Hanna hoitaa - 1

Taksikuski pelasti henkeni, mutta sain kuulla sen vasta jälkeenpäin. Herätessäni makasin kyljelläni enkä päässyt kääntymään. Miellyttävän matalalla äänellä puhuva hoitaja istahti vuoteen reunalle. Hän kertoi että olen sairaalassa. Viimeinen muistikuvani oli yökerhon ovelta, ja ihmettelin kovasti mitä oli tapahtunut mutta hoitaja kertoi tapahtumien kulun. Kaksi miestä oli käynyt kimppuuni takaapäin. Ensimmäinen isku oli osunut takaraivooni ja vienyt tajun. Paikalle sattunut taksikuski oli nähnyt aitiopaikalta miten selkääni suunnattu puukonisku oli mennyt ohi kun lyöjä oli liukastunut jäisellä kadulla. Hoitaja kertoi, että iskun seurauksena takapuoleeni oli neulottu kahteen kerrokseen yli 50 tikkiä. Poliisi oli saanut miehet kiinni saman tien. He olivat pidätyssellissä epäiltynä tapon yrityksestä.
Aivotärähdyksen ja akuutin haavahoidon seurannan jälkeen pääsin kotiin vasta kolmantena päivänä. Asuin yksin, joten kotisairaanhoitaja tuli hakemaan minut sairaalasta. Hän saattoi minut kotiin asti ja katsoi että kaikki oli kunnossa. Minua hiukan hävetti sillä asunto oli siivoamatta, mutta sairaanhoitaja kertoi miten käytännön asiat toimivat. Ainakin ensimmäisen viikon ajan haava piti tarkastaa ja puhdistaa kerran vuorokaudessa. Hoitaja kertoi vielä, että loppuviikon ajan tämän alueen ylihoitaja kävisi luonani johonkin aikaan iltapäivällä. Varotoimenpiteenä hän pyysi minulta vara-avaimen ja tähdensi että en laittaisi turvaketjua kiinni.
Aikataulu piti paikkansa. Seuraavana päivänä kello 15 hoitaja rimpautti ovikelloa ja astui sisään ennen kuin ehdin ylös sohvalta. Hän esitteli itsensä Hannaksi. Hän oli hoikka ja vaalea ja väsyneen näköinen nainen joka oli arvioini mukaan nelissäkymmenissä. Hän kyseli tapahtumien taustoja, elintapojani ja vointiani sotilaallisen tiukasti, ja mieleeni tuli että hänen virka-asuunsa olisi pitänyt kuulua silmille vedetty koppalakki ja pitkävartiset nahkasaappaat. Hän oli laittanut hiuksensa tiukalle nutturalle, ja hänen suupielissään oli terävät alaspäin suuntautuvat juonteet. Tarkastaessaan haavaa hän oli määrätietoinen ja jopa hellä, vaikka olin odottanut bulgarialaisen kuulantyöntäjän otteita. Vaikka hän esteli, pidin pääni ja onnuin kepin kanssa keittiöön ja kiehautin meille kahvit. Niiden aikana hänen ilmeensä lientyi, ja kireän maskin takaa löytyi varsin kaunis hymy. Hanna kertoi harrastavansa luontaislääkintää ja kysyi sopisiko jos hän toisi minulle itse sekoittamiaan tuoremehuja. Ne eivät auttaneet haavan parantumista, mutta yleiskunnon puolesta ne tekisivät terää.
En päässyt töihin, lenkille enkä uimaan, joten aika kului todella hitaasti. Kaivoin hyllystä vanhan dvd-boksin jossa oli Spartacus-sarja kokonaisuudessaan. Paitsi historiallisista spektaakkeleista pidin toiminnasta ja pornosta, ja sarjassa riitti kumpaakin.
Myös seuraavana päivänä Hanna tuli kello 15. Tunsin itseni vaivautuneeksi kun oikaisin parivuoteelle kyljelleni ja hinasin housuni polviin. En ollut päässyt naisen satulaan yli kahteen viikkoon, joten saatoin kuvitella omiani kun tunsin Hannan otteissa muutakin kuin välttämättömät ammattilaisen toimenpiteet. Hän puhdisti ja teippasi haavan, ja auttaessaan minua ylös hänen kätensä eksyi hiukan pitemmälle kuin olisi ollut tarpeellista. Hymyssä oli lämmön lisäksi salavihkaista kiusoittelua, kun hän veti hoitolaukusta pienen pullon jossa oli oranssia nestettä.
- Porkkanaa, inkivääriä ja ginsengiä, hän ilmoitti. Sekoitus ei maistunut lainkaan pahalta.
- Nähdään huomenna, hän sanoi ovensuusta. - Jos haava alkaa vuotaa tai tulee muu hätä niin soita milloin tahansa. Asun naapurirapussa.
Seuraavana päivänä katsoin neljä jaksoa Spartacusta. Muutaman kohtauksen, kuten Ilithiyan riisuutumisen, seurasin kuva kuvalta, sillä aatelisnaista esittävän Viva Biancan vartalo oli täysi kymppi. Hanna tuli ajallaan. Ensimmäiseksi hän antoi minulle pienen pullon. Tällä kerralla maku oli terävämpi, sillä Hanna kertoi lisänneensä sekaan tyrnimarjoja. Haavantarkastus kesti kauemmin kuin edellisenä päivänä. Syvällä lantiossani alkoi tuntua värinää, kun Hanna siveli haavaan antiseptista voidetta ja tarkasteli sitä niin läheltä että tunsin hänen hengityksensä ihollani. Keitin jälleen kahvit, ja hän jäi vähäksi aikaa juttelemaan. Hän kyseli kuulumisiani ja vaiheitani ja kertoi olevansa leski. Hymy irtosi aina vain herkemmin.
- Jos tulee jotakin yllättävää niin soita, hän sanoi ovensuussa. - Hanna hoitaa.
Perjantaina olin muiden päivien tavoin Hannan viimeinen asiakas. Hän ehti antaa minulle mehun ennen kuin hänen puhelimensa soi. Tyhjensin pullon parilla kulauksella. Hanna nosti hoitolaukun olalleen ja sanoi palaavansa puolen tunnin sisällä, sillä naapuritalosta oli tullut hälytys.