siitä on jo kymmenen vuotta, kun olin viimeksi töissä tähän aikaan vuodesta! En olisi osannut silloin vielä edes kuvitella töistä poisjääntiä. Olin silloin 57vuotias, kohta täytin 58v. Otin vielä lisää remonttilainaakin silloin.
Sairasloma alkoi lokakuussa -14, työkyvyttömyyseläke lokakuussa -15 ja vanhuuseläke maaliskuussa -18. Hyvin ja nopeasti on aika kulunut. Asunto- ja remonttilainatkin maksettu pois jo aikoja sitten. Sain vain työelämästä niin tarpeekseni!
Sairasloma alkoi lokakuussa -14, työkyvyttömyyseläke lokakuussa -15 ja vanhuuseläke maaliskuussa -18. Hyvin ja nopeasti on aika kulunut. Asunto- ja remonttilainatkin maksettu pois jo aikoja sitten. Sain vain työelämästä niin tarpeekseni!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Onhan noita eläkepäiviä jo takana.
Kuulin työhön hakemuskaavakkeen täyttöohjeita aamutv:ssä. Ahdisti ihan muisto työelämästä. En jaksaisi enkä sopeutuisi nykyiseen työelämään.
Rankkaa on alalla kuin alalla.
Sitä ihmettelen itsekin, että ennen niin normaalista työelämästä on tullut tavallaan ”selviämistaistelu”. Kirjoitetaan nuorten, joiden pitää jaksaa monta vuosikymmentä työelämää, työuupumuksesta. Miksi näin on käynyt? Syitä voi etsiä nykyisestä työkulttuurista ja miettiä, kannattaako tälläistä menoa jatkaa!
EI se nyt ihan noinkaan ole. On paljon työpaikkoja ja työyhteisöjä, jossa tehdään hyvillä mielin töitä ja viihdytään työtehtävisää. Voisin heti luetella oman työpaikkani lisäksi useampia firmoja meidän alueelta jossa tosiaan on kivaa käydä töissä ja silloin kun näin on, työntekijät ovat huomattavasti tuottaviampia
Niinhän sen pitääkin olla, mutta alalla, missä työtä tein, enää niin ei ole. Tiedän monta muutakin alaa, missä työ on tehty sellaiseksi, ettei sitä voi normaaliksi työnteoksi nimittää.
Ole onnellinen valinnastasi!
Naisvaltasilla aloilla paljon on yksinäisiä eronneita naisia eläkkeellä mielenterveyssyistä jo 55vuodenSeltävät masentuneita,paloivat loppuun. Hukkaavat elämänsä sitten lähiöiden ostoskeskuksien paarit.Tupakalla ja kaljalla tuhoavat loput terveytensä.Onkin koktaili kun niihin päälle mielenterveyslääkkeet.
Mutta nämä yhteiskunnan rattaat pyörimässä pitävät alat kärsivät työntekijäpulasta, huonoista työoloista ja huonosta johtamisesta. On pula kaikista, jotka työn tekevät niinkuin konkreettisesti, eivät mitenkään ”etätöitä” tehden. Niiden alojen työoloja pitää parantaa ja lopettaa se iänikuinen ”kehittäminen”, joka alat vie yhä syvemmälle omaan mahdottomuuteensa.
Se on kiva, jos itse on ”löytänyt” mukavan työn, mutta se ei riitä, jos yhteiskunta ei pyöri!
Jossakin määrin samaa. Lopullinen laiskistumiseni tapahtui suunnilleen saman ikäisenä.
Lopetin viimeisen vakituisen työni 52v vaiheessa ja sen jälkeen harrastelin muutaman vuoden eri mittaisia pätkiä joista pisin oli 7kk vajaan 200 kilometrin päässä kotoani ja lyhyin oli 2pv jonne matkaa reilu 400km.
57v ikäisenä pitkäaikaistyöttömänä otin asuntolainan ostamani asunto-osakkeen vuoksi. 60% asunnon arvosta. Lyhentämätön maksuaika 10 vuotta. Juuri ennen koko summan maksamista ehdotti pankki lainan uusimista. En uusinut.
Tänä vuotena mittariin 80 vuotta.
Minulla on vielä muutama kuukausi töitä ja sitten kesälomalle ja eläkkeelle, mutta....haluan silti tehdä vielä töitä koska tykkään työstäni ja olen siinä hyvä. Eli suunnitelmani on fifty-fifty, 50 % töitä ja loppuaika vapaalla; silloin tuo vapaakin tuntuu aivan toisenlaiselta siis omasta mielestäni.
Syyskuussa tulee 10 vuotta viimeisestä työsuhteesta jonka jälkeen suunnitellusti pääsin putkeen ja sitä kautta eläkkeelle 62 vuotiaana , vaikka eläke jäikin pieneksi suurimmaksi osaksi osa-aikaisen työuran takia. Silti en ole ratkaisuani katunut pätkääkään kun olen saanut terveenä nauttia tästä joutilaisuudesta ja mennä ja tulla oman mieleni mukaan ja aikaa on myös lapsenlapsille silloin kun haluavat mummon luo tulla.
vn
Putki tuhoi Suomen talouden täyslaidallinen sosdemiaa
Jahas.
Yhteiskunnan loispummieläkeläiset näköjään taas kehuvat retostelevat muiden siivellä elämisellään. Hohhoijaa.
Kuinka te kehtaatte, ettekö edes osaa hävetä?
=DW=
Vitsi vitsi! Mitä sitten pitää tehdä, jos ei olemisellaan saa ”retostella”? Kuka ”retostelee” omasta mielestään ”hyödyllisenä” työntekijänä. Sehän se vasta naurettavaa on!
On meitä hölmöjäkin. 40v pinnassa totesimme vaimoni kanssa, ettei kannata laskea kovinkaan paljon eläkejärjestelmämme varaan vaan meidän on itse katsottava eteemme.
Kotivuosien jälkeen vaimoni oli osa-aikaisena matalapalkka-alalla. Marketin kassalla.
Itse vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa työn sisällön ja palkkauksen perusteella.
Loppuhenkosena tein vaihtelevan mittaisia keikkoja sen verran tiiviisti, etten pitänyt lainkaa lomaa kolmeen vuoteen. Vaihdoin keikkakohteesta toiseen "vauhdissa" muutamaa parin päivän taukoa lukuun ottamatta.
Tuossa 57v vaiheessa oli tilanne se, ettei odotettavissa ollut eläke olisi ollut välttämätön elämäntapamme jatkumiseksi ilman mitään almuja.
9;31;06
Tykkäsin olla töissä, muistoissa päällimmäisinä hyvät asiat, joka työpaikassa tietenkin on ollut joskus tilapäistä kitkaa.
Mutta kysyn nyt teiltä.
Mitä teen ystävättärelle, jota kohdeltiin töissä yhdeltä osin huonosti. Joka puhelussa hän kääntää jutun siihen ja kertoo sitä samaa asiaa n. 20 min. Hän jäi eläkkeelle 5 v sitten ja olen kuunnellut sitä siitä asti. Muuten hän on kiva enkä haluaisi loukata häntä enkä varsinkaan menettää ystävänä. Vielä enemmän ihmetyttää kun hän tavallaan voitti sen keljun kohtelun ennen lähtöään että luulisi olevan iloinen. Mutta selvästi se häntä edelleen kovasti kaivertaa. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mm. matkoja teemme yhdessä. Mutta niiden puhelujen venyminen tämän huonon kohtelun vuoksi, se kyllä rasittaa. Mitä sinä tekisit.
Minä lopetin vastaavanlaiseen "ystävään" yhteydenpidon, sanoin suoraan että soita sitten kun sulla on muuta asiaa kuin jauhaa jostain vanhasta asiasta joka ei mulle kuulu ja ota yhteyttä niihin jotka sua kaltoin kohteli ja selvitä asia heidän kanssaan. Samoin juorusi mulle entisten työkavereidensa sairaudet ym mitkä ei missään nimessä mulle kuulunut. Siitäkin piti useamman kerran erikseen sanoa eikä mennyt perille. Nyt lienee löytänyt uuden kohteen valituksilleen ja juoruilulleen kun ei ole enää soittanut.
En halua lopettaa suhdetta. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja muuten ihan kivaa. Toivoisin että löytäisin keinon jolla voin auttaa ja saada junttiutuneen ajattelun loppumaan. Ei työpaikalle voi soittaa tai mennä selvittämään asiaa. Se tässä ihmetyttääkin kun hän voitti jutun ja kiusaajat hävisivät sen. Yksi jopa siirrettiin toisiin tehtäviin. Miksei se riitä. Miten syvälle ihmiseen tuollainen kiusaaminen menee, se kesti useita vuosia, kun se ei millään unohdu.
Ei kai sitten ole mahdollista muuta kuin sietää tämä pahe, kukapa meistä virheetön olisi. Kiitos kun yritit.
No jos et hänelle uskalla asiasta mitään sanoa niin eipä siinä muuta kuin jatkossakin samaa virttä kuuntelet. Pistä puhelin pöydälle ja kaiutin päälle niin voit sulkea korvasi ja touhuta omias samalla kun toinen valittaa. Tuo muuten tepsii niihin lehtimyyjiinkin, eivät montaa kertaa soita kun antaa rauhassa paasata ilman että saavat mitään vastakaikua ;)
Kompataan.
Nykyisin salainen numero, ei soittele myyjät. Mutta aikoinaan hokasin saman, linja auki ja puhelin pöydälle. Menee tupakille ja harvempi kaupustelija niin sinnikäs, että oli vielä linjalla, kun palasi jatkamaan keskustelua.
=DW=
Tässä ei ole yhtään kysymys rohkeudesta, ei voi sanoa, jos et uskalla...
En halua häntä loukata, haluaisin että hän pääsisi haavoistaan yli. En myöskään vertaa häntä puhelinmyyjiin. En jätä luuria pöydälle, vastaan ihan aina asiallisesti puhelimeen, en kertakaikkiaan osaa enkä halua muuta.
Mutta kiitos teillekin, kukin toimii tavallaan, jatkan toistaiseksi kuulostelua, luulen että vielä jokin viisas ohje löytyy ja hänen tilanteensa helpottuu.
Tätä tein minäkin monesti lankapuhelimen aikaan, myöhemmin kun siirryin kännykkään sain vinkin suoramarkkinointiestosta ja se ollutkin käytössä jo parikymmentä vuotta ja toiminut loistavasti.
Huomenna tulee 10 vuotta viimeistä työpäivästä. 01.03.2013 alkoi oloneuvoksen hommat:) Yksi huono puoli tässä on...ei voi pitää taukoja !!
Hyvin voi oloneuvoksenakin pitää taukoja, minulla ainakin on ruoka- ja kahvitauot olen sitten kotona tai kylillä. Niinä aikoina en muuta tee enkä vastaa edes puhelimeen :)
eläkemummo
Ajatella kuinka kymmenessä vuodessa on kaikki muuttunut. Silloin vielä työkyvyttömänä pääsi eläkkeelle. Nyt potkaistaan pellolle työttömäksi työnhakijaksi kunnes pääsee vanhuuseläkkeelle, vaikka olisi työkyvytön.
Juurikin näin.
Itse irtisanouduin omien terveyssyideni vuoksi, työterveyshuoltohan on aina työnantajan puolella, eikä sairauslomaa herunut. Ei vain jaksanut sitä vuosia kestänyttä showta yhtään enempää.
Odotellaan vielä muutama kuukausi löyhässä hirressä/putkessä, minkä jälkeen työeläke koittaa.
Minä olin sairaslomalla ja tehtiin työkykyarviot. Ttl sanoi että näillä tuloksilla et tule pääsemään työkyvyttömyyseläkkeelle. Sanoin jotta haluan kuitenkin hakea ja tee sellainen b-todistus minkä pystyt, teen itse hakemuksen. Hain ja sain! Kannattaa hakea jos kokee työkykynsä edellyttävän . Hakemukseen kannattaa kuitenkin panostaa.
Muutama tuttu jotka eivät silloinkaan päässeet eläkkeelle ennenkuin vuosien ja useiden hakemusten jälkeen. Parhaimmillaan pompottelivat jopa 8 vuotta ennenkuin eläke myönnettiin.
Vaimoni luuytimen harvinaislaatuinen syöpä diagnostisoitiin 23 vuotta sitten. 52 vuotisena. Kokeneen hematologin lausunnon mukaan saamme olla onnellisia jos vaimo selviää hengissä 10 vuotta.
Päätös sairaseläkkeestä tuli parissa kuukaudessa ja KELAn nainen vielä huomautti kansaneläkkeen lisäosan hakemisesta koska vaimoni työperusteinen oli hyvin pieni.
Lopetin itse töissä käymisen samoihin aikoihin.
20 vuotta oleilimme keväät ja syksyt Espanjan asunnollamme.
Matkustelimme omasta mielestämme runsaasti. Kuuba, 2 x Kiina, Atlanti saaret kuten Azorit ja Kap Verde niiden totunnaisten lisäksi. Kiertomatkoja. 3 x Välimeren risteily ja kerran Karibia. Nuo jatkoviikkoineen lähtökaupungeissa.
Kaksi joulua Espanjassa ja yhteensä toista kymmentä urheiluopistossa, kylpylöissä ja lisäksi muutama Euroopassa.
Useita valmistautumisia jouluun Saksan joulumarkkinoilla. Useimmiten Berliinissä.
Yms.
3 -vuotta sitten tuli totuus vastaan. Eli tilanne jossa yhdin aiheuttaa kiinteän, kuukausittain usean keran toistuvan hoitotapahtuman.
Olemme kiitollisia noista "lisävuosista". Koko revohkan alku näytti toivottomalle ja pettymys oli syvä kun geneettisperäinen, parantamaton syöpä paljastui.
Teimme silloin kaikki mieleen tulevat testamentit ja hoitotahdot.
Minuun ei pysty mikään jos jättää huomioimatta aortan läppävuodon mutta se ei näy mallikelpoisissa labrakokeissa joiden lukemat eivät ole muuttuneet viimeisten 3,5:n vuoden aikana.