Hei,
minua on alkanut ihmetyttää pari asiaa, joihin toivoisin täältä löytyvän vastauksia..
-Mitä eroa on yläasteen ja lukion opettamisessa?
Siis Yläasteelaisillahan on vielä peruskoulu kesken ja motivaatiota on tai ei ole kun lukiolaisilla on periaatteessa motivaatiota opiskella. Hehän ovat itse halautuneet lukioon.
-Pitääkö opettajan olla kasvattaja?
Siis periaatteessahan kasvatuksen tulisi tapahtua kotona (tapakasvatus, siisteyskasvatus jne.), mutta ollaanko nykypäivänä menossa siihen suuntaan, että kasvatuksen tulisi tapahtua koulussa? Vanhemmilla ei enää ole aikaa ja/tai jaksamista mitä saa tehdä ja mitä ei..
Mikä on teidän mielipiteenne?
minua on alkanut ihmetyttää pari asiaa, joihin toivoisin täältä löytyvän vastauksia..
-Mitä eroa on yläasteen ja lukion opettamisessa?
Siis Yläasteelaisillahan on vielä peruskoulu kesken ja motivaatiota on tai ei ole kun lukiolaisilla on periaatteessa motivaatiota opiskella. Hehän ovat itse halautuneet lukioon.
-Pitääkö opettajan olla kasvattaja?
Siis periaatteessahan kasvatuksen tulisi tapahtua kotona (tapakasvatus, siisteyskasvatus jne.), mutta ollaanko nykypäivänä menossa siihen suuntaan, että kasvatuksen tulisi tapahtua koulussa? Vanhemmilla ei enää ole aikaa ja/tai jaksamista mitä saa tehdä ja mitä ei..
Mikä on teidän mielipiteenne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lukiolaiset ovat vuosi vuodelta lapsellisempia ja muistuttavat aina vaan enemmän yläasteen oppilaita - siis tarkoitan siinä mielessä, että joka vuosi tuntuu tulevan yhä enemmän ja enemmän lukioon sellaisia oppilaita, joille ei koulunkäynti maistu ja jotka vaan kuluttavat siellä aikaansa.
Kysymyksiä: Mikä on mielestänne tällä hetkellä kuumin puheenaihe kasvatuksen/opetuksen alueella? Mitä ongelmia nykyajan opetuksessa on?
sori, tuli väärään paikkaan kysymykset.
Saako opettaja menettää hermonsa oppilaiden nähden?
Opettaja on hyvin pitkälle myös kasvattaja. Kotien kasvatus on monissa tapauksissa nykypäivänä retuperällä. Oppilaiden kasvattamisen lisäksi täytyy joskus jopa hieman "kasvattaa" vanhempia. Opetussuunnitelmassa taidetaan sanoa, että kodeilla on kasvatusvastuu, mutta koska kaikki kodit eivät tiedosta vastuutaan vaan sysäävät sen koululle, on opettajalla myös hyvin tärkeä rooli kasvattajana.
Itse olen aineenopettajana/luokanvalvojana yläasteella ja joskus tuntee itsensä hyvinkin riittämättömäksi kun opetukseen tarkoitettu aika kuluu järjestyksen ylläpitämiseen ja käytöstapojen opettamiseen. Illalla nukkumaan mennessä voi olla hyvinkin raskas mieli kun pohtii mitä kaikkia haukkumasanoja sainkaan ottaa vastaan ja oppivatko oppilaani tänään mitään?
Mielestäni opettaja on myös kasvattaja. Vaikka tapakasvatusta pitäisikin tapahtua myös kotona, niin opettajan on sosiaalistettava oppilaat myös kouluyhteisöön ja sitäkautta yhteiskuntaan. Koulussa on kaikille samat yhteiset säännöt, kotona on jokaisella hieman erilaiset. Mielestäni kuitenkin päävastuuta kasvatuksesta ei tulisi sysätä opettajalle (nykyään tuntuu siltä, että on opettajan vika jos lapsi ei menesty koulussa tms.) vaan kodin ja koulun tulisi tehdä yhteistyötä. Täytyisi ajatella lapsen parasta.
Ja tuosta hermostumisesta. Kyllä opettaja saa mielestäni menettää joskus malttinsa, muttei aivan täydellisesti. Minä esimerkiksi päästän suuttuessani jos jonkinlaisia sammakoita ja saatan heitellä tavaroita, sellaista ei tietenkään saa tapahtua. Itsehillintää täytyy harrastaa ja suuttumista ei saisi tapahtua kovin usein. Oppilaalle kuitenkin täytyisi tulla selväksi, miksi opettaja on vihainen.
Joo, kannattaapa muuten miettiä varsinkin tuota jälkimmäistä kysymystä, se kysyttiin ainakin minulta viime vuonna OKL:n pääsykokeissä Jyväskylään hakiessani. Ja täällä sitä nyt ollaan kypsymässä opeksi. :)