Loitsin riimit rakkauden,
sieluus istutan tuntehen,
suuren vahvan loitsun luon,
Ainon Väinämöiselle tuon.
Otti kätehensä näppiksen,
sillä soitti teksti sävelen,
polun Ainon mielehen,
sydämehen pienehen,
hän koodi rivinsä kirjoitti,
ja Ainon hymyyn valloitti,
kosketteli sieluansa,
luokseen lupas palavansa,
vedestä hän verkollansa,
sanoillansa voimakkailla,
Ainonsa luokseen kalasti,
oli kylmissään ja alasti,
puki Ainon rakkaudella,
kastoi runon kastehella,
suloisilla sanoillansa,
loitsittiin Ainolle ansa.
Veneheensä Aino astui,
Väinämöisen vaatteet kastui,
syleilyynsä rakkaan sai,
Ainonsa kihlas ja nai.
Noitarummun kumistessa,
takkatulen loimutessa,
yhtyi sielut karkeloimaan,
riemuitsi taivas ja maa.
:)
sieluus istutan tuntehen,
suuren vahvan loitsun luon,
Ainon Väinämöiselle tuon.
Otti kätehensä näppiksen,
sillä soitti teksti sävelen,
polun Ainon mielehen,
sydämehen pienehen,
hän koodi rivinsä kirjoitti,
ja Ainon hymyyn valloitti,
kosketteli sieluansa,
luokseen lupas palavansa,
vedestä hän verkollansa,
sanoillansa voimakkailla,
Ainonsa luokseen kalasti,
oli kylmissään ja alasti,
puki Ainon rakkaudella,
kastoi runon kastehella,
suloisilla sanoillansa,
loitsittiin Ainolle ansa.
Veneheensä Aino astui,
Väinämöisen vaatteet kastui,
syleilyynsä rakkaan sai,
Ainonsa kihlas ja nai.
Noitarummun kumistessa,
takkatulen loimutessa,
yhtyi sielut karkeloimaan,
riemuitsi taivas ja maa.
:)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hieno runo. Toivottavasti Aino löytyy 😊
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17757349z
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Aino ei halunnut vanhaa väinämöistä.
Kyllä oli typerästä tehty Ainolta. Mut nämä on makuasioita, ei sovi kiistellä.
Joo ja sitten minulle veetuillaan. En nähtävästi ole ainoa vanhus joka hamuaa nuorta...
Aloittaja tuskin on niin vanha kuin sinä.
Nii minähän olen ikäloppu vanhus.
Ja mikä väinämöinen se sitten on, jos ei ole vanha?????
Loitsu mieleen luikerteli,
rakkaudesta kuiskutteli,
lukot avas padot mursi,
taikavoiman Aino tunsi,
sytytteli rakkautta,
kutsui: tule Aino kulta,
luoksehein jo riennä syliin,
katsellessa vesiin syviin,
Ainon tunsi lähellänsä,
hymyhuulin vierellänsä,
lumoissansa luokseen löysi,
johti luokseen teksti köysi,
tarkkaan sitä seuraillessa,
lukiessa katsellessa,
tunsi vetovoiman suuren,
alkuperän kansan juuren,
melkein maasta hävitetyn,
tähän aikaan asti kätketyn.
:)
Perintönsä takas vaatii,
kaikki aarteet takas haalii,
käärmehet hän ulos ajaa,
maansa pian puhdistaa,
On vieras valta luikerrellut,
valheen kansaan istutellut,
lapsiansa eksyttänyt,
lakejansa säätänyt.
Nostan hengen leijonan,
sen kansan mieleen asetan,
ja vieraan vallan karkoitan,
juurineen revin ja poltan.
Näin uhitteli vihulaista,
maan kuningas ja Herra.
:)
Nyt on kyllä jo aika sentimentaalista
Leijonan hengen maassa nostan,
verivelat maksan kostan,
raatelevat johtajansa,
raivoissansa nousee kansa,
pakenemaan silloin joutuu,
ken valhetta laittaa kouluun.
Vapautan vangit orjat,
miehet, naiset, lapset sorjat,
siteheistä vihulaisen,
kieroilevan paskiaisen,
tallaan suohon, maahan poljen,
poltan niinkuin kuivan oljen,
kimppuun kerään lusteen kaiken,
käskyn annan satumaisen,
ja nousee Herra tuomitsemaan,
kansaansa kaitsemaan.
:)
On maassa virkamiehiin asti,
ulottunut pahan kasti,
ei kansa nauti oikeutta,
ei löydy paljon rakkautta,
on aika tullut tuomioiden,
nyt käydä totehen.
Korruptio maasta kitke,
syntejäsi kadu ja itke,
pahan juonet paljasta,
elonkorjuu valjasta,
maahan sirppi leikkaamaan,
heitä sato korjaamaan,
on luste valmis koottavaksi,
ikuisen tulen poltettavaksi,
ja nisu aittaan kerätkää,
silmät auki ja herätkää.
:)
Ja kansa herää unestansa,
kahleet poistuu harteiltansa,
ja pelko valtaa vihulaisen,
pahan lapsen, miehen, naisen,
kun oikeuden käynti alkaa,
pakoon rientää täyttä jalkaa.
On maassa tullut maksun aika,
alkaa pian parempi uusi aika,
lait kaikki väärät kumotaan,
niil kansat orjiks lumotaan,
kaikki paha poistetaan,
valoa kansoille loistetaan,
suuntaa käymme näyttämään,
ja ennustukset täyttämään.
:)
Taas on verkot vesillä. Eikö lahja ole vielä saapunut?
Eiks se Aino listiny ittensä kun ei halunnut vanhaa Väinämöistä?
Tämä on kyllä voimallista kerrontaa. Tulee mieleen runo Jaakko Ilkasta.
Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki.
Kun oikeus on vääristetty,
lahjusten mukaan väännetty,
oikeat polut kätketty,
ja totuus valheella peitetty.
Silloin huudan korkeimpaa,
hän minut vaarasta pelastaa,
oikealle tielle johdattaa,
vihollisteni päälle nostaa,
:)
Vähän niin kuin lemmenjuoma, koitetaan viedä toiselta oma tahto. Onko mitään (epä)romanttisempaa?
Kaikkihan me tiedämme kuka tämä tarinan kertoja on.
Vaka vanha Väinämöinen?
Aino parka, ansaitsisi niin paljon parempaa kuin sen vanhan säälitävän ukon
"Ohoh, sinua, ukko utra, vähämieli Väinämöinen,
kun et tuntenut piteä Vellamon vetistä neittä,
Ahon lasta ainokaista!"
- Kalevala, viides runo
No Ainonhan halusin ja veestä syliin kalastin,
herättelin henkihin Ainoa ainokaista,
kaunista ihanaa luonnon lasta ja naista,
Hauven leukaluun päivitin, näkyviltä hävitin,
nimen vaihdoin, nuoruuven lähteestä join,
Elämän lähteen löysin, Ainon kuolleista takaisin toin.
-UusKalevala, kuuves kommentti
Ahaa, eli suomeks sanottuna kävit naamanahan kiristyksessä yms. ja kippasit Ainon lemmikkieläinten hautausmaalle?
Soitteloopi näppäimillä, kutsuu takas elämään,
antaa vedetkin kuollehensa, häitä näitä viettämään.
-UusKalevala, seittemäs kommentti
Ei muuta kuin Ainolaan sitten. Tässä on joku juttu, mikä mullekin on tuttu.
Aikamiosta. Uskoako toista. Vaan jos onkin vitsiniekka, vaka vanha väkäleuka. Ainoansa piikitteli, ainokaisen viekoitteli. 🙄
Oi olipas hyvä ja herättävän lyyrinen. Aijai, herkkää...