Elämä on raakaa, elämä on julmaa ja armotonta. Elämä on kamalaa, pelottavaa ja epäoikeuden mukaista.
Voi kumpa voisin olla pienempi, niin paljon pienempi,sirompi ja kauniimpi. Jos vain olisin pieni, silloin kaikki olisi paljon paremmin, niin paljon paremmin.
Olisin kevyt kuin höyhen ja voisin lentää linnun lailla pois haukan katseen alta..voisin vain lentää pois. En olisi enään kömpelö, en kenenkään tiellä, mahtuisin tähän maailmaan paremmin.
Nyt katselen lämmintä kesäyötä huoneeni ikkunasta, vankilani ikkunasta, elämäni keskipistee ikkunasta ja mietin, kunpa en olisi koskaan halunnut olla pienempi, mahduin silloinkin minulle tärkeiden ihmisten elämään ihan hyvin.
Nyt kuvani heidän mielessään hiipuu, kun elämän liekkini sammuu, heidän mielessä on vain sumeasti se iloinen, naurava tyttö, jonka he kerran tunsivat. Nyt sitä ei enään ole.
Tämä ihminen ei poistunut oikeasti keskuudestamme tänään, vaan silloin, kun anoreksia varasti kokonaan kaiken hänen elämästään. Silloin hän luovutti, antoi ohjat anoreksialle.
Hän yritti vielä nousta viimeiseen toivottomaan kapinaan, mutta anoreksian valta oli liian kova. Hänellä ei ollut enään valtaa hänen elämässään, eikä hän tohtinut vain roikkua mukana, vaan antaa näkymättömän voiman elää elämäänsä..hän päätti luovuttaa ja lähteä pois.
Anoreksia sai taas yhden voiton sadan muun joukosa. Ihminen hävisi jälleen kerran jollekkin sellaiselle, jota ei voinut koskettaa, tai nähdä..sen pystyi vain tuntemaan ja siksi tämän ihmisen teot tuntuivat muiden silmissä niin käsittämättömiltä ja itsekkäiltä.
Voi kumpa voisin olla pienempi, niin paljon pienempi,sirompi ja kauniimpi. Jos vain olisin pieni, silloin kaikki olisi paljon paremmin, niin paljon paremmin.
Olisin kevyt kuin höyhen ja voisin lentää linnun lailla pois haukan katseen alta..voisin vain lentää pois. En olisi enään kömpelö, en kenenkään tiellä, mahtuisin tähän maailmaan paremmin.
Nyt katselen lämmintä kesäyötä huoneeni ikkunasta, vankilani ikkunasta, elämäni keskipistee ikkunasta ja mietin, kunpa en olisi koskaan halunnut olla pienempi, mahduin silloinkin minulle tärkeiden ihmisten elämään ihan hyvin.
Nyt kuvani heidän mielessään hiipuu, kun elämän liekkini sammuu, heidän mielessä on vain sumeasti se iloinen, naurava tyttö, jonka he kerran tunsivat. Nyt sitä ei enään ole.
Tämä ihminen ei poistunut oikeasti keskuudestamme tänään, vaan silloin, kun anoreksia varasti kokonaan kaiken hänen elämästään. Silloin hän luovutti, antoi ohjat anoreksialle.
Hän yritti vielä nousta viimeiseen toivottomaan kapinaan, mutta anoreksian valta oli liian kova. Hänellä ei ollut enään valtaa hänen elämässään, eikä hän tohtinut vain roikkua mukana, vaan antaa näkymättömän voiman elää elämäänsä..hän päätti luovuttaa ja lähteä pois.
Anoreksia sai taas yhden voiton sadan muun joukosa. Ihminen hävisi jälleen kerran jollekkin sellaiselle, jota ei voinut koskettaa, tai nähdä..sen pystyi vain tuntemaan ja siksi tämän ihmisen teot tuntuivat muiden silmissä niin käsittämättömiltä ja itsekkäiltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs et syöny kun oli mahdollisuus. Syytä vain itseäsi!
...taidan lähtee pitsalle ja sitten paskalle...hohhoijaa...
hohhoijjaa itsellesi. Olet väärällä palstalla..mene "terveiden" osastolle siitä. Mitä edes teet täällä? haukkumassa anoja?
tai edes juoda jotain, missä olisi ravintoa sielullesi ja vartalollesi. Jos kuolet, et voi nauttia laihuudestasi.
Voimia sinulle. Tilanteesi kuulostaa todella pahalta. Oletko osastolla tai jossain?
*iso hali*