Maaliskuu maata näyttää

Muistan talven 2009–2010, joka oli harvinaisen kylmä Suomea koetellut talvi.
Sen aikana koko maata koetteli harvinaisen pitkä pakkasjakso,
jonka myötä koko talvi oli kylmin talvi talven 1986–1987 jälkeen.

Joulukuussa 2009 alkanut pakkasjakso oli Suomessa Lappia lukuun ottamatta kolmen pisimmän mitatun joukossa ja paikoin, esimerkiksi Lappeenrannassa koko mittaushistorian pisin.

Talvi oli pitkien pakkasjaksojen lisäksi erittäin luminen, varsinkin Etelä-Suomessa se oli lumisin talvi vuosikymmeniin.

Tuli mieleen kova talvi 1965-66. Silloin lämpötila oli Lapissa pakkasen puolella
146 päivää eli lähes viisi kuukautta.

Tämä talvi on minustakin tuntunut harmittavan pitkältä. On kiusaakin tehnyt. Sillä välillä on lumet kokonaan sulaneet ja jo hetken päästä pyryttää. Nyt ovat tiet liukkaat. Päivisin länpöasteita ja öisin pakkasta. Aurinko paistaa ja antaa toivoa :)

Minustakin tämä talvi on tuntunut erityisen pitkältä, tulihan tänne etelärannikollekin kovat pakkaset ja lumi jo marraskuussa. Luminen joulu tuntui lahjalta, mutta tämä suojakelin ja pakkasen sahaaminen ärsyttää. Se merkitsee liukkautta, uuden lumen sataminen jäisille poluille ja teille on ansa, kyllä on ice bugit olleet tarpeen ja kävelysauvatkin otan usein turvaksi.

Aurinko jo lämmittääkin, koska sen rata on varsin korkealla. Metsän kevään odotettu merkki ovat pälvet, pehmeä sammaleinen mätäs auringonlämmittämän männynryngon vieressä houkuttaa melkein painamaan posken sitä vasten ja vetämään keuhkoihin herääviä tuoksuja. Maaliskuisen päivän kohokohta on bongata uusia muuttolintuja, varsinkin vesistöihin palaa porukkaa paljon maalis-huhtikuulla. Seuraan Tringan havaintoja, varsinkin Porkkalannniemeen tulee välillä lähdettyä tiirailemaan. Onhan jäätilanteekin seuraaminen keväistä puuhaa, upeita jäämuodostelmia ja ilmiöitä myös äänimaailmassa tarjoaa keväinen jäidenlähtö.