On melko vaikeaa ja etteikö sanoisi, että ikävänkin kuuloista kumppanin etsintä esimerkiksi nettideiteistä, esim. tinderistä. Viikolla hesarissa kuusikymppinen nainen, joka oli viisikymppisenä eronnut ja viettänyt eloisaa sinkkuaikaa lakanoidenkin välissä, oli nyt muutaman rauhallisen sinkkuvuoden jälkeen halunnut löytää kumppanin. Hän kaipasi lähelleen miestä, jonka vierestä olis kiva herätä ja tehdä eri asioita yhdessä. Hän meni tinderiin, jossa valikoimaa kyllä oli ja niitäkin miehiä, jotka tosi mielellä etsi kumppania. Hän ei hyväksyvästi pyyhkäissyt oikealle niitä ikäisiään nuorekkaita, kivannäköisiä, jotka hänen mielestään helposti saisivat nuorempaakin seuraa. Ja kun mietin tätä, plus kaikkea muuta mitä täällä palstallakin on toitotettu ulkonäöstä ja tasoista plus työpaikalla mitä jotkut on ihmetelleet vaikkapa joitakin tuntemiaan ja julkisuuden pareja, niin oikeastaan rupean itsekin taipumaan tuohon ajatukseen. Naisen ei tosiaan kantsi miettiä mitään hyvännäköisempää tai nuorekkaamman näköistä miestä kumppaniksi, sillä nehän lähtee ja on nuorempien mieleen. Mistä sitten oikeasti tietää oman arvonsa tällä saralla, sillä eihän esimerkiksi tinderissä luonne ja muut vastaavat asiat tule esiin. Mitä jos jotkut miehet eivät uskalla lähestyä minua (olen ihan kivannäköinen, mutta tavallisen kivannäköinen), jos olen mielestäni liian kivannäköinen tai vastaavasti olen heille ulkonäöltään liian huonotasoinen. Ja mistäs minä tiedän olenko kivannäköinen vai vaan omasta mielestäni sitä. Luulen ehkä liikoja itsestäni. Ikää kuitenkin viisikymmentä ja kyllähän tuo roppakin alkaa jo rupsahtaa, vaikka itsestään huolta pitääkin.
Kumppanin etsintä
Anonyymi-ap
12116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitat liian pötköön tekstisi.
Surkeaa lukea moista.
Ymmärrän, että täällä laatukirjoitusten joukossa se erottuu häpeäkseen. Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi. Voisitko kuitenkin katsoa sisällön ja vastata siihen. Koitan seuraavaksi muistaa kappalejaotkin. Kiitos rakentavasta palautteesta.
Luen kohta ja vastaan.En tarkoittanut pahalla.
Mitä tähän nyt pitäisi vastata ?
Kumppanin löytyminen on sattumastakin kiinni.
Oikeasti ulkonäkö rapistuu mutta jos on sisältä valmiiksi paska niin ei se siitä parane.Kevääksi mies.
Et tuu saamaan kraappahousuja, vaikka kuinka pussailisit! Ridge saa ne kun tulee käymään.
Ei kumppania kannata etsiä, vaan vain olla tarjolla ja avoin. Se riittää.
Ei se kyllä kaikille riitä. Kaikki ei liiku kauheasti tapahtumissa, yöelämässä tai tapaa työpaikalla sopivan ikäisiä, tai ylipäätään sopivia kumppaniehdokkaita. Näen netin tämän vuoksi mainioksi apuvälineeksi, jos se vain toimisi fiksummin.
No en minäkään mainittavammin liiku, mutta ihan hyvin löytyy ihmisiä kohdattavaksi, mm. täältä palstalta. Kyllä minäkin omani löydän, kun sen aika on, mutta en vaivaudu etsimään.
Jep. Eipä sitä seuraa yleensä etsimällä löydä, ainakaan sellaista löytämisen arvoista seuraa. Mä muistan kuinka kerran hieman nuorempana tajusin tuon. Mä tajusin, että en ole ikinä ollessani ns. haku päällä löytänyt yhtään minkäänlaista seuraa. Siis en koskaan, enkä mistään. Sen sijaan kun en ole etsinyt, en ole edes miettynyt koko asiaa, niin täysin yllättävisä paikoissa on alkanut jopa pitkä parisuhde. Minäkään en todellakaan tule vaivautumaan etsimään ja kyllä sen omani jostain sitten yllättäen löydän.
Sulla on sitten täysin sama valaistumiskokemus kuin itselläni, sen huomaaminen että haku päällä -modessa homma ei toimi. Ja kun vain on avoin mahdollisuudelle, niin löytää kumppanin milloin mistäkin.
Minä taas en ymmärrä miksi kukaan kokee tarvetta tehdä päätöksiä muiden puolesta. Mä koen sen rehellisesti aivan naurettavaksi pohtia mitä joku toinen ajattelee tai haluaa tai miten hän toimii tai mitä hän etsii. Todennäköisesti nuo yrityksen menevät ihan vitukseen joka kerta pieleen. Antakaa hyvät ihmiset niiden muiden ihmisten tehdä päätöksensä ihan itse, älkääkä tehkö niitä heidän puolestaan.
Mua aivan hitokseen v.tuttavat mm. ne miesyksilöt, jotka ovat vuosien varrella tehneet päätöksiä minun puolestani, eli olettaneet minun ajattelevan tai haluavan jotakin. Mä olen monta kertaa elämässäni kuullut, että "en mä uskonut, että voisit muka olla musta kiinnostunut". No mikäpä siinä, mutta turha sitä mulle enää on parkua. Mahdollisuus oli ja meni ja sen paljastuksen jälkeen olen vain tyytyväinen etten luojan kiitos tuhannut moisiin enempää aikaani.