Avasin aamulla lehden ja huomasin hyvän ystäväni kuolinilmoituksen. Hän oli 85-vuotias.
Olimme tunteneet vuosikymmenet, mutta moniin vuosiin emme olleet pitäneet yhteyttä. Hän on elänyt monimuotoisen elämän, muuttanut kauas, toiminut ulkomailla, esiintynyt julkisuudessa.
Meidän nuoruuden aikainen ystävyytemme oli jäänyt.
Otin puhelimen, halusin soittaa jollekin yhteiselle tuttavallemme.
Totuus iski kuin kivi! Ei ole ketään elossa. Kukaan nykyisistä ystävistäni, sukulaisistani tai läheisistäni ei ole samaa ikäpolvea kuin minä.
Minun aikani vielä jatkuu. Pistää miettimään, mihin minua vielä tarvitaan-
Olimme tunteneet vuosikymmenet, mutta moniin vuosiin emme olleet pitäneet yhteyttä. Hän on elänyt monimuotoisen elämän, muuttanut kauas, toiminut ulkomailla, esiintynyt julkisuudessa.
Meidän nuoruuden aikainen ystävyytemme oli jäänyt.
Otin puhelimen, halusin soittaa jollekin yhteiselle tuttavallemme.
Totuus iski kuin kivi! Ei ole ketään elossa. Kukaan nykyisistä ystävistäni, sukulaisistani tai läheisistäni ei ole samaa ikäpolvea kuin minä.
Minun aikani vielä jatkuu. Pistää miettimään, mihin minua vielä tarvitaan-
Vastaukset 31
Vanhimmat
ET ole ainoa joille on noin käyny,
ei ole enään ketään kehen ottaisi yhteyttä kaikki on poissa,
miksi minä vielä ole elossa
voi vain ihmetellä,
kovin yksinäiseksi tuntee ittensä,
kävi semmonen ajatus, jospa uskaltautuisi ottamaan yhteyttä kotipalveluun, jos sieltä vielä löytyisi ystävä joka auttais joissaki kotihommissa, ja samalla muodostuis vakituinen puhe kaveri, hymm,, taitaa olla seki utopiinen ajatus,
vanhus kun ei tarvi enään muuta kuin ystävää kuten enen vanhaan oli oikeita pUHEKAVEREITA olemassa, ei siis enään mitään parisuhteeseen viittaavaakaan vanhus halua,
Noin 15 vuotta sitten minun piti kirjoittaa duunissa luettelomaisesti opettajista ja kirjoittaessani huomasin että ne ovat suunnilleen kaikki kuolleet ja lopetin pähkäilyn siihen
Niin kuluvat päivät asi pasan los dias
Usein puhutaan vanhusten yksinäisyydestä ja annetaan ymmärtää, että suvun nuoremmat jäsenet ovat vanhuksensa unohtaneet. Moni ruuhkavuosiaan elävä ihminen tuntee huonoa omaatuntoa vanhuksensa vuoksi, varsinkin, jos heitä on suvussa useampia. On vaikea pitää jatkuvaa yhteyttä.
Ei tajuta sitä, että ikääntyneen ihmisen omat ystävyyssuhteet ovat saattaneet kaikki katketa kuolemaan. Monen vanhuksen elämä on yksinäistä juuri siitä syystä, että ikätoveria ei enää löydy rupattelemaan ja seuraksi.
On hyvä, että on järjestetty ystävätoimintaa, joka pystyy huojentamaan vanhusten yksinäisyyttä.
Ihminen on sosiaalinen "laumaeläin".
Yksi ihmisen tärkeimmistä perustarpeista on kuulua johonkin ryhmään.
Ryhmän muodostavat omaiset, läheiset, ystävät, tutut.
Kun ryhmä katoaa tuntee itsensä yksinäiseksi ja joskus turvattomaksikin.
Me olemme ryhmään sidoksissa ja siitä riippuvaisia enemmän kuin
huomaammekaan. Sen huomaa karuimmin sitten kun jää yksin,
on ainoa ikäluokastaan jäljellä.
On surullista, ettei ole enää ketään.
Olen kokenut samaa ankeutta parisen vuotta.
En osaa ottaa yhteyttä mihinkään "ystäväpalveluun",
koska tuntuu, ettei se voi korvata läheisiä,
joitten kanssa on pitkä yhteinen historia.
Toivon, että "sattuma" puuttuisi peliin,
että löytyisi luontevasti joku ystäväksi tai kaveriksi.
Seurakunnissa on henkilöitä, jotka ovat kuulolla.
Rimpauta, tai mene käymään!
16:56:54
Seurakuntaan yhteydenottaminenki vaatii rohkeutta
jos ei entuudestaan siellä ole tuttuja,
usein on ajatus ollu,
mutt ei ole uskaltanu kehdannu, vanha ihminen saataa olla arkaki uusien asioitten tiimoilla,
ei kuoleita ystäviä, läheisiä korvaa oudot tuntemattomat ihmiset
aina vieras tuntematon on vieras ,
ei tuttavuutta noin vain tehdä,
juttelu on enemmänki korrektia pinnallista jutustelua,
Minä menin eläkeläisten yhdistykseen syksyllä. En tuntenut ketään, mutta menin vaan myönteisellä asenteella. Ihan hyvin joukkoon mahduin. Nyt käyn kerran viikossa. 😀
Yksin tulee araksi. Ihmisaraksikin. Mutta kun on jossain merkeissä ihmisiin
joutunut ottamaan yhteyttä ei ole koskaan turpiin tullut :)
Hyvä juttu. Parempi se eläkeläisyen kerjo, yhdistys on kuin seurakunta tai lahkolaisten touhut. Samassa elämäntilanteessa olevia.
Veljeni hautajaisissa huomasimme että olen sukumme vanhin, Matriarkka.
Minua edeltänyt sukupolvi on manan majoilla.
Matriarkka on perhettä tai sukua johtava vanha äiti.
Asian sivusta:
Patriarkalle löytyy enemmän merkityksiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Patriarkka
Suomalaisilla on suvun vanhin. Emme me puhu patriarkasta.
Suvun vanhimmaksi määritellään vanhimman pojan vanhin poika.
Itsekseni vain mietin montako sukupolvea tähän lasketaan.
olen 65-v .vanhemmat on kuolleet, osa työkavereista, myös serkkuni, mieheni, ihan kaikki.tuskaa, sanoin kuolkaa kaikki, pappikin sanoi liikaa vuoden aikana olet kokenut.ei lapsia ei mitään.
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 14-vuotiaasta asti. Viime vuosina yhteydenpitoa on ollut harvemmin, asumme kaukana toisistamme.
Viikolla lähetin hänelle viestin. Hän ei ole vastannut. Mietin, että hän on 87-vuotias. Entä, jos viestini ei koskaan ole tavoittanutkaan häntä!
En tohdi lähettää uutta viestiä. Jos hän pystyisi vastaamaan, olisi sen jo tehnyt
Tämä loppuelämä on surullista aikaa
kaikki läheiset ystävt ja ne ihmiset jotka ovat emänän varrella olleet tärkeitä ovat jo taivaankodissa,
minulla on vielä omat jälkeläiset elossa, mutta heitäki lähestyy jo vanhuus kovaa vauhtia, ovat yli kuusikymppisiä,
mulla on suuri pelko jos he sairastuu ja kuolee ennen mua, aivan kauheeeeee pelko ja ajatuski,
rukoilen joka päivä heille terveyttä ja kaikke hyvää,
kyllä kuolemallakki pitää olla järjestys, vanhuksen pitää saada kuolla ennen jälkeläisiään,,
LUOJA meitä auttakoon, siunatkoon ja suojelkoon,
pankoon asiat aina oikeaan järjestykseen,
vaikka ei aina olekkaa niin tehny,
kun melkein kaikki nuoremmat työkavaeritki ovat kuoleet jo viisikymppisiä vähän yli,
koen vääräksi kun nuoremmat kuolee ennen vanhuksia,,
Meidän ikäsillä on kuitenkin jo aikuisia lastenlspsia ja heilläkin jo lapsia. Koetan pitää heihin yhteyttä ja muistan jokaista merkkipäivinä. Paljon minua kutsutaan kylään, tuodaan ja viedään autolla ja autetaan kaupassa käynnissä ja asioinnissa. . Onneksi osa asuukin lähellä,
Kaikki lukemieni kuolinilmoitusten vainajat ovat olleet minua nuorempia.
Eilen kerrottiin suomalaisen säveltäjän Kaija Saariahon kuolleen Pariisissa 70-vuotiaana.
Eli lähimain parikymmentä vuotta nuorempana kuin minä.
Hänen viimeinen musiikkiteoksensa ilmestyi runsas vuosi sitten.
Kuinka paljon hänellä vielä olisikaan ollut annettavaa maailmalle!
Minä täällä ihmetellen luen uutisia.
Aira Samulin on 96 ja senkun porskuttaa vielä pirteänä. Minä olen mähnyt paljon yli 90vuotiaiden kuolinilmoituksia.
Tämä Samulin on kyllä nolo. Hänestä puuttuu arvokkuus kokonaan, mikä saisi pitämään häntä jonakin.
Oli muuten eläessään kamala alaisilleen (malleille), vihasi kaikkia hiemankin pyöreitä. Antoi sen näkyä ja kuulua käytöksessään. Narsisti.
Kaija Saariaho oli maailman huippua modernissa musiikissa.
Arvostan häntä, vaikka taviksena en pystynyt yhtään hänen
sävellystään kuuntelemaan 10 sekuntia kauempaa.
"Hänestä puuttuu arvokkuus kokonaan"
Mikä ihmeen "arvokkuus" ???
Ei ihmisen ole pakko vanheta tiukkapipoisena "ruustinnana".
Ihminen saa mielellään olla eloisa ja iloinen ikääntyessäkin.
Sulla mielipide syntyy nopeasti.
Ihailtavaa.
Miten niin ? Olen seurannut hänen uraansa, vaikka hänen musiikkinsa jääkin
minulle vieraaksi.
Oletko miettinyt että olisi pitänyt seurata toisenlaisia asioita enenmmän? Ei pinta julkku juttuja.
Tv ja julkisuus on täynnä ihmisiä,joiden synkistä teoista et tiedä.
En ole vuosiin lukenut mitään ns naizten lehteä. Ei kiinosta niidne jutut.
Niin, minäkin arvostan.
Tapasin hänet Tukholmassa kun oli kansainväliset uuden musiikin kilpailut.
Hyvin miellyttävä ihminen, juttelimme niitä näitä.
Hänellä oli juuret Tuupovaarassa, missä minullakin.
Minullekin on taviksena kaukaista hänen musiikkinsa kuunteleminen.
Mutta aion ruveta kuuntelemaan ja oppimaan!
Toinen nykysäveltäjä oli ruotsalainen Anders Eliasson.
Tapasin hänetkin ja juteltiin. Mahtavia sävellyksiä!
Joskin en vielä ole "kärryillä", niin on aika ruveta kuuntelemaan edelleen.
Mieti vähän itse typeriä vastauksiasi.
Mistä sinä tiedät mitä kukakin seuraa ?
Sitäpaitsi Saariaho ei ole mikään "pintajulkku",
tuskin olet hänestä Seiskasta lukenut ?
Ruotsalaisessa Express-lehdessä oli tämä konserttiarvostelu ja video, on ruotsiksi:
https://www.expressen.se/kultur/musik/hon-var-som-mozart-och-jag-som-salieri/
No sanotaanko, että kunnioitus, mitä hän koko ajan halajaa muilta.
Kun kamerat sammuu, eloisa ja iloinen häviää jonnekin - miksihän...
Höperö ja hömelö on hän.
Raju sairaus vei Kaija Saariahon aivan liian aikaisin, koska luomisvoimansa
ja elämänhalunsa paloivat vielä voimakkaina.
Hänen säveltämänsä *L 'Amour de Loin* / *Kaukainen Rakkaus*
oli ikimuistettava kokemus, ja kun viehättävä Kaija astui näyttämölle
esityksen jälkeen rajujen ablodien ja bravohuutojen saattelemana
syömmessä liikahti kummasti: Hän on Suomen Tyttö.
isoäiti_
Täällä on youtubessa:
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=L+'Amour+de+Loin*+/+Kaukainen+Rakkaus+youtube#fpstate=ive&vld=cid:6efe9241,vid:aP9A3Y1BWF4