Joo eli olin tos about kolme viikkoa sitten nielurisaleikkauksessa. Kun pääsin sairaalaan, sain melkein heti jonkun rauhoittavan tabletin. Leikkaukseen mentäessä sain viel annoksen nukutuslääkettä suoneen. leikkaus alkoi n. klo 12 ja heräsin joskus 21 aikaan illalla sairaalanpedillä(jouduin siis olemaan yön sairaalaassa kaiken varalta)... kipu ei ollut kova, mutta tuntui ku kurkku ois ihan tukossa... ei se mitään söin siin jäätelöä, jtn marjakeittoa ja mehua... melkeen samantien sen jälkeen nukahdin. Yöllä tuli sairaanhoitaja aika ajoin antamaan särkylääkettä. Aamullakaan ei ollu kipuja, joten söin jopa sämpylääkin aamulla.
Kotiin päästyäni nälkä ooli tosi kova ja söin paljon leipää marjakeittoa jäätelöä.
Huom! itellä ainaki kipu oli kovimmillaan vaan sillon ku söi ja viikon kuluttua leikkauksesta pysty syömään jo ilman kipuja, mutta siihen autto särkylääke poretabletti muodossa...
Odottelin vaan sitä et millon ne ns. kovat kivut alkaa... Niit ei tullu koskaan... Ja vaikka lääkäri sano et pitäs olla kaks viikkoa tekemättä mitään, niin menin jo viikon päästä duuniin ja kouluun. Nyt on siis kulunut n. 3 viikoa leikkausksesta ja oon täysin terve...peitteet lähti joskus... en ees tiedä millon...
En sit tiiä mikä tohon kipuun vaikuttaa.. ikä? terveys? kipukynnys?
No joo mut tällänen onnellinen tarina leikkauksesta... tsemppiä leikkaukseen meneville... kyl se siit ;)
ps. sairaalassa ollessani viereisellä pedillä oli saman ikänen jätkä ja se kyl laattaili verta siin pitkin yötä ja muutenki näytti huonovointiselta... Et on ne kivut niin yksilöllisiä.
Kotiin päästyäni nälkä ooli tosi kova ja söin paljon leipää marjakeittoa jäätelöä.
Huom! itellä ainaki kipu oli kovimmillaan vaan sillon ku söi ja viikon kuluttua leikkauksesta pysty syömään jo ilman kipuja, mutta siihen autto särkylääke poretabletti muodossa...
Odottelin vaan sitä et millon ne ns. kovat kivut alkaa... Niit ei tullu koskaan... Ja vaikka lääkäri sano et pitäs olla kaks viikkoa tekemättä mitään, niin menin jo viikon päästä duuniin ja kouluun. Nyt on siis kulunut n. 3 viikoa leikkausksesta ja oon täysin terve...peitteet lähti joskus... en ees tiedä millon...
En sit tiiä mikä tohon kipuun vaikuttaa.. ikä? terveys? kipukynnys?
No joo mut tällänen onnellinen tarina leikkauksesta... tsemppiä leikkaukseen meneville... kyl se siit ;)
ps. sairaalassa ollessani viereisellä pedillä oli saman ikänen jätkä ja se kyl laattaili verta siin pitkin yötä ja muutenki näytti huonovointiselta... Et on ne kivut niin yksilöllisiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos tarinastasi.
Itsellä meno leikkauksen ja oon jännittänyt tosi paljon ja noita juttuja mitä lukenu niin pääsääntöisesti ne on olleet niitä, että on ollut kipuja ja vuotoja..
Mut tosiaan se on tapauskohtaista..
Toivotaan että itselläkin menis kaikki hyvin ja iisisti.. Tarinasi antoi rohkaisua.
Joo se on nin yksilöllistä.. olit sit nainen tai mies... 18v tai 30v...
Minulta leikattiin nielurisat kaksi viikkoa sitten. Aamulla piti mennä ilmoittautumaan osastolle. Otettiin vielä yksi verikoe ja lääkäri katsoi kurkkuun. Sen jälkeen pääsin odottelemaan leikkausta sairaalan petiin. Esilääkkeeksi annettiin rauhoittava tabletti, joten ei tarvinnut jännityksessä odotella.
Leikkaussalissa käteen laitettiin tippa ja sain nukutusainetta. Leikkaus kesti puoli tuntia. Heräsin heräämössä vähän yli puolen tunnin kuluttua leikkauksen päättymisestä ja minut kärrättiin takaisin osastolle nukkumaan.
Kipulääkettä sai usein ja aluksi annettiin vettä ja mehua juotavaksi. Mehu kirveli ikävästi kurkkua, mutta vesi meni alas pieninä kulauksina. Tabletteja oli vaikea niellä (en tosin edes kokeillut), joten sain lääkkeen poretablettina veteen sekoitettuna. Se myös kirvelsi kurkkua tosi pahasti, mutta puoli lasillista sai jotenkin alas, kun tiesi sen helpottavan oloa.
Kipu säteili pääasiassa korviin. Olo oli ihan hyvä, särkylääke tosin oli voimakasta ja pisti pään pyörälle. Siinä vaiheessa se tuntui ihan samantekevältä, kun sai vain makoilla sängyssä. Suurin osa ajasta sairaalassa tulikin nukuttua.
Hoitajat kävivät tuomassa lääkkeitä tosi usein, joten kipu ei päässyt yllättämään. Sairaalassa olin yön yli, eli seuraavana päivänä pääsin kotiin.
Minulla kurkku, korvat ja leukaluu oli kotona oloaikana sitten aikamoisen kipeät, mutta särkylääkkeiden säännöllinen ottaminen helpotti asiaa. Kipu ei ollut mitenkään ylipääsemätöntä!
Söin viikon ajan viiliä, vanukkaita, puuroa, kiisseliä, lastenruokia ja jäätelöä. Leipää en olisi kyllä uskaltanut kokeilla! Lääkkeet sai hyvin alas kiisselin kanssa. Jossain vaiheessa oli pakko saada suolaista ruokaa, joten lihaliemi oli herkkua. Ostin myös kaupasta valmista kalakeittoa ja laitoin sauvasekoittimella mössöksi. Se oli hyvää.
Katteet irtosivat kurkusta neljäntenä päivänä, viimeisetkin noin yhdeksäntenä. Katteiden irtoamisen aikaan kurkku vähän kirveli syödessä, mutta se meni nopeasti ohi.
Lääkkeitä söin yhdeksän päivää säännöllisesti neljän tunnin välein. Ihan senkin takia, että pystyi syömään tarpeeksi, eikä kurkku päässyt tulehtumaan (tulehduskipulääkkeitä).
Nyt olo on hyvä enkä yhtään kadu leikkaukseen menoa! Koko aikana kurkusta ei tullut tippaakaan verta, sillä olin syömisen kanssa tosi varovainen. Vaikeinta koko hommassa oli se, etten pystynyt syömään mitään herkkuruokia. Makea ruoka alkaa ällöttää jossain vaiheessa.
Nyt kun leikkauksesta on kaksi viikkoa, on kurkku vielä vähän kipeä kun nielee, mutta se tuntuu lähinnä normaalilta kivulta (ei häiritse). Syömistä ei tarvitse enää rajoittaa mitenkään. Haukottelu ja hikka ottaa kipeää, mutta onneksi niitä ei tule kovin usein!
Ei kannata jännittää leikkausta. Se on hyvä homma, että pääsee nielurisoista eroon. Yhtään ei ole ikävä. Kaksi viikkoa toipumisaikaakin menee todella nopeasti! Minulla siihen kului noin kymmenen päivää.
Olen muuten lähempänä kolmeakymmentä vuotta kuin kahtakymmentä, joten uskon että nuoremmat parantuvat vielä nopeammin! Niin ja mulla on tosi alhainen kipukynnys ja "suun kaivamiskammo" (yökkään mm. hammaslääkärissä).