On hyvin erilaisia perheitä. Joskus taitaa olla niin, että vanhempien oma elämä on ollut rikkonaista, elämän unelmat eivät ole toteutuneet. Kysyisin vain, että onko ne olleet edes mahdollisia toteutumaan.
Siinä sitten on kuitenkin perhe perustettu ja lapsiakin perheeseen saatu, nämä lapset tarvitsevat raittiin ja tasapainoisen kodin, he odottavat vanhempien tukea elämään sen joka vaiheessa. Sen tuki ei ole rahaa, vaan läheisyyttä ja paljon keskusteluja ja leikkejä lasten kanssa. Lomilla yhteistä tekemistä, ehkä jokin pieni reissu.
Sitten on näitä elämän vai rakastumisen etsijöitä, jotka eroavat vain saadakseen itselleen taas sen ajan vaaleanpunaiset lasit silmillä hurjaa menoa. Siinä vauhdissa lapset helposti jäävät toissijaiseen osaan, heille hankitaan kyllä lastenvahti, mutta missä on se oma vanhempi, joka lukisi iltasadun, silittäisi uneen ja teiniässä kuulisi myös lastaan. Eikä missään tapauksessa arvostelisi ja vertaisi häntä keneenkään.
Kuinka moni jo nuorista kärsii tästä tilanteesta, jossa vanhempien aika ei riitä mihinkään yhteiseen, lapsen jopa odotetaan tekevän aina ruuat ainakin itselleen tai sitten jo odotetaan, että hän on "piika", joka hoitaa kodin.
Nuoren koulu vaatii hurjan paljon, koulupäivät ovat työpäiviä, kuten aikuisen työpäivät ja nuoren päivä jatkuu vielä läksyjen lukemisella ja tentteihin valmistautumisiin, on varmasti stressi päällä jatkuvasti, silloin olisi tarpeen rauhallinen koti, jossa vanhemmat vielä auttavat, eikä vaadi valtavia.
Kun nuori joutuu koulutiensä kulkemaan koko vuoden esim. polkupyörällä ja hyvin mäkistä mutkaista tietä edestakaisin jopa yli 10 kilometriä päivässä tuon koulutyönsä lisäksi, sopii ajatella, miten raskas hänen päivänsä todellisuudessa on.
Lapsi ja nuori pitää kuunnella myös silloin, kun kodissa tehdään heihinkin vaikuttavia muutoksia. Tiedän, että kaikkea ei voi saada kukaan, mutta tämä pitää myös vanhempien muistaa, että ei heillä ole mitään oikeutta murtaa lapsiaan, nuoriaan omien unelmiensa vuoksi. Sen ennättää tehdä vielä sitten jos on tarpeen, kun he pääsevät omille siivilleen.
Jokaisen tulee myös ymmärtää, että nuori on opiskelemassa ja hän tarvitsee kodin, ei ajata pois kodistaan kun täyttää 18 vuotta.
Ei jätetä lasta yksin, sillä jokainen meistä tietää, mitä yksinäisyys on. Tällöin nuori on myös haavoittuvassa vaiheessa, hän saattaa joutua porukkaan, jossa vietetään vain juhlaa joka päivä eli on seuraa, juodaan pää hajalle, jotta ei tarvitse ajatella mitään.
En minä aikakaan tai uskon ja toivon, että muutkaan vanhemmat halua lapsilleen tuollaista elämän alkua.
Siinä sitten on kuitenkin perhe perustettu ja lapsiakin perheeseen saatu, nämä lapset tarvitsevat raittiin ja tasapainoisen kodin, he odottavat vanhempien tukea elämään sen joka vaiheessa. Sen tuki ei ole rahaa, vaan läheisyyttä ja paljon keskusteluja ja leikkejä lasten kanssa. Lomilla yhteistä tekemistä, ehkä jokin pieni reissu.
Sitten on näitä elämän vai rakastumisen etsijöitä, jotka eroavat vain saadakseen itselleen taas sen ajan vaaleanpunaiset lasit silmillä hurjaa menoa. Siinä vauhdissa lapset helposti jäävät toissijaiseen osaan, heille hankitaan kyllä lastenvahti, mutta missä on se oma vanhempi, joka lukisi iltasadun, silittäisi uneen ja teiniässä kuulisi myös lastaan. Eikä missään tapauksessa arvostelisi ja vertaisi häntä keneenkään.
Kuinka moni jo nuorista kärsii tästä tilanteesta, jossa vanhempien aika ei riitä mihinkään yhteiseen, lapsen jopa odotetaan tekevän aina ruuat ainakin itselleen tai sitten jo odotetaan, että hän on "piika", joka hoitaa kodin.
Nuoren koulu vaatii hurjan paljon, koulupäivät ovat työpäiviä, kuten aikuisen työpäivät ja nuoren päivä jatkuu vielä läksyjen lukemisella ja tentteihin valmistautumisiin, on varmasti stressi päällä jatkuvasti, silloin olisi tarpeen rauhallinen koti, jossa vanhemmat vielä auttavat, eikä vaadi valtavia.
Kun nuori joutuu koulutiensä kulkemaan koko vuoden esim. polkupyörällä ja hyvin mäkistä mutkaista tietä edestakaisin jopa yli 10 kilometriä päivässä tuon koulutyönsä lisäksi, sopii ajatella, miten raskas hänen päivänsä todellisuudessa on.
Lapsi ja nuori pitää kuunnella myös silloin, kun kodissa tehdään heihinkin vaikuttavia muutoksia. Tiedän, että kaikkea ei voi saada kukaan, mutta tämä pitää myös vanhempien muistaa, että ei heillä ole mitään oikeutta murtaa lapsiaan, nuoriaan omien unelmiensa vuoksi. Sen ennättää tehdä vielä sitten jos on tarpeen, kun he pääsevät omille siivilleen.
Jokaisen tulee myös ymmärtää, että nuori on opiskelemassa ja hän tarvitsee kodin, ei ajata pois kodistaan kun täyttää 18 vuotta.
Ei jätetä lasta yksin, sillä jokainen meistä tietää, mitä yksinäisyys on. Tällöin nuori on myös haavoittuvassa vaiheessa, hän saattaa joutua porukkaan, jossa vietetään vain juhlaa joka päivä eli on seuraa, juodaan pää hajalle, jotta ei tarvitse ajatella mitään.
En minä aikakaan tai uskon ja toivon, että muutkaan vanhemmat halua lapsilleen tuollaista elämän alkua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä aloitus ja aivan paikallaan muistuttaa ongelmasta.
Lukemattomat lapset ja nuoret ovat heitteillä nykyisi.
Vanhemmat eivät välitä koska on mukavampaa hypätä suhteesta suhteeseen jonka jalkoihin lapset jäävät riesaksi ja myös työelämä vaatii paljon. Voi myös olla sairautta, yksinäisyyttä, rahattomuutta jotka aiheuttavat huolta vanhemmalle ja vievät voimia antaa parastaan lapsilleen.
Siihen ei pelkät tyhjät lässytykset auta, tilanne ei sillä kohennu, ainoastaan tyhjän lässyttäjällä, palkkansa muodossa. Oikeaa, asiaan/ongelmaan auttavaa apua varmaan heikossa asemassa olevat ottaisivat mielellään vastaan.
Jopa aivan huonopalkkaisiin töihin on pienten lasten vanhempien mentävä ja jätettävä lapsensa täpötäysiin päiväkotiryhmiin säilöön päiväksi vaikka ei palkka elämiseen, saati säästöihin riitä koska on tukia kerjättäjä lisäksi.
Tuommoinen häiritsee lapsen ja vanhemman suhteen kehittymistä. Vanhemman on uuvutettava itsensä pihin kapitalistin omaisuuden kartuttamisen vuoksi. Päättäjät edistävät huonoa "kehitysträ" toimillaan. (Onneksi itse sain olla lasteni kanssa rauhassa kun olivat pieniä, enää se ei onnistuisi. Kotiäitejä halveksitaan nykyisin.)
Suomi on vain herrojen ja pentujensa valtio, niillä etuoikeutetuilla mahdollisuus hyvään elämään ylikalliissa, kurjistetussa valtiossa.