sile miehelle, tunteit ku ei voi tappaa vaik ois kuin vääri tekemäs
Se olis melkein sitten jo liian hyvää ollakseen totta... Hetken jo mietin että jos sittenkin, kun tämä "ihastukseni" soitti tuolloin perjantai iltana mulle ja kuulin että miehensä on ryyppäämässä kavereittensa kanssa ja hän on ei ole mukana, mutta ei kai tämä maailma nyt niin pieni voi olla?!
Noh nyt tämä tyttö on vanhempiensa ja miehensä kanssa viikon etelässä.. (ei kai vaan sinunkin?) ;) (oli pakko laittaa tuo että selviää!!)
Tuskimpa sitä on järkeä heti uutta suhdetta aloittaa, en minä ainakaan olisi pystynyt eron jälkeen heti aloittamaan! Joten J O S ero tulee niin kyllä siinä varmaan aikaa hetki menee, kuitenkin 3 vuotta on melko pitkä aika...
No mutta miten meni baari-ilta tuliko mitään selvyyksiä asioihin??
Me ollaan nyt tosiaan reilun viikon "katkolla" tuon loman takia että sitten katsellaan taas uudelleen, jos vaikka tunteet olisivat muuttuneet, joko minulla tai hänellä...
No ei kyllä tullut mitään selvyyttä mihinkään. Paitsi korkeintaan siihen, että ei mies ole kyllä eroamassa tyttöystävästään. Vaikkeivät hänen tunteensa olekaan välttämättä täysin "voimissaan", on ilmeisesti jo pelkkä erikseen muuton ajattelukin liian hankala asia hänelle tällä hetkellä. Ja ymmärrän sen kyllä, eihän hänen suhteessaan ole varsinaisesti mitään vikaa (paitsi minä, ehkä).
Ja ei, hän ei ole tällä hetkellä etelässä. Valitettavasti... ;)
Olen muuten pannut merkille, että aina kun olen kahdestaan tämän miehen kanssa, hän ei koskaan esimerkiksi puhelimessa mainitse ystävilleen saati tyttöystävälleen olevansa juuri minun kanssani. Puheluihin hän aina vastaa kiertelemällä ja antamalla ymmärtää olevansa esimerkiksi yksin. Ja kun soitin hänelle tänään, mainitsi hän olevansa tyttöystävänsä kanssa ja vaikutti erittäin vaivaantuneelta. Oletko sinä huomannut vastaavaa?
Olemme viime aikoina olleet todella paljon yhteydessä ja olenkin alkanut miettiä, pitäisikö minun yrittää ottaa häneen vähän etäisyyttä. Toisaalta haluaisin olla hänen kanssaan koko ajan, toisaalta pelkään "yliannostusta" ja pelkään karkoittavani hänet pois. Mutta minkäs teet, kun esimerkiksi muutama päivä sitten mies laittoi yöllä tekstiviestiä (jossa luki niitä näitä, ei siis mitään rakkaudentunnustuksia) ja heti seuraavana aamulla herätti minut puhelulla...
Joo-o, kai sitä sitten pitää vaan hyväksyä että näin siinä käy...Samaa minä olen ymmärtänyt että ajatus eroamisesta ei tunnu kovin läheiseltä!
Olen huomannut tuon saman tilanteen jos olemmme kaksin ja joku soittaa, tms.. sitten muutaman kerran hän on ollut siskonsa kaverin kanssa, vaikka ihan yhtä pitkään molemmat olen tuntenut, ja paljon enemmän minä kaveri hänen kanssa olen, kuin siskonsa!
Jotenkin oudolta tuntuu tuo että ei pysty myöntämään kenen kanssa on esim. kaksin jossain, ehkäpä heillä ("sinun" miehellä ja "minun" tytöllä) on kuitenkin jotenkin huono omatunto siitä että on meidän kanssa, koska tuntevat jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä meitä kohtaan (liekö toiveajattelua?!)
Mitenkäs sinun ja tämän miehen tyttöystävän välit? Onko teille tullut mitään "tilannetta" tai onko tämä huomannut että olette kiinnostuneita samasta miehestä??
Itse jouduin vappuna kovaan kuulusteluun, aiheesta olenko kiinnostunut hänen tyttöystävästään, ilmeisesti meni läpi, koska sen jälkeen ei ole tullut mitään!
Samaa "etäisyydenottoa" olen ajatellut minäkin, enkä ole muutenkaan kauheasti viitsinyt enään ottaa yhteyttä ettei tule taas mitään mustasukkaisuus kohtauksia, mutta ei se paljon auta kun tämä tyttö kuitenkin kokoajan soittelee lähtettelee viestejä, jne...
Nytkin ajattelin että saa keskittyä ajattelemaan kaikkea muuta kun he viettävät "laatuaikaa" (en ole katkera ;) siellä etelässä, mutta yhtälailla näyttää viestiä tulevan sieltäkin... :/
Toinen hauska tilanne sattui myös tulloin vappuna, olimme jossain koti hipoissa, ja siellä sitten eräs tyttö alkoi ahdistelemaan minua, jne.. sitten myöhemmin samana iltana kuulin tältä "ihastukseltani" kuinka hän oli tullut mustasukkaiseksi tälle ahdistelijalleni.. Mikä tietysti kertoo tilanteesta jotain, mutta ei se silti muuta sitä tilannetta että eroaminen lienee liian vaikeaa... :(
Mulla ja miehen tyttöystävällä on ihan hyvät välit. Ei hän ainakaan vaikuta siltä, että olisi huomannut meidän välillämme mitään. Ja hyvä niin.
Mitä tuohon mustasukkaisuus-asiaan tulee, niin minäpä panin sinua paremmaksi! Viimeksi kun oltiin baarissa, päätin näyttää tälle miehelle, että jotain muutosta suuntaan tai toiseen on tapahduttava, sillä en jaksa enää "olla varattuna" hänelle, joka seurustelee. Niinpä iskin toisen miehen ja suutelin hänen kanssaan niin, että ihastukseni näki.
Tiedän, että olen varmaan kamala ihminen tai jotain, mutta päätin etten voi enää toivottomana roikkua "suhteessa", josta ei ehkä koskaan tule mitään. Ja mies tosiaan tuli mustasukkaiseksi! Ei hän sitä ääneen sanonut, mutta muuttui tosi myrtsiksi yms. Halusin tehdä hänelle selväksi, että minä en aio olla häntä loputtomasti odottelemassa (vaikka sisimmässäni olenkin, ainakin tällä hetkellä). Ihastukseni poistuikin sitten baarista naama rypyssä.
Nyt aion olla ottamatta häneen yhteyttä ja katsoa, kuuluuko hänestä mitään. Pieni tauko voisi kyllä tehdä hyvää. Mutta hänen on aika ymmärtää, että minunkin pitää elää omaa elämääni, eikä vain sokeana odotella, JOSKO hän joskus haluaisi erota nykyisestä naisestaan. Aika näyttää, miten käy.