AA-kerhosta

"Easy does it","hiffannu?"Suomennahan minullekki!!?!;:_:.Oleko,muuten,pysyny raittiina?

Heräsin päiväunilta,meni muuten,vähä myöhäseksi,mutta kuitenki.Pelovaako kahvin keitin?SANNALLE;:: siis se tärkein!!Kyllä se AA,tuota on mitä stron-goffee,tuossa edellä (piirustaa),(skriivaa)kirjoitaa.

Tervetuloa joukoon,yksimieliseen.Vastoin kuin edellä,jossain ketjussa väitetäänkin."Minä vain joskus joudun,kyselemään tältä väkevältä kahvilta,suomennoksia,ku en ole noita kieli miehiä"?

"Yleensä kyllä joudun häntä neuvoon,hän kuin ei taas ole tästä AA-sta oikein perillä.Minä taas olen niinsanottu kirjanoppinut AA-lainen".Tämä luiskahti vähän aiheestakin.

Edellisissä viesteissä on kyllä kaikki oleellinen AA-sta.Raittius on iloinen asia..

nim.Raitis tietää mitä eroa on näilä kun molemmat AA:n nimikkeen alla toimivia järjestöjä.onko tuo toinen erillainen? muistan joitakin vuosia tai tais olla vuosikymmeniä sitten kun isäni jo yli 40-vuotta AA:sa olleena puhui jostain toisesta ryhmittymästä jolla väärät otteet.ja perustivat toisen järjestön..kuinka tämän kanssa oikein nykään on.Itse olen ollut 9-vuotta kuivilla ,mutta täytyy sanoa raittiuden tien aukaisivat ja toteutuksseen avusivat AA:laiset kiitos..joka sana mitä siellä sanotaan pitää ainakin itselläni 100%paikkansa.ja kattaa myös elämän muut alueet.En käy kokouksissa mutta tunnen AA:laisia,asiamme on sama tuntee kuuluvansa johonkin joka vahvistaa uskoa paremmasta.ainakun juttelen AA:laisen kanssa on sisäinen side jotenkin vahvempi kuin muiden kanssa?johtuu varmaan siitä kun on samat kiemurat läpi käynyt,ja saa onnellisena olla selvinpäin.siunausta kaikille meikäläisille ja kaikille jotka tätä sivua lukevat ja parempaa elämää jo haeskelevat siitä se pikku hiljaa kypsyy tietoisuus että parempaakin on olemassa!ja te löydätte sen olen varma koska meitä on paljon.

Vääristynyttä tietoa AA-sta kyllä
kirjoittelet taas..Terassikauden avajaisia vappujuhlia yms. Puhelin numerokin on
mikä lie samaten nuo www-osoitteet..mieti vähän
mitä kirjoittelet jos kerran AA-sta informoit..
sinulta kerran kysyttiin kotiryhmäsi nimeäkin,,
no siihenkään et pystynyt vastaamaan mitään ja
mitä noihin kummi hommiin tulee, tiedän että se
ei tule onnistumaan tulokkaan kanssa..ei millään
pahalla mutta teidän yhteisö on Suomen AA-n kannalta katsottuna ulkopuolinen virtaus ja minun mielipiteeni on sama ja myös pysyy sellaisena.

Kyllä sitä nyt kerrotaan kuinka joku on saattanu olla, saattamassa sanomaa AA-sta. Mut eihän niin voi tehdä, ainakaan kertomalla omaa nikkiään tai sähköpostiosoitettaan. Ja sitä paitsi, miten voi löytää raittiuden AA:sta??
Se on pelkkää harhaa, jokainen päättää raitistumisestaan itse, ja myös tekee sen itse.
Jos todella sitä haluaa. näissä ryhmissä ihmiset juoksee, vuosi vuoden jälkeen, itkemässä kurjaa kohtaloaan.
Kenen syy se nyt on että aloin juoda..
Luetaan askeleita ja pyydellään anteeksi..
Ottakaa ihmiset itseenne niskasta kiinni, juomisen voitte lopettaa vain ja ainoastaan itse.

minä kirjoitti:

Kyllä sitä nyt kerrotaan kuinka joku on saattanu olla, saattamassa sanomaa AA-sta. Mut eihän niin voi tehdä, ainakaan kertomalla omaa nikkiään tai sähköpostiosoitettaan. Ja sitä paitsi, miten voi löytää raittiuden AA:sta??
Se on pelkkää harhaa, jokainen päättää raitistumisestaan itse, ja myös tekee sen itse.
Jos todella sitä haluaa. näissä ryhmissä ihmiset juoksee, vuosi vuoden jälkeen, itkemässä kurjaa kohtaloaan.
Kenen syy se nyt on että aloin juoda..
Luetaan askeleita ja pyydellään anteeksi..
Ottakaa ihmiset itseenne niskasta kiinni, juomisen voitte lopettaa vain ja ainoastaan itse.

Mitenkö löytää raittius AA-sta??Se se onkin kumma juttu.Meitä vain satuu Suomessakin olemaan noin,10000-tuhatta raitistunutta alkoholistia.Ja me on löydetty se raittius AA-ohjelman avulla::--__:Syyllisenkin on jokainen löytänyt peilistä.Askeleita kyllä luetaan, ja yritetään myös toimia,niiden mukaan.

Ja anteeksikin on opittu pyytämään.Silloin kuin on ollut tarve:Mutta käyppä jossain avopalaverissa,kuuntelemassa,niin saat parhaan vastauksen,itsellesi.Jos jokin jää askarrutaan,mieltäsi,niin kysäise sheriffiltä,vaikka mun puhelinnumero,ja soittele...

Joonatan* kirjoitti:

Mitenkö löytää raittius AA-sta??Se se onkin kumma juttu.Meitä vain satuu Suomessakin olemaan noin,10000-tuhatta raitistunutta alkoholistia.Ja me on löydetty se raittius AA-ohjelman avulla::--__:Syyllisenkin on jokainen löytänyt peilistä.Askeleita kyllä luetaan, ja yritetään myös toimia,niiden mukaan.

Ja anteeksikin on opittu pyytämään.Silloin kuin on ollut tarve:Mutta käyppä jossain avopalaverissa,kuuntelemassa,niin saat parhaan vastauksen,itsellesi.Jos jokin jää askarrutaan,mieltäsi,niin kysäise sheriffiltä,vaikka mun puhelinnumero,ja soittele...

..toki kysäistä numeros, jos tunnen etten tiedä tarpeeksi asioista. Mutta minun mielipiteeni perustuu, huom. mielipide, omakohtaiseen kokemukseen ja näkemykseen. olen käynyt AA-ryhmissä, A-killan ryhmissä, NA-ryhmissä, aian ns. pakosta ja aina on tuntemukset olleet samat.Siitä olen samaa mieltä, että vika löytyy peilistä, mutta itse sen ainoastaan voi korjata.

Minä kirjoitti:

..toki kysäistä numeros, jos tunnen etten tiedä tarpeeksi asioista. Mutta minun mielipiteeni perustuu, huom. mielipide, omakohtaiseen kokemukseen ja näkemykseen. olen käynyt AA-ryhmissä, A-killan ryhmissä, NA-ryhmissä, aian ns. pakosta ja aina on tuntemukset olleet samat.Siitä olen samaa mieltä, että vika löytyy peilistä, mutta itse sen ainoastaan voi korjata.

>>Siitä olen samaa mieltä,että vika löytyy peilistä,mutta itse sen ainoastaan voi korjata

minä kirjoitti:

Kyllä sitä nyt kerrotaan kuinka joku on saattanu olla, saattamassa sanomaa AA-sta. Mut eihän niin voi tehdä, ainakaan kertomalla omaa nikkiään tai sähköpostiosoitettaan. Ja sitä paitsi, miten voi löytää raittiuden AA:sta??
Se on pelkkää harhaa, jokainen päättää raitistumisestaan itse, ja myös tekee sen itse.
Jos todella sitä haluaa. näissä ryhmissä ihmiset juoksee, vuosi vuoden jälkeen, itkemässä kurjaa kohtaloaan.
Kenen syy se nyt on että aloin juoda..
Luetaan askeleita ja pyydellään anteeksi..
Ottakaa ihmiset itseenne niskasta kiinni, juomisen voitte lopettaa vain ja ainoastaan itse.

Ihmiset ovat sanoneet meille vaikka kuinka monta kertaa: "Minä voin juoda tai olla juomatta. Miksei hän voi?" "Miksei hän juo ihmisiksi tai lopeta kokonaan?" "Se kaveri ei osaa käyttää viinaa." "Joisi viiniä ja olutta." " Jätä väkevät aineet." "Hänen tahdonvoimansa taitaa olla heikko." "Kyllä hän voisi lopettaa kun vain tahtoisi." "Semmoinen mukava tyttö, luulisi että mies hänen takiaan lopettaisi." Lääkäri sanoi sille, että jos se vielä juo se kuolee viinaan, mutta siellä se taas sauhuaa."
Näin juomisesta puhutaan arkielämässä, näitä me kuulemme joka päivä. Nämä huomautukset perustuvat tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin. Nämä lausunnot viittaavat ihmisiin jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin me.
Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta.
Sitten on olemassa toinen ihmistyyppi, joka saattaa ryypätä rankastikin. Mies saattaa juoda siinä määrin, että tämä tapa vähitellen heikentää hänen ruumiillista ja henkistä kuntoaan. Liika juominen voi viedä hänet hautaan muutamaa vuotta ennen aikojaan. Jos hänen elämäänsä ilmestyy tarpeeksi painava syy - terveys pettää, hän rakastuu, ympäristö muuttuu, lääkäri varoittaa - hän pystyy lopettamaan tai vähentämään, vaikka se saattaakin olla tuskallista ja vaikeaa ja vaatii joskus lääkärin apua.
Mutta kuinka on pesunkestävän alkoholistin laita? Hän saattaa aloittaa kohtuullisena alkoholinkäyttäjänä. Toiset rupeavat juomaan paljon ja jatkuvasti, toiset eivät, mutta jossakin tilanne riistäytyy säännönmukaisesti käsistä heti, kun tällainen mies rupeaa juomaan.
Tämä on se ihminen, joka on ympäristölleen arvoitus. Miten hän voi menettää itsensä hallinnan sillä tavalla? Juodessaan hän tekee kaikenlaisia järjetöntä, uskomatonta ja kauheaa. Hän on kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde. Hän on harvoin lievästi humalassa. Hän on aina jokseenkin tolkuttomasti juovuksissa. Kun hän ryyppää, hänen olemuksensa muuttuu toiseksi. Hän saattaa olla maailman miellyttävin mies. Mutta annas, kun hän juo yhden päivän, niin hänestä tulee vastenmielinen tai jopa vaarallinen ympäristölleen. Hänellä on pettämätön kyky juoda itsensä humalaan juuri väärällä hetkellä, erityisesti kun hänen pitäisi tehdä jokin tärkeä päätös tai saapua johonkin tapaamiseen. Hän on monasti kaiken puolin järkevä ja tasapainoinen - paitsi suhteessaan alkoholiin, mutta siitä hän onkin aivan uskomattoman epärehellinen ja itsekäs. Häneltä ei useinkaan puutu kykyä, taitoja ja lahjoja, häntä odottaa lupaava ura. Hän käyttää lahjojaan, hänellä ja hänen perheellään on tulevaisuus edessä ja sitten hän hajottaa kaiken, sarjalla järjettömiä ryyppyretkiä. Tämä mies menee maate pää niin täynnä että luulisi nukkuvan kellon ympäri. Mutta varhain seuraavana aamuna hän jo etsii kiihkeästi pulloa, jonka hän pani jonnekin eilen illalla, mutta ei enää muista minne. Jos hänellä on varaa, hän saattaa pitää viinaa kätkettynä niin moneen paikkaan, että kukaan löydä niitä kaikkia kaataakseen ne viemäriin. Kun tilanne pahenee, hän rupeaa käyttämään viinan lisäksi voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä hermojensa hillitsemiseksi ja päästäkseen työpaikalle. Sitten eräänä päivänä työnteko käy mahdottomaksi ja hän juo taas päänsä täyteen. Kukaties hän menee lääkäriin, joka antaa hänelle morfiinia tai jotakin rauhoittavaa, jonka avulla hänen pitäisi voida vähentää juomistaan. Sitten hänestä tulee sairaaloiden ja parantoloiden asiakas.
Tämä ei tietenkään ole kattava kuva varsinaisesta alkoholistista, sillä meidän käyttäytymistapamme vaihtelevat. Mutta karkeasti ottaen alkoholisti on edellä kuvatun kaltainen.
Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Jos hänellä on yllin kyllin kokemuksia siitä, että yksi ryyppy johtaa romahdukseen, josta seuraa tuttu sarja kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, miksi hän ottaa sen yhden ryypyn? Miksi hän ei osaa pysyä raittiina? Mitä on tapahtunut terveelle järjelle ja tahdonvoimalle, jota hän osaa vielä soveltaa muihin asioihin?
Ehkä näihin kysymyksiin ei pystytä koskaan täysin vastaamaan. On olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi alkoholisti toimii toisin kuin normaalit ihmiset. Emme tiedä varmasti, mistä johtuu, että tietyn vaiheen jälkeen alkoholistin hyväksi on vaikea tehdä juuri mitään. Tähän arvoitukseen emme osaa vastata.
Tiedämme, että kun alkoholisti ei juo, ja hän voi olla juomatta kuukausia, jopa vuosia, hän käyttäytyy melko lailla niin kuin muutkin ihmiset. Yhtä varmaa on, että heti kun hän saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.
Kaikki tämä on tietysti pelkkää ajatusleikkiä, jos ystävämme ei ota ensimmäistä ryyppyä, joka panee koko kauhean pyörän pyörimään. Siksi alkoholistin pääongelma on henkinen eikä ruumiillinen. Jos kysyt alkoholistilta, miksi hän aloitti edellisen ryyppykautensa, hänellä on valmiina yksi sadasta selityksestä. Joissakin näissä selityksissä saattaa olla totuutta siteeksi, mutta kun tiedämme millaisen sotkun alkoholistin juominen saa aikaan, niissä ei loppujen lopuksi ole järkeä. Ne kuulostavat samalta kuin se, että ihminen yrittäisi parantaa päänsärkyä hakkaamalla itseään vasaralla päähän, jotta särky ei tuntuisi. Mutta jos yrität osoittaa alkoholistille, ettei hänen järkeilyssään ole päätä eikä häntää, hän vain naurahtaa tai suuttuu tai kieltäytyy puhumasta.
Joskus hän saattaa kertoa totuuden. Ja niin kummallista kuin se onkin, totuus on yleensä se, ettei hänellä itsellään ole se parempaa aavistusta kuin kenelläkään muullakaan, miksi hän juo sen ensimmäisen lasillisen. Jotkut alkoholistit ovat enimmäkseen tyytyväisiä omiin selityksiinsä. Mutta sydämessään hekään eivät loppujen lopuksi tiedä miksi he juovat. Kun tauti on tarpeeksi pitkällä, alkoholisti on itsekin ymmällä. Hänellä on sellainen päähänpinttymä, että jonakin päivänä hän jotenkin selviytyy. Mutta usein hän epäilee, ettei siitä sittenkään tule mitään.
Harvat käsittävät, kuinka totta tämä kaikki on. Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.
Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan. Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.
Syistä, joita ei vielä tunneta, useimmat alkoholistit ovat menettäneet kyvyn päättää juomisestaan. Meidän ns. tahdonvoimamme häviää käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tulee hetkiä, jolloin emme pysty palauttamaan mieleemme kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, joista on ehkä kulunut vain viikkoja tai kuukausia. Me emme mahda mitään ensimmäiselle lasilliselle.
Meidän mieleemme eivät tule ne käytännöllisesti katsoen väistämättömät seuraukset, jotka olutkolpakosta meille on. Jos me ne hämärästi muistamme, vaimennamme ne vanhalla ja kuluneella väitteellä, että tällä kertaa me käyttäydymme niin muin muutkin. Meiltä puuttuu kokonaan se itsesuojeluvaisto, joka estää ihmistä työntämästä kättään palavaan liekkiin.
Alkoholisti saattaa sanoa itselleen: "Tällä kertaa en poltakaan itseäni. Antaa mennä!" Tai ehkä hän ei ajattele mitään. Monet miestä ovat alkaneet juoda noin vain, huomaamatta, ja joskus kolmannen tai neljännen lasillisen jälkeen olemme lyöneet nyrkillä pöytään ja sanoneet: "Herrajumala, miten minä taas aloitin?" Ja siinä samassa olemme lisänneet: "No, minä lopetan kuuden ryypyn jälkeen. "Tai sitten: "Mitä sillä on väliä?"
Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tämän ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä. Lukemattomat alkoholistit ovat kautta historian osoittaneet nämä alastomat ja ikävät tosiasiat paikkansapitäviksi. Vain Jumalan armosta näitä vakuuttavia todisteita ei ole enempää. Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.
"Nimettömät Alkoholistit (Kolmas: luku mitä alkoholismi on)"

Joonatan* kirjoitti:

>>Siitä olen samaa mieltä,että vika löytyy peilistä,mutta itse sen ainoastaan voi korjata

.. toivotan myös vilpittömästi onnea, vaikka luulen että olet jo niin hyvällä pohjalla, että pystyt pysymään raittiina.
Mutta, siltikään en pidä mistään ryhmistä.
Niinhän se kuitenkin on, että jokainen tyylillään, vai mitä.

Raitis1 kirjoitti:

Ihmiset ovat sanoneet meille vaikka kuinka monta kertaa: "Minä voin juoda tai olla juomatta. Miksei hän voi?" "Miksei hän juo ihmisiksi tai lopeta kokonaan?" "Se kaveri ei osaa käyttää viinaa." "Joisi viiniä ja olutta." " Jätä väkevät aineet." "Hänen tahdonvoimansa taitaa olla heikko." "Kyllä hän voisi lopettaa kun vain tahtoisi." "Semmoinen mukava tyttö, luulisi että mies hänen takiaan lopettaisi." Lääkäri sanoi sille, että jos se vielä juo se kuolee viinaan, mutta siellä se taas sauhuaa."
Näin juomisesta puhutaan arkielämässä, näitä me kuulemme joka päivä. Nämä huomautukset perustuvat tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin. Nämä lausunnot viittaavat ihmisiin jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin me.
Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta.
Sitten on olemassa toinen ihmistyyppi, joka saattaa ryypätä rankastikin. Mies saattaa juoda siinä määrin, että tämä tapa vähitellen heikentää hänen ruumiillista ja henkistä kuntoaan. Liika juominen voi viedä hänet hautaan muutamaa vuotta ennen aikojaan. Jos hänen elämäänsä ilmestyy tarpeeksi painava syy - terveys pettää, hän rakastuu, ympäristö muuttuu, lääkäri varoittaa - hän pystyy lopettamaan tai vähentämään, vaikka se saattaakin olla tuskallista ja vaikeaa ja vaatii joskus lääkärin apua.
Mutta kuinka on pesunkestävän alkoholistin laita? Hän saattaa aloittaa kohtuullisena alkoholinkäyttäjänä. Toiset rupeavat juomaan paljon ja jatkuvasti, toiset eivät, mutta jossakin tilanne riistäytyy säännönmukaisesti käsistä heti, kun tällainen mies rupeaa juomaan.
Tämä on se ihminen, joka on ympäristölleen arvoitus. Miten hän voi menettää itsensä hallinnan sillä tavalla? Juodessaan hän tekee kaikenlaisia järjetöntä, uskomatonta ja kauheaa. Hän on kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde. Hän on harvoin lievästi humalassa. Hän on aina jokseenkin tolkuttomasti juovuksissa. Kun hän ryyppää, hänen olemuksensa muuttuu toiseksi. Hän saattaa olla maailman miellyttävin mies. Mutta annas, kun hän juo yhden päivän, niin hänestä tulee vastenmielinen tai jopa vaarallinen ympäristölleen. Hänellä on pettämätön kyky juoda itsensä humalaan juuri väärällä hetkellä, erityisesti kun hänen pitäisi tehdä jokin tärkeä päätös tai saapua johonkin tapaamiseen. Hän on monasti kaiken puolin järkevä ja tasapainoinen - paitsi suhteessaan alkoholiin, mutta siitä hän onkin aivan uskomattoman epärehellinen ja itsekäs. Häneltä ei useinkaan puutu kykyä, taitoja ja lahjoja, häntä odottaa lupaava ura. Hän käyttää lahjojaan, hänellä ja hänen perheellään on tulevaisuus edessä ja sitten hän hajottaa kaiken, sarjalla järjettömiä ryyppyretkiä. Tämä mies menee maate pää niin täynnä että luulisi nukkuvan kellon ympäri. Mutta varhain seuraavana aamuna hän jo etsii kiihkeästi pulloa, jonka hän pani jonnekin eilen illalla, mutta ei enää muista minne. Jos hänellä on varaa, hän saattaa pitää viinaa kätkettynä niin moneen paikkaan, että kukaan löydä niitä kaikkia kaataakseen ne viemäriin. Kun tilanne pahenee, hän rupeaa käyttämään viinan lisäksi voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä hermojensa hillitsemiseksi ja päästäkseen työpaikalle. Sitten eräänä päivänä työnteko käy mahdottomaksi ja hän juo taas päänsä täyteen. Kukaties hän menee lääkäriin, joka antaa hänelle morfiinia tai jotakin rauhoittavaa, jonka avulla hänen pitäisi voida vähentää juomistaan. Sitten hänestä tulee sairaaloiden ja parantoloiden asiakas.
Tämä ei tietenkään ole kattava kuva varsinaisesta alkoholistista, sillä meidän käyttäytymistapamme vaihtelevat. Mutta karkeasti ottaen alkoholisti on edellä kuvatun kaltainen.
Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Jos hänellä on yllin kyllin kokemuksia siitä, että yksi ryyppy johtaa romahdukseen, josta seuraa tuttu sarja kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, miksi hän ottaa sen yhden ryypyn? Miksi hän ei osaa pysyä raittiina? Mitä on tapahtunut terveelle järjelle ja tahdonvoimalle, jota hän osaa vielä soveltaa muihin asioihin?
Ehkä näihin kysymyksiin ei pystytä koskaan täysin vastaamaan. On olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi alkoholisti toimii toisin kuin normaalit ihmiset. Emme tiedä varmasti, mistä johtuu, että tietyn vaiheen jälkeen alkoholistin hyväksi on vaikea tehdä juuri mitään. Tähän arvoitukseen emme osaa vastata.
Tiedämme, että kun alkoholisti ei juo, ja hän voi olla juomatta kuukausia, jopa vuosia, hän käyttäytyy melko lailla niin kuin muutkin ihmiset. Yhtä varmaa on, että heti kun hän saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.
Kaikki tämä on tietysti pelkkää ajatusleikkiä, jos ystävämme ei ota ensimmäistä ryyppyä, joka panee koko kauhean pyörän pyörimään. Siksi alkoholistin pääongelma on henkinen eikä ruumiillinen. Jos kysyt alkoholistilta, miksi hän aloitti edellisen ryyppykautensa, hänellä on valmiina yksi sadasta selityksestä. Joissakin näissä selityksissä saattaa olla totuutta siteeksi, mutta kun tiedämme millaisen sotkun alkoholistin juominen saa aikaan, niissä ei loppujen lopuksi ole järkeä. Ne kuulostavat samalta kuin se, että ihminen yrittäisi parantaa päänsärkyä hakkaamalla itseään vasaralla päähän, jotta särky ei tuntuisi. Mutta jos yrität osoittaa alkoholistille, ettei hänen järkeilyssään ole päätä eikä häntää, hän vain naurahtaa tai suuttuu tai kieltäytyy puhumasta.
Joskus hän saattaa kertoa totuuden. Ja niin kummallista kuin se onkin, totuus on yleensä se, ettei hänellä itsellään ole se parempaa aavistusta kuin kenelläkään muullakaan, miksi hän juo sen ensimmäisen lasillisen. Jotkut alkoholistit ovat enimmäkseen tyytyväisiä omiin selityksiinsä. Mutta sydämessään hekään eivät loppujen lopuksi tiedä miksi he juovat. Kun tauti on tarpeeksi pitkällä, alkoholisti on itsekin ymmällä. Hänellä on sellainen päähänpinttymä, että jonakin päivänä hän jotenkin selviytyy. Mutta usein hän epäilee, ettei siitä sittenkään tule mitään.
Harvat käsittävät, kuinka totta tämä kaikki on. Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.
Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan. Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.
Syistä, joita ei vielä tunneta, useimmat alkoholistit ovat menettäneet kyvyn päättää juomisestaan. Meidän ns. tahdonvoimamme häviää käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tulee hetkiä, jolloin emme pysty palauttamaan mieleemme kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, joista on ehkä kulunut vain viikkoja tai kuukausia. Me emme mahda mitään ensimmäiselle lasilliselle.
Meidän mieleemme eivät tule ne käytännöllisesti katsoen väistämättömät seuraukset, jotka olutkolpakosta meille on. Jos me ne hämärästi muistamme, vaimennamme ne vanhalla ja kuluneella väitteellä, että tällä kertaa me käyttäydymme niin muin muutkin. Meiltä puuttuu kokonaan se itsesuojeluvaisto, joka estää ihmistä työntämästä kättään palavaan liekkiin.
Alkoholisti saattaa sanoa itselleen: "Tällä kertaa en poltakaan itseäni. Antaa mennä!" Tai ehkä hän ei ajattele mitään. Monet miestä ovat alkaneet juoda noin vain, huomaamatta, ja joskus kolmannen tai neljännen lasillisen jälkeen olemme lyöneet nyrkillä pöytään ja sanoneet: "Herrajumala, miten minä taas aloitin?" Ja siinä samassa olemme lisänneet: "No, minä lopetan kuuden ryypyn jälkeen. "Tai sitten: "Mitä sillä on väliä?"
Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tämän ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä. Lukemattomat alkoholistit ovat kautta historian osoittaneet nämä alastomat ja ikävät tosiasiat paikkansapitäviksi. Vain Jumalan armosta näitä vakuuttavia todisteita ei ole enempää. Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.
"Nimettömät Alkoholistit (Kolmas: luku mitä alkoholismi on)"

paljon. en tiedä tarkoititko tämän minulle, mutta jos tarkoitit, kerron että kaikki tuo oli tuttua.
Mutta, ei koskaan eikä kukaan saa mua vakuuttuneeksi, ettei juoppo tai narkkari pysty raitistumaan itsekseen, ilman mitään tukiryhmiä.
Sillä minulla on monta tuttavaa, sekä minä itse jotka sen ovat tehneet, vain itse, omalla tahdonvoimalla. Toki jokainen joka niitä tarvitsee, käyttää niitä, mut mun mielestä se on vaan korvike, korvikkeien joukossa. Kyllä minuakin pidettiin toivottomana tapauksena, mut päätin näyttää etten ole. Siitä, se lähti.

Minä kirjoitti:

.. toivotan myös vilpittömästi onnea, vaikka luulen että olet jo niin hyvällä pohjalla, että pystyt pysymään raittiina.
Mutta, siltikään en pidä mistään ryhmistä.
Niinhän se kuitenkin on, että jokainen tyylillään, vai mitä.

>>Niinhän se kuitenkin on,että jokainen tyylilään,vai mitä

Raitis1 kirjoitti:

Ihmiset ovat sanoneet meille vaikka kuinka monta kertaa: "Minä voin juoda tai olla juomatta. Miksei hän voi?" "Miksei hän juo ihmisiksi tai lopeta kokonaan?" "Se kaveri ei osaa käyttää viinaa." "Joisi viiniä ja olutta." " Jätä väkevät aineet." "Hänen tahdonvoimansa taitaa olla heikko." "Kyllä hän voisi lopettaa kun vain tahtoisi." "Semmoinen mukava tyttö, luulisi että mies hänen takiaan lopettaisi." Lääkäri sanoi sille, että jos se vielä juo se kuolee viinaan, mutta siellä se taas sauhuaa."
Näin juomisesta puhutaan arkielämässä, näitä me kuulemme joka päivä. Nämä huomautukset perustuvat tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin. Nämä lausunnot viittaavat ihmisiin jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin me.
Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta.
Sitten on olemassa toinen ihmistyyppi, joka saattaa ryypätä rankastikin. Mies saattaa juoda siinä määrin, että tämä tapa vähitellen heikentää hänen ruumiillista ja henkistä kuntoaan. Liika juominen voi viedä hänet hautaan muutamaa vuotta ennen aikojaan. Jos hänen elämäänsä ilmestyy tarpeeksi painava syy - terveys pettää, hän rakastuu, ympäristö muuttuu, lääkäri varoittaa - hän pystyy lopettamaan tai vähentämään, vaikka se saattaakin olla tuskallista ja vaikeaa ja vaatii joskus lääkärin apua.
Mutta kuinka on pesunkestävän alkoholistin laita? Hän saattaa aloittaa kohtuullisena alkoholinkäyttäjänä. Toiset rupeavat juomaan paljon ja jatkuvasti, toiset eivät, mutta jossakin tilanne riistäytyy säännönmukaisesti käsistä heti, kun tällainen mies rupeaa juomaan.
Tämä on se ihminen, joka on ympäristölleen arvoitus. Miten hän voi menettää itsensä hallinnan sillä tavalla? Juodessaan hän tekee kaikenlaisia järjetöntä, uskomatonta ja kauheaa. Hän on kuin tohtori Jekyll ja Mr Hyde. Hän on harvoin lievästi humalassa. Hän on aina jokseenkin tolkuttomasti juovuksissa. Kun hän ryyppää, hänen olemuksensa muuttuu toiseksi. Hän saattaa olla maailman miellyttävin mies. Mutta annas, kun hän juo yhden päivän, niin hänestä tulee vastenmielinen tai jopa vaarallinen ympäristölleen. Hänellä on pettämätön kyky juoda itsensä humalaan juuri väärällä hetkellä, erityisesti kun hänen pitäisi tehdä jokin tärkeä päätös tai saapua johonkin tapaamiseen. Hän on monasti kaiken puolin järkevä ja tasapainoinen - paitsi suhteessaan alkoholiin, mutta siitä hän onkin aivan uskomattoman epärehellinen ja itsekäs. Häneltä ei useinkaan puutu kykyä, taitoja ja lahjoja, häntä odottaa lupaava ura. Hän käyttää lahjojaan, hänellä ja hänen perheellään on tulevaisuus edessä ja sitten hän hajottaa kaiken, sarjalla järjettömiä ryyppyretkiä. Tämä mies menee maate pää niin täynnä että luulisi nukkuvan kellon ympäri. Mutta varhain seuraavana aamuna hän jo etsii kiihkeästi pulloa, jonka hän pani jonnekin eilen illalla, mutta ei enää muista minne. Jos hänellä on varaa, hän saattaa pitää viinaa kätkettynä niin moneen paikkaan, että kukaan löydä niitä kaikkia kaataakseen ne viemäriin. Kun tilanne pahenee, hän rupeaa käyttämään viinan lisäksi voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä hermojensa hillitsemiseksi ja päästäkseen työpaikalle. Sitten eräänä päivänä työnteko käy mahdottomaksi ja hän juo taas päänsä täyteen. Kukaties hän menee lääkäriin, joka antaa hänelle morfiinia tai jotakin rauhoittavaa, jonka avulla hänen pitäisi voida vähentää juomistaan. Sitten hänestä tulee sairaaloiden ja parantoloiden asiakas.
Tämä ei tietenkään ole kattava kuva varsinaisesta alkoholistista, sillä meidän käyttäytymistapamme vaihtelevat. Mutta karkeasti ottaen alkoholisti on edellä kuvatun kaltainen.
Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Jos hänellä on yllin kyllin kokemuksia siitä, että yksi ryyppy johtaa romahdukseen, josta seuraa tuttu sarja kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, miksi hän ottaa sen yhden ryypyn? Miksi hän ei osaa pysyä raittiina? Mitä on tapahtunut terveelle järjelle ja tahdonvoimalle, jota hän osaa vielä soveltaa muihin asioihin?
Ehkä näihin kysymyksiin ei pystytä koskaan täysin vastaamaan. On olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi alkoholisti toimii toisin kuin normaalit ihmiset. Emme tiedä varmasti, mistä johtuu, että tietyn vaiheen jälkeen alkoholistin hyväksi on vaikea tehdä juuri mitään. Tähän arvoitukseen emme osaa vastata.
Tiedämme, että kun alkoholisti ei juo, ja hän voi olla juomatta kuukausia, jopa vuosia, hän käyttäytyy melko lailla niin kuin muutkin ihmiset. Yhtä varmaa on, että heti kun hän saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.
Kaikki tämä on tietysti pelkkää ajatusleikkiä, jos ystävämme ei ota ensimmäistä ryyppyä, joka panee koko kauhean pyörän pyörimään. Siksi alkoholistin pääongelma on henkinen eikä ruumiillinen. Jos kysyt alkoholistilta, miksi hän aloitti edellisen ryyppykautensa, hänellä on valmiina yksi sadasta selityksestä. Joissakin näissä selityksissä saattaa olla totuutta siteeksi, mutta kun tiedämme millaisen sotkun alkoholistin juominen saa aikaan, niissä ei loppujen lopuksi ole järkeä. Ne kuulostavat samalta kuin se, että ihminen yrittäisi parantaa päänsärkyä hakkaamalla itseään vasaralla päähän, jotta särky ei tuntuisi. Mutta jos yrität osoittaa alkoholistille, ettei hänen järkeilyssään ole päätä eikä häntää, hän vain naurahtaa tai suuttuu tai kieltäytyy puhumasta.
Joskus hän saattaa kertoa totuuden. Ja niin kummallista kuin se onkin, totuus on yleensä se, ettei hänellä itsellään ole se parempaa aavistusta kuin kenelläkään muullakaan, miksi hän juo sen ensimmäisen lasillisen. Jotkut alkoholistit ovat enimmäkseen tyytyväisiä omiin selityksiinsä. Mutta sydämessään hekään eivät loppujen lopuksi tiedä miksi he juovat. Kun tauti on tarpeeksi pitkällä, alkoholisti on itsekin ymmällä. Hänellä on sellainen päähänpinttymä, että jonakin päivänä hän jotenkin selviytyy. Mutta usein hän epäilee, ettei siitä sittenkään tule mitään.
Harvat käsittävät, kuinka totta tämä kaikki on. Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.
Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan. Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.
Syistä, joita ei vielä tunneta, useimmat alkoholistit ovat menettäneet kyvyn päättää juomisestaan. Meidän ns. tahdonvoimamme häviää käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tulee hetkiä, jolloin emme pysty palauttamaan mieleemme kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, joista on ehkä kulunut vain viikkoja tai kuukausia. Me emme mahda mitään ensimmäiselle lasilliselle.
Meidän mieleemme eivät tule ne käytännöllisesti katsoen väistämättömät seuraukset, jotka olutkolpakosta meille on. Jos me ne hämärästi muistamme, vaimennamme ne vanhalla ja kuluneella väitteellä, että tällä kertaa me käyttäydymme niin muin muutkin. Meiltä puuttuu kokonaan se itsesuojeluvaisto, joka estää ihmistä työntämästä kättään palavaan liekkiin.
Alkoholisti saattaa sanoa itselleen: "Tällä kertaa en poltakaan itseäni. Antaa mennä!" Tai ehkä hän ei ajattele mitään. Monet miestä ovat alkaneet juoda noin vain, huomaamatta, ja joskus kolmannen tai neljännen lasillisen jälkeen olemme lyöneet nyrkillä pöytään ja sanoneet: "Herrajumala, miten minä taas aloitin?" Ja siinä samassa olemme lisänneet: "No, minä lopetan kuuden ryypyn jälkeen. "Tai sitten: "Mitä sillä on väliä?"
Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tämän ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä. Lukemattomat alkoholistit ovat kautta historian osoittaneet nämä alastomat ja ikävät tosiasiat paikkansapitäviksi. Vain Jumalan armosta näitä vakuuttavia todisteita ei ole enempää. Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.
"Nimettömät Alkoholistit (Kolmas: luku mitä alkoholismi on)"

omaa vai lainattua tekstiä?