SPACE HOOKERS! I : Orgozoidien vankeina
Milene ei vieläkään uskonut vihollisen avaruusalusta todeksi, ei edes herättyään pimeässä vihreässä kammiossa, vankina raajoistaan kovettuneessa hartsintapaisessa aineessa muiden taistelupilottien kanssa.
Galaktisen imperiumin kansainvälisen avaruushuoraliitoston, lyhyemmin GEISHA:n lippulaiva, Space Hooker IV oli joutunut Orgozoidien taistelufregatin yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutsenen tähdistössä, puolustusalusten laukaisu oli pahasti myöhästynyt ja neljännes taisteluosaston naispiloteista, mukaan lukien hän, laivan kapteeni oli otettu vangiksi hurjan, Orgozoidien kannalta verisen avaruustaistelun lopuksi.
Se miten he olivat tänne päätyneet, oli arvoitus mutta varmaa oli ainakin se, että Orgozoidit olivat vasta hiljan vanginneet heidät. Hän näki sen sillä he olivat vielä koskemattomia - Orgozoidien käsittelyn jälkiä oli vaikea olla huomaamatta.
Milene riuhtoi jalkojaan ja käsiään, tosin turhaan sillä vihreät limaiset kahleet pitivät hänet otteessaan. Hän tutkaili huonetta, kolme muutakin pilottia oli otettu vangiksi, hekin olivat Milenen lailla kahlittu tiukasti roikkumaan kammion epätasaiselle, niljakkaalle seinälle. Hän tarkisti muiden pilottien lentohaalareista heidän nimensä ja yksi oli hänen salarakkaansa, lääkintäupseeri Amilian. Milene ei pitänyt tilanteesta, sillä hän ei olisi halunnut hänen lähtevän mukaan taisteluun. "Amilia!" hän kuiskasi kovaa, toivoen etteivät Orgozoidit kuulisi häntä.
Amilia ja muut pilotit, Aila ja Lenya, heräilivät tokkurastaan, ilmeisesti heidät kaikki olivat huumattu. "Voi paska", totesi tummahiuksinen Lenya todettuaan asian tolan. Kaikki kolme yrittivät rimpuilla kotvan ajan pois, mutta turhaan. "Gamirran nukutuskaasua", tiesi Amilia. "Mitä meille tapahtuu?", kysyi lyhythiuksinen blondi, Aila. Kysymys oli turha, sillä he kaikki tiesivät Orgozoidien pahat tavat käsitellä GEISHA:lta saatuja kaunisvartaloisia sotavankeja. Tilanne näytti pahalta, varsinkin kun GEISHA ja Orgozoidit olivat ilmisodassa - todennäköisimmin heidät vietäisiin seksiorjiksi Orphamin tai Tulus 3:n loputtomiin haaremeihin, missä ei liukastevoiteita tunnettu.
Amilia oli juuri vetämässä henkeä sanoakseen jotain kun kammion toisesta sivusta aukesi ovi ja heidän vangitsijoidensa kapteeni astui sisään. Nelikko käänsi kauhulla katseensa kohti kirkasta oviaukkoa, missä piinaavan selvästi seisoi täysikasvuinen Orgozoid.
Kolmemetrinen, lihaksikas vaaleanvihreä kaksijalkainen olento pitkine, valossa kiiltävine lonkeroineen ja magentana hehkuvine silmäparineen katsoi heitä. Olennon taakse ilmestyi riviin seitsemän muuta samanlaista niljakasta otusta - kaksi jokaista vankia kohti. Naiset olivat tyrmistyneitä nähdessään pahamaineisia Orgozoideja edessään ilmielävänä. Mustekalaolennon pauhaava ääni täytti huoneen: "OLEN KAPTEENI GUMULZ. OLETTE NYT VIRALLISESTI ORGOZOID-LIITON SOTAVANKEJA JA VIEMME TEIDÄT RUHTINAALLISILLE HAAREMEILLE JOSSA PALVELETTE PÄIVIENNE LOPPUUN SAAKKA. KAIKKI VASTARINTA ON TURHAA"
Naisnelikko odotti hiljaa vavisten.
Vaikka Milene ei pystynyt tulkitsemaan olentojen pupillien liikkeitä, hän arveli niiden jo riisuvan heitä paljaiksi kaikilla kuudellakymmenelläneljällä silmällään ja tunsi jännityksen ilmassa kasvavan.
Olento näytti mittailevan naisia katseellaan nostaen isoa pääntapaistaan, jossa seisoi neljä silmäparia päällekkäin. "TIETENKIN TARKASTAMME ETUKÄTEEN KAIKEN TAVARAN MIKÄ VIEDÄÄN LIITON RAJOJEN SISÄPUOLELLE"
Gumulz katsahti jokaiseen naiseen kerrallaan ja astui Milenen luo nostaen yhden kahdeksasta lonkerostaan Milenen kasvoille - ranteenpaksuinen vihreä lonkero paineli hänen poskiaan ja hieroi hänen hunajanvärisiä pitkiä hiuksiaan. Milene tunsi olion kiihottuneisuuden tilan, eikä hän kyennyt sanomaan mitä sillä oli mielessä, mikä puistatti häntä. Kammioon oli laskeutunut kauhunsekainen odottava synkkä tunnelma.
Pian alkoi tapahtumaan. Orgozoid tarttui Milenen lentohaalarin kaulukseen ja repi hetkessä puvun riekaleiksi hänen yltään paljastaen GEISHA:n lippulaivan kapteenin puhtaat valkoiset ruumiinkaaret pelkkiin pikkumustiin verhoutuneina. Viileähkö ilma ja tapahtuman yhtäkkisyys sai Milenen älähtämään vaistomaisesti ja vetämään polvensa yhteen. Hänen pyöreät muotonsa olivat avoinna olennon katseelle, kuin tarjottimelle asetellut kypsät Araccasin hedelmät. Hän yritti kampeutua irti limaisista kahleistaan, mutta hänen raajansa olivat vielä liian heikot nukutusaineen jäljiltä.
"HMM, KATSOTAAN MITÄ TÄÄLTÄ LÖYTYY" Sanoi Gumulz. Vihreä olento työnsi kuuman lonkeronsa Milenen pikkupöksyjen sisään ja hän tunsi kun lonkeron sileä pinta liikkui ylös alas hänen häpykumpunsa päällä. Lonkeron pää luotasi ahnaasti hänen salaisimpia paikkojaan. Hän nosti katseensa ja näki loppujen, vaitonaisina odottavien Orgozoidien seuraavan heitä erittäin tarkasti lonkerot villisti vipattaen.
Osa muista olennoista oli varkain käymässä käsiksi loppuihin pilotteihin mutta gumulzin lonkeron heilautus sai ne pysymään paikallaan. Milene ei tiennyt mihin olennon monista silmäpareista hänen olisi pitänyt katsoa antaakseen mahdollisimman halveksuvan vaikutelman. "GEISHA ei ikinä luovuta taistelua" Milene sanoi, nostaessaan samalla ryhtiään ja pystyen pitämään äänensä tiukkana. "HAH - TEINÄ KESKITTYISIN VAIN PYSYMÄÄN HENGISSÄ" gumulz vastasi.
Lonkerot liukuivat vastustamattomasti Milenen harallaan olevien reisien pintaa pitkin koetellen pitoaan kuumenevia häpyhuulia vasten, muiden vihreiden varsien alkaessa liukumaan hänen pystyjä rintojaan ja rintaliivejä myöten. Milene ei enää kyennyt peittelemään ruumiinsa nousevaa kiihkoa vaikka hän oli vastustellut mielestään yllättävänkin pitkään. Liukkaat lonkerot tutkivat hänen vartalonsa muotoja joka puolelta ja pian hänen hampoaittensa välistä ei voinut olla karkaamatta tahattomia kiihkon inahduksia.
"Milene!" huusi Amilia luolan toiselta puolelta hädissään. Milene katsoi Amiliaan ja näki tämän olevan aivan poissa tolaltaan olennon otteissa. Oli totuuden paikka. Gumulz nosti paksun lonkeron Milenen kasvojen eteen. "OTA SE SUUHUSI, ORJA!!!" Lonkeron kuuma, limainen pää kosketteli jo hänen huuliaan. "Milene! Älä tee sitä", huusi joku naisista. Neuvottelujen aika tosin oli loppunut ennenkuin ne olivat alkaneetkaan, ja Milene ei voinut muuta kuin ottaa lonkeron vastaan. "Pysykää lujana" Milene sanoi piloteilleen.
Hän valmistautui kahmaisemaan vihreän varren. Loput olennot seurasivat tapahtumaa innostuneina. "HYVÄ" Gumulz sanoi. "OTA SE NYT SUUHUSI JA IME SITÄ". Milene painoi vastentahtoiset huulensa kyhmyiseen pintaan lonkeron syöksähtäessä hänen huulilleen. Kirkas lima valui noroina vastentahtoisen Milenen leualle ja suoraan rintojen väliin vihreän varren liukuessa syvemmälle hänen suuhunsa. Muut naiset olivat tyrmistyneitä näystä.
Gumulz suhisi tyytyväisiä mustekalan henkäyksiään "SAIMME HYVÄÄ ERÄÄ, POJAT - TÄMÄ ON JO NYT AIVAN MÄRKÄNÄ" Ja tosiaan; Milenen pikkuhousujen kangas oli jo kostunut läpi ja kirkkaat norot valuivat jo pitkällä hänen vaaleilla sisäreisillään. Gumulz nosti toisen Orgozoidin kanssa avuttoman Milenen pois hartsikahleista ja laskivat hänet luolan lattialle. Gumulz heilutti Milenen riisuttuja nimettömiä lonkerollaan ja nauraa hohotti lopuille orgozoideille: "TAPELKAA LOPUISTA; MINÄ JA VARAKAPTEENI OTAMME TÄMÄN HUNAJAHIUKSISEN NAARAAN"
Kuusi muuta Orgozoidia riehaantuivat heti ja ryntäsivät sotahuutoja kailottaen repimään kolmen muun avuttoman ja äänekkäästi vastustelevan naisen kaikki pienimmätkin vaatekappaleet riekaleiksi lattialle. Olennot kävivät kiivasta väittelyä keskenään omalla kielellään vertaillen ja koetellen kauhusta kankeiden naisten paljaita rintoja ja lantioita tunkeilevilla, pitkillä lonkeroillaan sekä arvioiden vartalonmuotoja loputtomilla silmäpareillaan. Eräs Orgozoid oli jo mieltynyt suunnattomasti Lenyan keskimääräistä suurempiin täyteläisiin rintoihin sekä niillä lepääviin ruskeisiin pitkiin hiuksiin - niinpä kauhistuneen Lenyan rinnat kiilsivät pian lonkerolimasta olion leikitellessä hänen pyöreillä isoilla rinnoillaan ja kiertäessään lonkeroitansa kuin kuristajakäärmeitä.
(Tietoisku: Urosorgozoidien jokainen lonkero vastaa miehistä sukupuolielintä - periaatteessa yhdellä orgozoidilla on kahdeksan penistä, mikä osin selittää näiden avaruuden mustekalojen voimallisen libidon. Jostakin syystä orgozoidit kokevat seksin oman lajinsa naaraiden kanssa turhauttavaksi, ja jostain perverssistä syystä ihmisnaaraat ovat olleet jo muutaman sadan vuoden ajan haluttua tavaraa orgozoidien keskuudessa)
Hieronnan kestäessä Lenya näki kun kaksi muuta orgozoidia oli jo kantamassa lonkero suussaan antautunutta Ailaa kahleistaan ja alastoman Amilian kahden Orgozoidin välissä. Hän ei ehtinyt nähdä enempää sillä toinen kiimainen Orgozoid tuli hänen kylkeensä kiinni, nosti lonkeroilla hänen molemmat jalkansa tiukalla otteella ylös ja alkoi heti hieromaan hänen häpyään vahvoilla, limaisilla lonkeronselillä.
"EIIIIIIII!!!" hän huusi kauhuissaan tietäen silti avunhuutojen toivottomuuden. Lenyan suun ympärille kiedotty liukas lonkero peitti huudot nopeasti. Kammion täyttivät naisten tukahdutetut vaikerrukset sekä Orgozoidien kiimainen möhkinä.
***
Milene oli yltä päältä liukastettuna orgozoidien lonkerolimasta ja hänen tiukat huulensa ympäröivät sykkivää lonkeroa. Milenen suussa maistui läpitunkevana saippuainen lonkeroliman maku kun uusi ahnas lonkero otti paikkansa hänen huulillaan. Lukemattomien lonkeroiden kosketellessa hänen vartaloaan hän oli kehittänyt suunnitelman: Hän ainoa keinonsa olisi tyydyttää orgozoidit aivan raukeiksi ja hän pääsisi ehkä siten etsimään kättä pidempää ja siten pakokeinoa. Se olisi tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto, hän ajatteli pulssinssa noustessa ja hengityksen rytmin noustessa kiivaammaksi. Pian Orgozoidit käänsivät hänet kontalleen. "NOSTA TAKAPUOLESI, MAAN NAINEN!", mörisi varakapteeni. Milene piti yritti pitää mielensä suunnitelmassaan ja inahti alistuvasti, tarjoten selkä kaarella pyöreitä pakaroitaan pimeydessä väriseville lonkeroille. Nopeat lonkeronläiskäykset levittivät sileät, naiselliset reidet topakasti erilleen.
Ja mikä näky kiimaisia orgozoideja odottikaan heidän laskiessaan tarkat katseena maassa makaavan naisen ylle: Värjöttävässä pyöreässä takamuksessa, punaisen pienen peräaukon alla turposivat sileät, vaaleat häpyhuulet hieman törröllään, paljastaen kosteudesta kimaltelevat, kirkkaan vaaleanpunaiset sisemmät häpyhuulet. Näyn eteen nousi arvokkaan hitaasti kiimasta värisevä, varakapteenin isoin ja paksuin lonkero.
"TOIVOTTAVASTI NAINEN ON YHTÄ TIUKKA MILTÄ NÄYTTÄÄ" Totesi varakapteeni äänekkäästi ja julisti: "MINÄ, ZINGOR SAAN OLLA ENSIMMÄINEN TÄMÄN NAISEN OTTAJA. TÄMÄN PÄIVÄN MUISTAT PARHAIMPANASI, MAAN NAINEN!"
Kuuma lonkero koetteli hetken hänen limasta kiiltäviä häpyhuuliaan ja luiskahti sitten pulleiden häpyjen väliin. Milene ynähti kovan lonkeron liukuessa määrätietoisesti hänen sisäänsä, painuen irstaasti litisten kohti hänen kuumaa, kosteaa pohjukkaansa.
Milene tunsi työnnön kasvavan kunnes hänen sisällään tuntui vain iso, värisevä lonkero joka olisi melkein voinut nostaa hänet ilmaan. Paine väheni litisevän lonkeronvarren vetäytyessä takaisin hänen sisällään. Monia muita lonkeroita oli ilmestynyt hänen reisiensä ympärille ja muutamat olivat rintojensa ympärillä puristellen ja kietoen niitä otteeseensa.
"IME, NAINEN!" kuului käsky ja hän muisti lonkeron suussaan. keskittyminen oli sangen vaikeaa varakapteenin aloittaessa rytmikkäät työnnöt hänen takanaan. Lukuisat lonkerot liukuivat hänen ihoaan pitkin kosketellen hänen jokaista paikkaansa, etenkin reisiä ja pakaroita sekä rintoja, jotka eivät enää saaneet hetkeksikään rauhaa. Milene pyrki taistelemaan vastaan, olemaan antautumatta näille irstaille olennoille, vaikka päätös tekikin tiukkaa hänen mielessään, sillä tilanteesta huolimatta olennot osasivat hommansa ällistyttävän hyvin. Kuin varkain hän oli alkanut työntää lantiotaan rytmissä lonkeroa vastaan saadakseen hänen jalkoväliään suihkivasta varresta kaiken irti. Hän ei enää välittänyt muista, vaan oli enää läsnä Orgozoidien petollisena rakastajattarena. Hän imisi heidät kaikki kuivaksi, hän ajatteli, ja kun hetki koittaisi, pako alkaisi heti.
Lonkero hänen suussaan vetäytyi kotvan päästä ja Milene pääsi haukkaisemaan kammion kuumaa, eritteiden kosteuttamaa ilmaa.
"NYT ME TÄYTÄMME SINUT KOKONAAN!" Gumulz kertoi Milenelle ja lähestyi lonkerollaan Milenen peräaukkoa. "Ei kai...", hän ajatteli, vaikka ei saanut sanotuksi mitään suustaan, varakapteenin työntöjen rytmittäessä hänen kiivasta hengitystään.
Lonkero tuntui hyvin kuumalta painautuessaan hänen peräaukkonsa ryppyiselle suulle. Varakapteenin työnnöt taukosivat. "KATSOTAAN MITÄ PIDÄT TÄSTÄ" sanoi gumulz ja Milenen aistit terävöityivät. Kuuma lonkero painoi hänen peräaukkoaan hetken kunnes voitti vastuksen ja työntyi pulpsahtaen sisään. Hän tunsi varren liukuvan tiiviisti peräaukollaan ja pidätti hengitystä kunnes lonkero ei liukunut enää syvemmälle. Hän huokasi äänekkäästi eikä voinut olla hengittämättä syvään. Hän tunsi elävästi miten gumulz tunnusteli häntä sisältäpäin työntäen liukasta vartta vielä piirun verran syvemmälle. Gumulz odotti hetken ja vetäisi lonkeronsa ulos pitkän limavanan kera. Kammio täyttyi naisen äänekkäästä hekuman huudahduksesta. Lonkeroita laskeutui huokailevan Milenen kaulalle ja kasvoille. "SINUSTA TULEE VIELÄ JOTAIN", tuumi Gumulz tyytyväisenä työntäen lonkeronsa takaisin syvälle Mileneen mittaillen naisen reaktioita.
Milene räpytteli silmiään ja haukkoi henkeään. Hän oli tyrmistynyt ja samalla ihastunut tästä uudesta tuntemuksesta ja tunsi häpeävänsä itseään kun oli aliarvioinut aikaisemmin orgozoidien kyseenalaistetut kyvyt. Jos hän selviäisi täältä, hän voisi jopa harkita kaappaavansa muutaman viriilin orgozoidin Space Hookerille seksiorjaksi miehistön haaremiin
Gumulz työnsi lonkeroaan kiimasta värisevään Mileneen. "Minuun ei mahdu enempää" nainen huohotti ja jatkoi sitten: "Nussikaa minua" Gumulz ja Zingor myhäilivät onnesta. "TOIVEENNE ON LAKIMME"
Zingor aloitti jälleen työnsä kiimasta turpean vaginan kanssa. Gumulz toisti pitkiä, irstaan lihaisasti soivia lonkeronvetojaan Milenen tiukkaan peräaukkoon ja sieltä ulos. Milene ei voinut olla huutamatta työntöjen rytmissä Toinenkin lonkero sujahti hänen pilluunsa kuin varkain ja lonkeroiden keskellä lonkeroiden kanssa rakasteleva kapteenitar alkoi olla pian valmista tavaraa.
Milene tunsi kuuman aallon lähestyvän kuin palava meteoriitti planeetan pintaa. "Aaah! En kestä enää kauan!" Mielene huusi orgasmin vääjäämättä lähestyessä ja kiemurteli kiimasta liukkaiden lonkeroiden keskellä painaen selkä kaarella lantiotaan lonkeroita vasten yhä kiivaammin ja kovemmin. Hän tunsi lonkeroiden hänen sisällään jatkavan armotonta liikettään ja hän vavahteli orgasmin kolkutellessa hänen ruumiinsa portteja. "En kestä enää!" Hän huusi orgasmin yllättäessä hänet itsensäkin, tiukkojen sulkijalihasten kahmiessa lonkeroiden varsia hänen sisälleen kiivaammin ja kiivaammin orgasmin tahdittamana. Milene kadotti ajantajun ja muutaman minuutin, tai ehkä muutaman tunnin - tai vuoden päästä Orgozoidit päästivät rauenneen Milenen vaipumaan lattialle ja hän ei voinut minuutteihin tehdä muuta kuin kerätä itseään maassa, pitäen käsivartta otsallaan, nyyhkien ja hengitystään rauhoitellen lonkeroliman valuessa häväistyistä ruumiinaukoista kammion vihreälle lattialle. Orgozoidien kapteenit seisoivat hiljaa hänen vierellään, tarkkaillen tyytyväisinä orgozoidilaisittain tyydytettyä ihmisnaarasta.
***
Aika kului.
Kammion hiljaisuuden rikkoi sihahtava ääni. Ovi avautui ja sen takana seisoi hampaisiin asti aseistautunut sotilas aliavaruusplasmakiväärin piippu höyryten. Oven takainen käytävä oli täysin romuna ja siellä täällä lojui Orgozoidvartijoiden palavia ja räjähtäneitä ruumiita.
Orgozoidien huomio siirtyi oven luo. Milene nosti päänsä ovea kohti ja avasi silmänsä. Hän näki heti että se oli GEISHA:n kommandosotilas. Gumulz lähti vihaisena hyökkäämään kohti ovea tarkoituksenaan nitistää kammion touhuja estämään tullut hahmo. Turhaan - Gumulzin pää räjähti sekunnin sadasossassa kieputtaen mustetta sekä keltaista hyytelöä pitkinä roiskeina kammion kattoon, seiniin ja sen sisällä olevien ihmisten ja orgozoidien päälle. Loputkin hölmistyneet Orgozoidit kokivat Gumulzin kohtalon enemmän tai vähemmän samankaltaisella tavalla. yksi pakoon yrittänyt Orgozoid vältti aliavaruusammuksen iskemän mutta toisen kommandon lasersäde sytytti sen tuleen - pian lattialla riuhtovasta olennosta oli jäljellä vain sinisellä liekillä kytevä liukas lammikko. Naisnelikko oli äimän käkenä. "Olemme pelastuneet?", kysyi vielä kontallaan kävelevä Aila. Milene oli yhtä hämillään uudesta käänteestä.
Orgozoidit eivät olleet hekumaltaan huomanneet alukseen hyökännyttä GEISHA:n iskuryhmää ja orgioiden jatkuessa kaikki hälytykset vankikammioon olivat kaikuneet kuuroille mustekalaolentojen kuuloelimille. Koko orgozoid-aluksen miehistö oli hoidettu pois pelistä ja panttivankitilanne oli ohi.
"No niin!" sanoi Space Hookeri IV:n pilotti, Dina, yksi heidän pelastajistaan. "Joko lähdetään takaisin?" Kaikki neljä vankia keräilivät itseään lattialta limaisina, raukeina ja ihmeellisen poissaolevan näköisinä. "Saatte kertoa aluksessa kaikki yksityiskohdat!" riemuitsi Mekaanikko monika, ottaen kommandokypärän päästään keskellä limamerta. Joukon lähtiessä pois Milene ei malttanut olla ottamatta pientä matkamuistoa mukaansa, ja niinpä tänäkin päivänä Milenen pöytälaatikossa seisoo taistelukykyinen Orgozoidin lonkero, muistona suuren avaruustaistelun jälkipelistä joutsenen tähdistössä Ensimmäisen Tähtiajan vuonna 662.
Ajatus orgozoidjahdista ei tuntunut yhtään huonolta idealta. Milene huomasi hymyilevänsä ajatukselleen, mutta ennen isompia päätöksiä hänen oli ehdottomasti päästävä suihkuun.
Milene ei vieläkään uskonut vihollisen avaruusalusta todeksi, ei edes herättyään pimeässä vihreässä kammiossa, vankina raajoistaan kovettuneessa hartsintapaisessa aineessa muiden taistelupilottien kanssa.
Galaktisen imperiumin kansainvälisen avaruushuoraliitoston, lyhyemmin GEISHA:n lippulaiva, Space Hooker IV oli joutunut Orgozoidien taistelufregatin yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutsenen tähdistössä, puolustusalusten laukaisu oli pahasti myöhästynyt ja neljännes taisteluosaston naispiloteista, mukaan lukien hän, laivan kapteeni oli otettu vangiksi hurjan, Orgozoidien kannalta verisen avaruustaistelun lopuksi.
Se miten he olivat tänne päätyneet, oli arvoitus mutta varmaa oli ainakin se, että Orgozoidit olivat vasta hiljan vanginneet heidät. Hän näki sen sillä he olivat vielä koskemattomia - Orgozoidien käsittelyn jälkiä oli vaikea olla huomaamatta.
Milene riuhtoi jalkojaan ja käsiään, tosin turhaan sillä vihreät limaiset kahleet pitivät hänet otteessaan. Hän tutkaili huonetta, kolme muutakin pilottia oli otettu vangiksi, hekin olivat Milenen lailla kahlittu tiukasti roikkumaan kammion epätasaiselle, niljakkaalle seinälle. Hän tarkisti muiden pilottien lentohaalareista heidän nimensä ja yksi oli hänen salarakkaansa, lääkintäupseeri Amilian. Milene ei pitänyt tilanteesta, sillä hän ei olisi halunnut hänen lähtevän mukaan taisteluun. "Amilia!" hän kuiskasi kovaa, toivoen etteivät Orgozoidit kuulisi häntä.
Amilia ja muut pilotit, Aila ja Lenya, heräilivät tokkurastaan, ilmeisesti heidät kaikki olivat huumattu. "Voi paska", totesi tummahiuksinen Lenya todettuaan asian tolan. Kaikki kolme yrittivät rimpuilla kotvan ajan pois, mutta turhaan. "Gamirran nukutuskaasua", tiesi Amilia. "Mitä meille tapahtuu?", kysyi lyhythiuksinen blondi, Aila. Kysymys oli turha, sillä he kaikki tiesivät Orgozoidien pahat tavat käsitellä GEISHA:lta saatuja kaunisvartaloisia sotavankeja. Tilanne näytti pahalta, varsinkin kun GEISHA ja Orgozoidit olivat ilmisodassa - todennäköisimmin heidät vietäisiin seksiorjiksi Orphamin tai Tulus 3:n loputtomiin haaremeihin, missä ei liukastevoiteita tunnettu.
Amilia oli juuri vetämässä henkeä sanoakseen jotain kun kammion toisesta sivusta aukesi ovi ja heidän vangitsijoidensa kapteeni astui sisään. Nelikko käänsi kauhulla katseensa kohti kirkasta oviaukkoa, missä piinaavan selvästi seisoi täysikasvuinen Orgozoid.
Kolmemetrinen, lihaksikas vaaleanvihreä kaksijalkainen olento pitkine, valossa kiiltävine lonkeroineen ja magentana hehkuvine silmäparineen katsoi heitä. Olennon taakse ilmestyi riviin seitsemän muuta samanlaista niljakasta otusta - kaksi jokaista vankia kohti. Naiset olivat tyrmistyneitä nähdessään pahamaineisia Orgozoideja edessään ilmielävänä. Mustekalaolennon pauhaava ääni täytti huoneen: "OLEN KAPTEENI GUMULZ. OLETTE NYT VIRALLISESTI ORGOZOID-LIITON SOTAVANKEJA JA VIEMME TEIDÄT RUHTINAALLISILLE HAAREMEILLE JOSSA PALVELETTE PÄIVIENNE LOPPUUN SAAKKA. KAIKKI VASTARINTA ON TURHAA"
Naisnelikko odotti hiljaa vavisten.
Vaikka Milene ei pystynyt tulkitsemaan olentojen pupillien liikkeitä, hän arveli niiden jo riisuvan heitä paljaiksi kaikilla kuudellakymmenelläneljällä silmällään ja tunsi jännityksen ilmassa kasvavan.
Olento näytti mittailevan naisia katseellaan nostaen isoa pääntapaistaan, jossa seisoi neljä silmäparia päällekkäin. "TIETENKIN TARKASTAMME ETUKÄTEEN KAIKEN TAVARAN MIKÄ VIEDÄÄN LIITON RAJOJEN SISÄPUOLELLE"
Gumulz katsahti jokaiseen naiseen kerrallaan ja astui Milenen luo nostaen yhden kahdeksasta lonkerostaan Milenen kasvoille - ranteenpaksuinen vihreä lonkero paineli hänen poskiaan ja hieroi hänen hunajanvärisiä pitkiä hiuksiaan. Milene tunsi olion kiihottuneisuuden tilan, eikä hän kyennyt sanomaan mitä sillä oli mielessä, mikä puistatti häntä. Kammioon oli laskeutunut kauhunsekainen odottava synkkä tunnelma.
Pian alkoi tapahtumaan. Orgozoid tarttui Milenen lentohaalarin kaulukseen ja repi hetkessä puvun riekaleiksi hänen yltään paljastaen GEISHA:n lippulaivan kapteenin puhtaat valkoiset ruumiinkaaret pelkkiin pikkumustiin verhoutuneina. Viileähkö ilma ja tapahtuman yhtäkkisyys sai Milenen älähtämään vaistomaisesti ja vetämään polvensa yhteen. Hänen pyöreät muotonsa olivat avoinna olennon katseelle, kuin tarjottimelle asetellut kypsät Araccasin hedelmät. Hän yritti kampeutua irti limaisista kahleistaan, mutta hänen raajansa olivat vielä liian heikot nukutusaineen jäljiltä.
"HMM, KATSOTAAN MITÄ TÄÄLTÄ LÖYTYY" Sanoi Gumulz. Vihreä olento työnsi kuuman lonkeronsa Milenen pikkupöksyjen sisään ja hän tunsi kun lonkeron sileä pinta liikkui ylös alas hänen häpykumpunsa päällä. Lonkeron pää luotasi ahnaasti hänen salaisimpia paikkojaan. Hän nosti katseensa ja näki loppujen, vaitonaisina odottavien Orgozoidien seuraavan heitä erittäin tarkasti lonkerot villisti vipattaen.
Osa muista olennoista oli varkain käymässä käsiksi loppuihin pilotteihin mutta gumulzin lonkeron heilautus sai ne pysymään paikallaan. Milene ei tiennyt mihin olennon monista silmäpareista hänen olisi pitänyt katsoa antaakseen mahdollisimman halveksuvan vaikutelman. "GEISHA ei ikinä luovuta taistelua" Milene sanoi, nostaessaan samalla ryhtiään ja pystyen pitämään äänensä tiukkana. "HAH - TEINÄ KESKITTYISIN VAIN PYSYMÄÄN HENGISSÄ" gumulz vastasi.
Lonkerot liukuivat vastustamattomasti Milenen harallaan olevien reisien pintaa pitkin koetellen pitoaan kuumenevia häpyhuulia vasten, muiden vihreiden varsien alkaessa liukumaan hänen pystyjä rintojaan ja rintaliivejä myöten. Milene ei enää kyennyt peittelemään ruumiinsa nousevaa kiihkoa vaikka hän oli vastustellut mielestään yllättävänkin pitkään. Liukkaat lonkerot tutkivat hänen vartalonsa muotoja joka puolelta ja pian hänen hampoaittensa välistä ei voinut olla karkaamatta tahattomia kiihkon inahduksia.
"Milene!" huusi Amilia luolan toiselta puolelta hädissään. Milene katsoi Amiliaan ja näki tämän olevan aivan poissa tolaltaan olennon otteissa. Oli totuuden paikka. Gumulz nosti paksun lonkeron Milenen kasvojen eteen. "OTA SE SUUHUSI, ORJA!!!" Lonkeron kuuma, limainen pää kosketteli jo hänen huuliaan. "Milene! Älä tee sitä", huusi joku naisista. Neuvottelujen aika tosin oli loppunut ennenkuin ne olivat alkaneetkaan, ja Milene ei voinut muuta kuin ottaa lonkeron vastaan. "Pysykää lujana" Milene sanoi piloteilleen.
Hän valmistautui kahmaisemaan vihreän varren. Loput olennot seurasivat tapahtumaa innostuneina. "HYVÄ" Gumulz sanoi. "OTA SE NYT SUUHUSI JA IME SITÄ". Milene painoi vastentahtoiset huulensa kyhmyiseen pintaan lonkeron syöksähtäessä hänen huulilleen. Kirkas lima valui noroina vastentahtoisen Milenen leualle ja suoraan rintojen väliin vihreän varren liukuessa syvemmälle hänen suuhunsa. Muut naiset olivat tyrmistyneitä näystä.
Gumulz suhisi tyytyväisiä mustekalan henkäyksiään "SAIMME HYVÄÄ ERÄÄ, POJAT - TÄMÄ ON JO NYT AIVAN MÄRKÄNÄ" Ja tosiaan; Milenen pikkuhousujen kangas oli jo kostunut läpi ja kirkkaat norot valuivat jo pitkällä hänen vaaleilla sisäreisillään. Gumulz nosti toisen Orgozoidin kanssa avuttoman Milenen pois hartsikahleista ja laskivat hänet luolan lattialle. Gumulz heilutti Milenen riisuttuja nimettömiä lonkerollaan ja nauraa hohotti lopuille orgozoideille: "TAPELKAA LOPUISTA; MINÄ JA VARAKAPTEENI OTAMME TÄMÄN HUNAJAHIUKSISEN NAARAAN"
Kuusi muuta Orgozoidia riehaantuivat heti ja ryntäsivät sotahuutoja kailottaen repimään kolmen muun avuttoman ja äänekkäästi vastustelevan naisen kaikki pienimmätkin vaatekappaleet riekaleiksi lattialle. Olennot kävivät kiivasta väittelyä keskenään omalla kielellään vertaillen ja koetellen kauhusta kankeiden naisten paljaita rintoja ja lantioita tunkeilevilla, pitkillä lonkeroillaan sekä arvioiden vartalonmuotoja loputtomilla silmäpareillaan. Eräs Orgozoid oli jo mieltynyt suunnattomasti Lenyan keskimääräistä suurempiin täyteläisiin rintoihin sekä niillä lepääviin ruskeisiin pitkiin hiuksiin - niinpä kauhistuneen Lenyan rinnat kiilsivät pian lonkerolimasta olion leikitellessä hänen pyöreillä isoilla rinnoillaan ja kiertäessään lonkeroitansa kuin kuristajakäärmeitä.
(Tietoisku: Urosorgozoidien jokainen lonkero vastaa miehistä sukupuolielintä - periaatteessa yhdellä orgozoidilla on kahdeksan penistä, mikä osin selittää näiden avaruuden mustekalojen voimallisen libidon. Jostakin syystä orgozoidit kokevat seksin oman lajinsa naaraiden kanssa turhauttavaksi, ja jostain perverssistä syystä ihmisnaaraat ovat olleet jo muutaman sadan vuoden ajan haluttua tavaraa orgozoidien keskuudessa)
Hieronnan kestäessä Lenya näki kun kaksi muuta orgozoidia oli jo kantamassa lonkero suussaan antautunutta Ailaa kahleistaan ja alastoman Amilian kahden Orgozoidin välissä. Hän ei ehtinyt nähdä enempää sillä toinen kiimainen Orgozoid tuli hänen kylkeensä kiinni, nosti lonkeroilla hänen molemmat jalkansa tiukalla otteella ylös ja alkoi heti hieromaan hänen häpyään vahvoilla, limaisilla lonkeronselillä.
"EIIIIIIII!!!" hän huusi kauhuissaan tietäen silti avunhuutojen toivottomuuden. Lenyan suun ympärille kiedotty liukas lonkero peitti huudot nopeasti. Kammion täyttivät naisten tukahdutetut vaikerrukset sekä Orgozoidien kiimainen möhkinä.
***
Milene oli yltä päältä liukastettuna orgozoidien lonkerolimasta ja hänen tiukat huulensa ympäröivät sykkivää lonkeroa. Milenen suussa maistui läpitunkevana saippuainen lonkeroliman maku kun uusi ahnas lonkero otti paikkansa hänen huulillaan. Lukemattomien lonkeroiden kosketellessa hänen vartaloaan hän oli kehittänyt suunnitelman: Hän ainoa keinonsa olisi tyydyttää orgozoidit aivan raukeiksi ja hän pääsisi ehkä siten etsimään kättä pidempää ja siten pakokeinoa. Se olisi tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto, hän ajatteli pulssinssa noustessa ja hengityksen rytmin noustessa kiivaammaksi. Pian Orgozoidit käänsivät hänet kontalleen. "NOSTA TAKAPUOLESI, MAAN NAINEN!", mörisi varakapteeni. Milene piti yritti pitää mielensä suunnitelmassaan ja inahti alistuvasti, tarjoten selkä kaarella pyöreitä pakaroitaan pimeydessä väriseville lonkeroille. Nopeat lonkeronläiskäykset levittivät sileät, naiselliset reidet topakasti erilleen.
Ja mikä näky kiimaisia orgozoideja odottikaan heidän laskiessaan tarkat katseena maassa makaavan naisen ylle: Värjöttävässä pyöreässä takamuksessa, punaisen pienen peräaukon alla turposivat sileät, vaaleat häpyhuulet hieman törröllään, paljastaen kosteudesta kimaltelevat, kirkkaan vaaleanpunaiset sisemmät häpyhuulet. Näyn eteen nousi arvokkaan hitaasti kiimasta värisevä, varakapteenin isoin ja paksuin lonkero.
"TOIVOTTAVASTI NAINEN ON YHTÄ TIUKKA MILTÄ NÄYTTÄÄ" Totesi varakapteeni äänekkäästi ja julisti: "MINÄ, ZINGOR SAAN OLLA ENSIMMÄINEN TÄMÄN NAISEN OTTAJA. TÄMÄN PÄIVÄN MUISTAT PARHAIMPANASI, MAAN NAINEN!"
Kuuma lonkero koetteli hetken hänen limasta kiiltäviä häpyhuuliaan ja luiskahti sitten pulleiden häpyjen väliin. Milene ynähti kovan lonkeron liukuessa määrätietoisesti hänen sisäänsä, painuen irstaasti litisten kohti hänen kuumaa, kosteaa pohjukkaansa.
Milene tunsi työnnön kasvavan kunnes hänen sisällään tuntui vain iso, värisevä lonkero joka olisi melkein voinut nostaa hänet ilmaan. Paine väheni litisevän lonkeronvarren vetäytyessä takaisin hänen sisällään. Monia muita lonkeroita oli ilmestynyt hänen reisiensä ympärille ja muutamat olivat rintojensa ympärillä puristellen ja kietoen niitä otteeseensa.
"IME, NAINEN!" kuului käsky ja hän muisti lonkeron suussaan. keskittyminen oli sangen vaikeaa varakapteenin aloittaessa rytmikkäät työnnöt hänen takanaan. Lukuisat lonkerot liukuivat hänen ihoaan pitkin kosketellen hänen jokaista paikkaansa, etenkin reisiä ja pakaroita sekä rintoja, jotka eivät enää saaneet hetkeksikään rauhaa. Milene pyrki taistelemaan vastaan, olemaan antautumatta näille irstaille olennoille, vaikka päätös tekikin tiukkaa hänen mielessään, sillä tilanteesta huolimatta olennot osasivat hommansa ällistyttävän hyvin. Kuin varkain hän oli alkanut työntää lantiotaan rytmissä lonkeroa vastaan saadakseen hänen jalkoväliään suihkivasta varresta kaiken irti. Hän ei enää välittänyt muista, vaan oli enää läsnä Orgozoidien petollisena rakastajattarena. Hän imisi heidät kaikki kuivaksi, hän ajatteli, ja kun hetki koittaisi, pako alkaisi heti.
Lonkero hänen suussaan vetäytyi kotvan päästä ja Milene pääsi haukkaisemaan kammion kuumaa, eritteiden kosteuttamaa ilmaa.
"NYT ME TÄYTÄMME SINUT KOKONAAN!" Gumulz kertoi Milenelle ja lähestyi lonkerollaan Milenen peräaukkoa. "Ei kai...", hän ajatteli, vaikka ei saanut sanotuksi mitään suustaan, varakapteenin työntöjen rytmittäessä hänen kiivasta hengitystään.
Lonkero tuntui hyvin kuumalta painautuessaan hänen peräaukkonsa ryppyiselle suulle. Varakapteenin työnnöt taukosivat. "KATSOTAAN MITÄ PIDÄT TÄSTÄ" sanoi gumulz ja Milenen aistit terävöityivät. Kuuma lonkero painoi hänen peräaukkoaan hetken kunnes voitti vastuksen ja työntyi pulpsahtaen sisään. Hän tunsi varren liukuvan tiiviisti peräaukollaan ja pidätti hengitystä kunnes lonkero ei liukunut enää syvemmälle. Hän huokasi äänekkäästi eikä voinut olla hengittämättä syvään. Hän tunsi elävästi miten gumulz tunnusteli häntä sisältäpäin työntäen liukasta vartta vielä piirun verran syvemmälle. Gumulz odotti hetken ja vetäisi lonkeronsa ulos pitkän limavanan kera. Kammio täyttyi naisen äänekkäästä hekuman huudahduksesta. Lonkeroita laskeutui huokailevan Milenen kaulalle ja kasvoille. "SINUSTA TULEE VIELÄ JOTAIN", tuumi Gumulz tyytyväisenä työntäen lonkeronsa takaisin syvälle Mileneen mittaillen naisen reaktioita.
Milene räpytteli silmiään ja haukkoi henkeään. Hän oli tyrmistynyt ja samalla ihastunut tästä uudesta tuntemuksesta ja tunsi häpeävänsä itseään kun oli aliarvioinut aikaisemmin orgozoidien kyseenalaistetut kyvyt. Jos hän selviäisi täältä, hän voisi jopa harkita kaappaavansa muutaman viriilin orgozoidin Space Hookerille seksiorjaksi miehistön haaremiin
Gumulz työnsi lonkeroaan kiimasta värisevään Mileneen. "Minuun ei mahdu enempää" nainen huohotti ja jatkoi sitten: "Nussikaa minua" Gumulz ja Zingor myhäilivät onnesta. "TOIVEENNE ON LAKIMME"
Zingor aloitti jälleen työnsä kiimasta turpean vaginan kanssa. Gumulz toisti pitkiä, irstaan lihaisasti soivia lonkeronvetojaan Milenen tiukkaan peräaukkoon ja sieltä ulos. Milene ei voinut olla huutamatta työntöjen rytmissä Toinenkin lonkero sujahti hänen pilluunsa kuin varkain ja lonkeroiden keskellä lonkeroiden kanssa rakasteleva kapteenitar alkoi olla pian valmista tavaraa.
Milene tunsi kuuman aallon lähestyvän kuin palava meteoriitti planeetan pintaa. "Aaah! En kestä enää kauan!" Mielene huusi orgasmin vääjäämättä lähestyessä ja kiemurteli kiimasta liukkaiden lonkeroiden keskellä painaen selkä kaarella lantiotaan lonkeroita vasten yhä kiivaammin ja kovemmin. Hän tunsi lonkeroiden hänen sisällään jatkavan armotonta liikettään ja hän vavahteli orgasmin kolkutellessa hänen ruumiinsa portteja. "En kestä enää!" Hän huusi orgasmin yllättäessä hänet itsensäkin, tiukkojen sulkijalihasten kahmiessa lonkeroiden varsia hänen sisälleen kiivaammin ja kiivaammin orgasmin tahdittamana. Milene kadotti ajantajun ja muutaman minuutin, tai ehkä muutaman tunnin - tai vuoden päästä Orgozoidit päästivät rauenneen Milenen vaipumaan lattialle ja hän ei voinut minuutteihin tehdä muuta kuin kerätä itseään maassa, pitäen käsivartta otsallaan, nyyhkien ja hengitystään rauhoitellen lonkeroliman valuessa häväistyistä ruumiinaukoista kammion vihreälle lattialle. Orgozoidien kapteenit seisoivat hiljaa hänen vierellään, tarkkaillen tyytyväisinä orgozoidilaisittain tyydytettyä ihmisnaarasta.
***
Aika kului.
Kammion hiljaisuuden rikkoi sihahtava ääni. Ovi avautui ja sen takana seisoi hampaisiin asti aseistautunut sotilas aliavaruusplasmakiväärin piippu höyryten. Oven takainen käytävä oli täysin romuna ja siellä täällä lojui Orgozoidvartijoiden palavia ja räjähtäneitä ruumiita.
Orgozoidien huomio siirtyi oven luo. Milene nosti päänsä ovea kohti ja avasi silmänsä. Hän näki heti että se oli GEISHA:n kommandosotilas. Gumulz lähti vihaisena hyökkäämään kohti ovea tarkoituksenaan nitistää kammion touhuja estämään tullut hahmo. Turhaan - Gumulzin pää räjähti sekunnin sadasossassa kieputtaen mustetta sekä keltaista hyytelöä pitkinä roiskeina kammion kattoon, seiniin ja sen sisällä olevien ihmisten ja orgozoidien päälle. Loputkin hölmistyneet Orgozoidit kokivat Gumulzin kohtalon enemmän tai vähemmän samankaltaisella tavalla. yksi pakoon yrittänyt Orgozoid vältti aliavaruusammuksen iskemän mutta toisen kommandon lasersäde sytytti sen tuleen - pian lattialla riuhtovasta olennosta oli jäljellä vain sinisellä liekillä kytevä liukas lammikko. Naisnelikko oli äimän käkenä. "Olemme pelastuneet?", kysyi vielä kontallaan kävelevä Aila. Milene oli yhtä hämillään uudesta käänteestä.
Orgozoidit eivät olleet hekumaltaan huomanneet alukseen hyökännyttä GEISHA:n iskuryhmää ja orgioiden jatkuessa kaikki hälytykset vankikammioon olivat kaikuneet kuuroille mustekalaolentojen kuuloelimille. Koko orgozoid-aluksen miehistö oli hoidettu pois pelistä ja panttivankitilanne oli ohi.
"No niin!" sanoi Space Hookeri IV:n pilotti, Dina, yksi heidän pelastajistaan. "Joko lähdetään takaisin?" Kaikki neljä vankia keräilivät itseään lattialta limaisina, raukeina ja ihmeellisen poissaolevan näköisinä. "Saatte kertoa aluksessa kaikki yksityiskohdat!" riemuitsi Mekaanikko monika, ottaen kommandokypärän päästään keskellä limamerta. Joukon lähtiessä pois Milene ei malttanut olla ottamatta pientä matkamuistoa mukaansa, ja niinpä tänäkin päivänä Milenen pöytälaatikossa seisoo taistelukykyinen Orgozoidin lonkero, muistona suuren avaruustaistelun jälkipelistä joutsenen tähdistössä Ensimmäisen Tähtiajan vuonna 662.
Ajatus orgozoidjahdista ei tuntunut yhtään huonolta idealta. Milene huomasi hymyilevänsä ajatukselleen, mutta ennen isompia päätöksiä hänen oli ehdottomasti päästävä suihkuun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiiiiiiitooooooooosss!
Olipa hyvä ja kiihoittava tarina, hyvin kirjoitettu ja hyvä kieliasu.
Lisää, jos vaan saan pyytää.
Oletko muuten aikaisemmin kirjoittanut sen loistavan Örkkitarinan?
Tuli aivan hiki kun luki tätä tekstiä. Tosin myös jalkojen väliin tuli eloa vaikkei niitä kahdeksaa olekkaan... LISÄÄ
Aivan mahtavaa luettavaa Lisää ja heti.
Yksinkertaisesti taidetta!!!