Miten torjut yksinäisyyttäsi?

Itse olen mukana ryhmissä, sosiaalinen kuntoutus ja mt-kuntoutus. Soittelen myös paljon läheisille ja ystäville. Olen myös jonossa spr ystäväpalveluun ja selvitän Onko seurakunnalla ystäväpalvelua. Kannattaa ottaa selvää mitä palveluja omalla paikkakunnallasi on. Tukinetin sivuilla on esim. Solmussa-chat.

Minä istun kotona ja kuuntelen musiikkia. Katselen leffoja ja youtubesta kaikkea mielenkiintoista... Välillä käyn harrastuksissa ja töissä. Siinä ne päivät vaan kuluu...

Ajattele mitkä traumat sä aiheutat hänelle kun hänen nettikaveri hylkää hänet.Voit olla hänen ainoa aikuinen jolta saa huomiota. Mistä hän nyt saa huomiota ja kuka hänelle nyt toivotta hyvät huomenet ja yöt. Hän itkee itsenäs uneen kun hylkäät hänet.Et voi hylätä häntä ja missä on nauru ja heppa emojit?

Yksinäiseksi en kylläkään itseäni tunne vaikka yksin olen asunut jo vuosia eikä ystäviä ole, vain pari kaveria. Kerran viikossa käyn kansalaisopiston jumpassa ja tämä saattaa olla ainoa missä sen viikon aikana kenenkään kanssa juttelen ja joskus käyn ilmaistapahtumissa.
Sitten kun tekee mieleni jotain muuta lähden vaikka toiseen kaupunkiin yön yli reissulle tai jopa risteilylle. Aina reissuillakin on sattunut joku mukava tapaaminen ventovieraan kanssa. Kesällä kiertelen pyörällä ja välillä joku ohikulkija lyöttäytyy juttusille kun vietän taukoa retkelläni jossain levikkeellä tms sopivassa paikassa. Ennen tykkäsin käydä tanssimassa, mutta sen harrastuksen olen jättänyt lähes kokonaan kun ikä tuli jo vastaan ja minua ei enää haeta omalla paikkakunnalla. Reissussa esim laivalla vielä jollekin kelpaan tanssitettavaksi.

Nuorena ei monesti ymmärtänyt mitä asialle pitäisi tehdä. Vihamielinen yhteiskunta ei auttanut asiaa. Jotainhan minussa kai on vialla. Ei kai minun tarvitse odottaa 20 vuotta että pääsen puhumaan jollekin joka minun kokemustani ymmärtää? Tulee vain pelkkää lässytystä ja halveksuntaa. Sanotaan vaan että sinä et ole mitään. Eikä sinusta mitään tule. Onko järkevää sanoa sellaista nuorille miehille? Pitäisikö liittyä johonkin porukkaan jossa löytää kaltaisiaan?

Tuntui siltä ettei oikein kukaan ymmärrä tätä nuoren miehen turhautumisen kokemusta. Onko yhteiskunnalla joku merkitys tässä asiassa?